Keskiviikko 8.11. 2023
Tällaisia hylättyjä seiniä täältä löytyy jonkin verran
Välillä olotila hiukan tylsistyttää, kun ollaan lähes suljettuna tänne saarelle. Ei minusta olisi kokoaikaiseksi eläkeläiseksi tänne Tabogaan. Olla tekemättä oikein mitään tuntuu välillä turhauttavalta.
Niin tai jos täällä olisi kokoaikaisesti tai ainakin pidempään viljelisin chilä, paprikaa, tomaattia, salaattia jne. Kaksi kuukautta on hiukan liian lyhyt aika - pitäisi saada valmiit taimet. Ja tietysti jos asuisi kokoaikaisesti keksisi ehkä jotain hyödyllistä tekemistä - välillä on vaikeaa vain olla.
Viime vuonna ahkeroin talon sisältä kuntoon ja pomotin ulkopuolen talomaalareita jne. Nyt talo on kohtuu hyvässä reilassa, eikä ole remonttihommia. Tai niitä olisi, talo vaatisi myyntiä ajatellen modernisointia, mutta emme halua sijoittaa taloon yhtään enempää rahaa kuin on tarvis, koska ajatuksena kuitenkin on tämän paratiisin myyminen.
Koska mellakat vaan jatkuvat, niin ei olla edes harkittu retkeilyä tai ostosreissuja. Tilanne saattaa pahentua lakkojen laajentuessa tai ihmisten pinnan kiristyessä. Eilen yksi canadalainen yliopiston dosentti ampui kaksi ihmistä tiesululla, kun hermot kai pettivät, kun ei päässyt läpi. On todella ikävää, jos tämä nostaa vihaa ulkomaalaisia kohtaan tai muuten lisää väkivaltaa.
Ikävää myös Panaman matkailulle, koska osa kokee nyt turistit täysin turhakkeiksi täällä. Keskustelupalstoilta saa lukea :" Menkää pois, panamalaiset tarvitsevat nyt itse kaiken ruuan, kaasun ja polttoaineen". Tavallaan täysin totta, mutta viattomia me matkaajat ollaan myös tilanteen syntyyn.
Polttoainetta riittää ainakin joillekin, koska eilenkin tällainen huvijahti seilaili lähistöllä.
Näitä täällä näkee aika paljon ja cityn satamassa valtavasti - eli joillakin on rahaa
Panaman Punainen Risti on pyytänyt useaan otteeseen humanitääristä käytävää, koska esim. insuliini alkaa olla loppu sairaaloissa tai dialyysipotilaat eivät pääse hoitoon, synnytys- ja lastensairaalassa ei ole kaasua ruuan valmistamiseen.
Toisaalta myös lakkoväsymys (tai rahapula) alkaa painaa myös; luin, että Santo Tomasin sairaalan henkilökunta palasi töihin, tai joissain kouluissa on taas opetus alkanut. Tuo sairaala tuli muutama vuosi sitten tutummaksi kuin olisin ikinä halunnut tutustua.
Jokaaamuinen keskustelu; mitä tänään syötäisiin ? Nyt kun saatiin kalaa ja katkarapuja, on ollut todelliset herkkupäivät. Eilen tein pakasteinventaarion, kaksi viikkoa jäljellä ja vielä monta pakettia katkarapuja, kalaa ja jauhelihaa. Meillä ei tule nälkä, jos vain kaasua riittää saarella. Saimme tänään myös kolme uutta papaijaa Joselta, niitä ei onneksi tarvitse keittää. Omat papaijamme eivät ehdi kypsyä, mutta hän ottakoon ne sitten myöhemmin vaihturiksi.
Jos tehtiin ruokainventaario, niin istuttiin myös Josen kanssa tekemässä talousselvitykset. Minä olen meidän perheen sihteeri ( lue: matkanjohtaja, kokki, pyykkäri, siivooja ja tulkki). Minulla on tietokoneella ylhäällä kaikki tiedot rahalähetyksistä Joselle ja hänellä kaikki kuitit ja ostot. Hänen kanssaan ei ole ollut mitään epäselvyyksiä talousaioissa, niin kuin oli aikaisemman potkut saaneen talonmiehen kanssa. Molemmat osapuolet pitävät siitä, että ollaan tarkkoja. Täällä on hiukan sellainen menttaliteetti, että jos isäntä ei erikseen kiellä, niin voi vetää välistä kunnes jää kiinni tai lainata tavaroita ja tarvitsee palauttaa vasta kun isäntä niitä pyytää.
Onneksi Jose on eri maata. Ehkä hän myös tietää, miten edellisen kanssa kävi ja on siksi varovainen. Toisaalta vajaa kaksi vuotta sitten, kun talokauppa piti olla varma, annoimme hänelle kaikki meidän työkalut; höylän , painepesurin, ruohonleikkurin jne. kuten myös muut hyödylliset tavarat; grillin, lakanat, pyyhkeet jne. Sitten kauppa peruuntui yllättäen ja me jäätiin nuolemaan näppejämme; -ainoan paistinlastankin onnistuin sitten sulattamaan eilen kuumassa öljyssä.
Kuvassa minun pitkäaikainen ystäväsetä Rafael. Hän asuu yksin vaimonsa kuoltua ja pitää omassa kodissaan pientä hostellia. Oikein hyvä kielikurssi istahtaa aina hetkeksi juttelemaan; hän kertoo saaren kuulumisia tai lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Puhuu vain niin "tabogaanoa" -sellaista kieltä, että on välillä vaikea saada selvää.
On superkivaa, kun vuosien varrella on syntynyt paikallisia tuttavuuksia joiden kanssa voi pysähtyä hetkeksi vaihtamaan muutaman sanan - tulee niin mukava olo kun joku tervehtii: " buenos dias señora Ulla, como esta usted " tai vain lyhyesti paikalliseen tapaan: "buena". Lähes kaikki kadulla kulkevat tervehtivät -ainakin vanhempi väki, tuntuuettä nuorisolta kultuuri on häviämässä.
Jossain välissä täällä on julkistettu tällaisia historiallisia teoksia, jotka kertovat saaren historiasta. Olivat vielä muutama päivä sitten muovilla peitettyjä, mutta nyt teokset on esillä.
Yllä Tabogan kuuluisuudet:
1. Rogerlio Sinan, joka kirjoitti kirjan "La Isla Magiga" . En ole lukenut, pitäis saada jostain käsiin.
2. Roberto Lewis, mraalimaalari, joka on maalannut myös presidentin linnaan
3.Paul Gaugin, joka on ollut täällä 1887 ennen Tahitiin matkaamista
4. Santa Rosa de Lima, perulainen pyhimys 1600-luvulta, joka kuulemma syntyi Tabogassa
5. Francisco Pizarro, konkistadori, joka 1524 purjehti Tabogasta Peruun
6. Hernando de Lugue, espanjalainen pappi, joka perusti 1524 tämän saaren, jonka Vasco Nuñez de Balboa oli löytänyt 1513, Saaren nimi oli San Pedro de Taboga
Ei hassumpi näköala ystäviemme uudesta kodista