Elämää Huaycanissa

Vapaapäivät menneet, olivat kyllä tarpeelliset nukkumisen kannalta. Keskiviikkona teimme pienen retken parin muun vapaaehtoisen kanssa lähifarmille, jossa oli lehmiä ja saattoi ostaa tuoretta maitoa. Emme kuitenkaan palanneet takaisin maitokannuinemme. Samalla alueella näytti olevan myös ainoa kaupungin vihreä keidas, jossa oli pari uima-allasta. Paikka olikin koululaisryhmien suosiossa.

Perjantaina käytiin Limassa hengittämässä ehkä hiukan pölyttömämpää ilmaa, mutta tuskin saasteettomampaa, koska liikenne tällä on kyllä valtavaa. Kuten latinomaissa usein bussit ja colletivot -sellaiset pikkubussit lähtevät eri paikoista aina omistajan /yhtiön mukaan. Collectivo ei tietenkään lähtenyt sieltä, minne tuli vaan aika monen mutkan takaa – oli kyllä  todella haastavaa löytää paikka, josta pääsisimme takaisin. Kysyimme aika monelta, mutta kukapa nyt tietää yli 8 miljoonan asukkaan kaupungissa, mistä lähtee bussi kaupungin laitamille, vaikka täällä Huaycanissakin on noin 160 000 asukasta ja epävirallisesti varmaan paljon enemmänkin.

Limaa rannikolla

Oli kuitenkin kiva kokemus istahtaa hetkeksi valtameren rannan kahvilaan ja nauttia rauhallisesta hetkestä. Otimme jopa lasit viiniä. Me vapaaehtoiset emme saa juoda alkoholia täällä talossa, emmekä koko tässä kaupungissa. Oliko Limakin kiellettyjen listalla, emme suinkaan tarkistaneet.

Vapaapäivät hurahtivat ja työt jo alkaneet. Olen jopa päässyt tekemisiin lasten kanssa. Minulle kuuluu mm. shakkia, läksyissä auttamista, taiteita, kirjastoa ja lukutunteja – lieneekö viimeksi mainitussa syy Opetushallitus -taustassa -siis lukuliikkeesä 😊.

Lapset ovat hyvin vilkkaita, sanoisin, että jopa rauhattomia. Täytyy kaivaa esiin jostain vanhan pedagogin kokemus. Onpa siitä kulunutkin tovi, kun olen viimeksi oikeasti opettanut -olisiko sellaiset 12 vuotta. Viimeksi rehtorina ollessani Raisiossa ja silloinkin vain liikuntaa, matematiikkaa ja historiaa.

Oppituntien lisäksi täällä rakastetaan kokouksia ja tapaamisia. Joka päivä keskusteluja ja kokouksia eri teemojen ympärillä. Toisaalta on hienoa, että vapaaehtoiset perehdytetään hyvin kaikkeen mahdolliseen. Eteneminen asioissa on hyvin systemaattista ja perusteellisesti suunniteltua. Toisaalta tuntuu, että välillä työntekijöiden aika kuluu kokoustaessa.

Tuli kuitenkin jo todennettua, että on hyvä, että vapahehtoisille kerrotaan tarkkaan eri turvallisuusasiat. Käytännössä oli lähellä todeta niiden tarpeellisuus; eilen oli pieni maanjäristys. Kesti onneksi niin vähän aikaa, etten ehtinyt edes päättää pitääkö lähteä ulos. Alueella maanjäristykset ovat hyvin yleisiä ja siksi etukäteen määritellään paikat, minne mennään, jos pitää poistua. Talon sisällä on myös nk. vihreällä merkitty ”turvallisuusalue” – en kyllä ymmärrä miten viereinen eteinen on yhtään sen turvallisempi kuin minun huoneeni. Toivottavasti ei tarvitse testata.

Eilen illalla, kyllä oli myös vedenpaisumus lähellä. Yhdelle vapaaehtoiselle jäi keittiön hana käteen ja vettä alkoi valua vauhdilla. Tarvittiin mies paikalle ennen kuin apu löytyi kiljuville neitosille. Löytyi hana, josta vesijohdon sai suljettua. Tapahtuma kuvaa ehkä hiukan asuintalomme kuntoa.

Hedelmät täällä ovat ihania ja tulipa vastaan hedelmä, jollaista en ole ennen maistanut.

Joka päivä oppii jotain uutta. Granadia, uusi hedelmäkokemus.
Erittäin hyvä sisus, joka näyttää sammakonkudulta.

"Viikonloppu"

Onnellisesti Perussa.  

23.10. 2019 Keskiviikko-aamu

                                                       kotitalo

Ensimmäinen työpäivä takana. Ottipa alku koville. Yli 20 tunnin lento takana, kellon siirto 8 tuntia, sekava lyhyt yöuni ja sen päälle eka työpäivä täynnä informaatiotulvaa ilman aamukahvia  -päätä särki niin, että luulin jo buranankin vanhentuneen ja menettäneen tehonsa. Väsyneenä keskittyminen vieraalla kielellä oppimiseen ei ole helppoa. Lapsia en ole vielä nähnytkään muuta kuin kadulla.

                                    Näkymä kodin kattoterassilta. Hiekkavuoret ympäröivät koko kaupunkia

Päivä kului perehtyen vapaaehtoistyön sääntöihin, järjestön erilaisiin ohjelmiin täällä Perussa, turvallisuusasioiden kertaamiseen jne.   Lähes kaikki työntekijät ja vapaaehtoiset ovat amerikkalaisia ja osa ei puhu espanjaa juuri lainkaan. Esittelyt ja muu orientaatio oli englanniksi, ruokapöytäkeskustelut käytiin englanniksi ja huonekaverinikaan ei puhu espanjaa. Minut tuntevat, että tuo englannin kieli juuri on minun akilleen kantapääni. Tulin tänne odotuksin parantaakseni espanjan kielen taitoani, joten järkytys oli melkoinen.  Kaikki ovat kuitenkin hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. 

Oletan kuitenkin perulaisten lasten puhuvan espanjaa. :)  Ja sitä paitsi tulin tänne oppiakseni jotain uutta -ehkä se uusi onkin englannin kielen taito. Pää oli illalla niin täynnä ja sekaisin, että tuskin osasien enää sanoa kuka olen ja mistä tulen vaipuessani uneen jo ilta seitsemältä.

Meidän "puisto"

Nyt on 12 tunnin yöuni takana, omat kahvit aamulla keitetty ja nautittu. Olo on virkeä ja mieli ja kroppa puhdistunut. Suihku antoi jopa lämmintä vettä, niin että sain pestyä lennon ja uuden kotikaupunkini  - Huaycanin, pölyt pestyä. Täällä on todella pölyistä – kaikkialla hienoa hiekkaa, jota lentää tuulen mukana myös vuorilta. En ole nähnyt vielä mitään muuta vihreää kuin ruuassani olleet parsakaalit.


Minulla on heti ensimmäisen päivän jälkeen” viikonloppu”. Tulee kyllä heti tarpeeseen.  Meillä on siis keskiviikko ja torstai vapaapäiviä ja muut päivät työpäiviä. Työ on siis ilta- ja viikonloppupainotteista. Opetus tapahtuu siis lasten vapaa-ajalla ja on slummialueen lapsille  ja nuorille lisäopetusta ja ohjattua vapaa-ajan toimintaa.



Vapaapäivien seikkailut tulevat myöhemmin. Sain jo kerran tekstini häviään, joten nyt on jätettävä jotain toiseenkin kertaan.

Näkymä omalta kattoterassilta

Tarina jatkuu. Terveiset koti-Suomeen

Matkalla Peruun

“Ellei joku satu tietämään, mitä eläkkeelle pääseminen tarkoittaa,
niin kerrottakoon asia: Kun ihminen elää tarpeeksi vanhaksi,
hän saa kaikessa rauhassa tehdä juuri mitä haluaa.”
– Tove Jansson –

Jo koko kesän olen saanut toteuttaa omia toiveitani kotimaassa -ensin loma ja sitten jo kohta kolme kuukautta eläkeläisenä.  Olen hoitanut puutarhaa, kuntoillut, liikkunut luonnossa, tavannut ystäviä ja läheisiä.  Mieli on ollut keveä ja ratkaisu on tuntunut oikealta. Ehkä vasta nyt myös tajuaa, miten uupunut todella olin viime talvena – nyt keho ja pää on täynnä uutta energiaa ja uusia tulevaisuuden visioita kumpuaa tämän tästä.


Olo on jopa hieman jännittynyt tällä hetkellä. Vajaan viikon päästä lennän yksin valtameren yllä kohti Perua. Miksikö? Haaveeni on aina ollut osallistua vapaaehtoistyöhön eläkepäivinä ja nyt on sen aika.

Jo 2006 tavallaan olin vapaaehtoisena Panamassa kuna-intiaanien projektissa. Se oli kuitenkin epävirallista täysin omaehtoista. Nyt matkaan virallisena vapaaehtoisena Peruun auttamaan Liman slummialueen lapsia eteenpäin koulupolulla -Huaycanin kaupunkiin.



Omaa blogia olen kirjoittanut viimeksi juuri ennen Opetushallitukseen menoa. Nyt siitäkin on jo kolme vuotta. Ajattelin, että jos saisin aikaan päiväkirjanomaisen blogin, niin jäisi itselleni samalla muisto näistäkin eläkepäivistä. Samalla omat läheiset kuulevat kuulumiseni, eikä tarvitse viestitellä monelle ihmiselle yht´aikaa. Sitä paitsi yllätyksekseni muutamat ovat jopa toivoneet, että jatkan kirjoittamista.

Vapaaehtoistyö Huaycanissa on virallista, joten minulle on vielä hiukan epäselvää, miten paljon voi kertoa ja kuvata oloja Perussa. Ainakin valokuvauksen suhteen ollaan hyvin kriittisiä. Piti täyttää lukuisia blanketteja ja sitoumuksia, allekirjoittaa ja lähettää takaisin skannattuna. Ainakin oli paljon kieltoja, mitä ei saa tehdä. Suurin osa oli ihan itsestään selvää ja tuttua koulumaailmasta tai yleensä työpaikoista meilläkin. Toisaalta vaikutti  tiukalta ja kurinalaiselta - ehkä hyvä niin, koska on kysymys hyvin haavoittuvasta joukosta, köyhistä lapsista ja perheistä.



Viime päivät ovat kuluneet tavaroita keräillessä ja hiukan espanjaa kerratessa.

Tässä tuleva kotikaupunkini ja ilmeisesti kotini kattoterassi

Jos olet innokas tutkimaan lisää, minne olen matkaamassa, niin vastaanottavan järjestön sivut löytyvät tästä linkistä
https://www.lightandleadership.org