 |
| Näkemiin Taboga |
Miten ihminen voi palella näin paljon, vaikka pakkasta on vain muutama aste ?
Koville ottaa tämä ilmaston vaihdos. Kuvittelin, että pahin asia paluussa olisi jet lag, koska minulla on ollut aina vaikeuksia sopeutua aikaeroon itään päin lennettäessä. Nyt aikaero ei ole pukannut pahasti päälle. Toisaalta olin tällä kertaa valmistautunut muuttamaan rytmiäni hyvin; on melatoniini, olen laittanut herätyskellon aamulla soimaan kahdeksalta ja pakottanut itseni ylös jne.
Kylmyyttä vastaan minulla ei ollut mietittynä valmiiksi muita ratkaisuja kuinvillahousut ja rukkaset odottamassa Tuusulassa. Olen saunonut, polttanut kynttilöitä, takassa palaa tuli, kodin lämpötilaa nostettu - ja aina vaan palelee. Lihakeitto ja kuuma tee auttavat vain hetken, rommi teessä varmaan helpottaisi, mutta riskinä olisi ehkä alkoholisoituminen jos joka aamu ja ilta ja jopa iltapäivä pitää lisätä rommia teehen saavuttaakseen sopivan olotilan. Sitäpaitsi, koska muut pitävät tipatonta tammikuuta, minä, joka tekee kaiken aina toisin, viettää tipatonta helmikuuta.
 |
| Voi Panamassakin palella - ilman lämpötila + 30 ja pikkumies palelee uinnin jälkeen |
Palelemisesta huolimatta on kiva tulla välillä kotiin. Ihanat ystävät ovat pitäneet hyvää huolta kodistamme, kukistamme, postistamme... Ystävien apu on korvaamatonta. Sitäpaitsi vannovat tekevänsä palvelukset mielellään - tai sitten olisivat sopivia näyttelijöitä Imatran teatteriin. Kiitollisuuden velkaa jää ja toivonkin, että voin joskus omalta osaltani olla avuksi.
 |
| Vielä Tabogan saaren lehtien väriloistoa |
Muutama päivä kotona täynnä touhua; on varattuna mm. hammaslääkäri ja kampaaja. Siis huoltotoimenpiteitä niin kodille, vaatteille kuin itsellekin ja sitten talvivaatteet laukkuun ja AU-pair -hommiin. Viikko Tuusulassa, kun Pia ja Kimmo lähtevät kahdestaan matkalle. Lähinnä kokin. autokuskin ja huoltajan hommia. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pysytään terveinä.
Sitten piipahdan Helsingissä Saaran luona ja ystäviä tapaamassa. Reilun viikon päästä lauantaina tulaan hiihtolomalle Elsan ja Meerin kanssa tänne Imatralle junalla ihan kolmisteen.
Kolme ja puoli kuukautta poissa kotimaasta rikastutti taas kerran omaa kokemus- ja arvomaailmaa. Matkaan tarttui paljon uusia muistoja ja uusia ihmisiä, jotka tavalla tai toisella tulevat vaikuttamaan omaan loppuelämään.
Nyt nautitaan lastenlapsista ja hetki Suomen talvesta sellaisena kuin se meille tarjoutuu.
