Loppu lähenee

 Sunnuntai 19.11. 2023

Aika kuluu kuin siivillä tekemättä mitään. Välillä toivoisi ajan pysähtyvän. Kun päivät, viikot,  kuukaudet ja jopa vuodet  soljuvat niin nopeasti, että välillä pelottaa, kun elämää takana on satavarmasti enemmän kuin edessä. Elämä on mukavaa ja elämisen arvoista kaikista vaikeuksista ja hankaluuksista huolimatta.

On niin paljon asioita, joita haluaisi vielä tässä elämässä tehdä ja nähdä. Olisi ihanaa nähdä myös lastenlasten kasvaminen aikuiseksi ja nähdä heidän elämänsä kehittyvän. Kunpa pysyisi pää ja kroppa terveenä vielä pitkään.

Nyt meillä on saarella enää pari paivää ja valmistelut kohti kotia ovat jo alkaneet: tänään pesin pyykkiä ja vähän järjesteltiin. Viimeiset lakanapyykit jää viimeiseen päivään ennen lähtöä.  Tehtiin invertaario viimeisistä ruokailusta, jotta viisaasti kulutetaan viimeiset ruoka-aineet. Eilen vielä saatiin uusia plataanoita (ruokabanaaneja), joista varmaan paistetaan öljyssä epäterveellinen panamalainen iltapala. Jose toi pari papaijaa ennen kuin lähti viikonlopuksi maalle.  Hän uskoo, että nyt viikonloppuna pääsisi liikkumaan El Valleen ja pystyisi viemään myös kaupungista vanhemmilleen hiukan lihaa, josta El Vallessa on ollut pulaa.

Tässä meidän talkkarimme Jose autoineen. Kun polttoaineesta on ollut pulaa, niin Josenkin takki oli letkutettu tyhjäksi jonain päivänä.

Varmisteltiin kotiinpaluuta varaamalla jo keskiviikoksi hotelli kohtuu läheltä lentokenttää. Jos  tiellä blokeja, niin meillä on keskiviikkona aikaa kierrellä ja kaarrella. Kunhan torstaina ei ole yleislakkoa, että lentokenttä toimii moitteettomasti, jotta päästään lähtemään.

Lennoille on ilman näitä protestejakin aina yllätysmomentteja. Viimeksikin lentoni Amsterdamista Helsinkiin oli peruttu ja lentoni siirretty 8 tuntia myöhäisemmäksi. Kun ei ole kiire, eikä ole lapsia mukana niin kaikkeen sopeutuu. Ei kannata matkustaa, jos ei siedä epävarmuutta, muutoksia ja uudelleen organisointia nopeallakin aikataululla.

Tämä saattaa olla viimeinen matkapäiväkirjamerkintäni tätä reissulta. Uusia  reissuja jo kuitenkin suunnitteilla: ehkä maaliskuussa kohti Argentiinaa, tuli jo jopa kutsu 20-vuotissyntymäpäiville Argentiinassa. Ehkä toteutan haaveeni nähdä pingviinit luonnollisissa olosuhteissa ja käyn tutkailemassa minkälaista on Kap Hornissa, jonka isoisäni aikoinaan kiersi vanhoilla puisilla purjelaivoilla ja kuului siksi virallisiin Kap Hornin -kiertäjiin.

Kohti uusia seikkailuja

Tapahtumia viikon varrelta

 Tiistai 14.11. 2023

Nyt on onneksi ollut muutama hiukan vaihtelevuutta tuonut päivä. Saimme iloksemme ystäväni Annen Panama-citystä. Oli kiva nähdä, kuulla Annen kuulumiset ja muuten vaan seurustella. Sain myös lenkkiseuraa ja uimaseuraa mereen. Anne toimi myös meidän "kauppa-autona" ja "viinitrokarina". Kiersi monta Panaman kauppaa, jotta sai ostetuksi meille toivomiamme tuotteita ja tietty hiukan myös itselleen. 

Anne lähdössä kotimatkalle

Olin sanonut, että saa käydä vain yhdessä kaupassa ja tuo mitä löytyy, mutta rouva taisi kiertää peräti neljä kauppaa ja toi meille matkalaukullisen syötävää (lue: ja juotavaa): superkalliita tomaatteja, kurkkua, juuustoa, pullaa, kakkua, viiniä jne.  Tällainen vieras on kyllä todella tervetullut, kun hauskan seuran lisäksi ruokkii isäntäväen.

Sitten taas kerran kävi ihan kummallinen sattuma; oltiin sunnuntaina Estrellan ravintolassa syömässä ja siinä luoksemme tuli nuori kaunis nainen, joka kysyi suomeksi, että kuulenko oikein vai olenko seonnut, puhutteko suomea. Olimme kaikki hiukan hämmennyksissämme, mutta juttua ja naurua riitti. Täällä ei usein tapaa suomalaisia sattumalta, mutta koska neitokainen oli etniseltä taustaltaan afrikkalainen, tilanne tuntui vielä enemmän absurdilta.

                                            Yleensä en julkaise ihmisten kuvia ilman lupaa, mutta nyt kiusaus oli liian suuri. - toivottavasti Naimi ei pahastuisi, jos tietäisi.

Nämä muutamat kuvataulut, joista otin kuvat, oli varmaan joku paljastanut ennenaikaisesti (repinyt suojamuovit pois), koska nyt kaikki taulut on taas peitetyt. Ei ole tietoa näyttelyn virallisista avajaisista.  Täällä blogissa saatan kuitenkin julkaista ne kolme, joista ehdin kuvat ottaa. Eli ensimmäisen oli edellisessä blogissa ja kertoi Tabogan kuuluisuuksista. Tämä laivoista ja kolmannesta kerron ehkä seuraavassa blogissa. 

Kuvassa Morron saari, joka on Tabogan pääsaareen kiinni aina laskuveden aikaan hiekkakannaksella eli siinä on saaren varsinainen turistiranta. Kun on nousuvesi kannas jää veden alle, veden korkeusvaihtelu on jopa 8m. 

Taboga on ollut aina vilkas paikka laivaliikenteen näkökulmasta. Jo 1524 francisco Pizzarro matkasi tätä kautta Perua valloittamaan. Täällä lienee käyty kauppaa ja tuotu rikkauksia, mutta on ollut myös oiva paikka merirosvoille. 

Mail Steamship Companty, joka oli  1848 perustettu amerikkalainen laivayhtiö, perusti tukikohdan Tabogan saarelle kuljettaakseen postia, kultaa ja muita kauppatavaroita tyynen meren kautta Californiaan.

Netistä löytyy mönta mielenkiintoista tekstiä yhtiön historiasta:

Mail Steamship Company

                

yllä sitä risteiltiin ennenvanhaankin

Pakko kirjoittaa sitten vielä yhden illan draamaa. Oltiin melkein kuin elokuvassa: Hitchcocin Linnut, mutta oltiinkin kauhuleffassa Tabogan Sirkat: istuttiin illalla ulkona pelailemassa, kun yht´äkkiä joku tarrautui housuni lahkeeseen. Luulin sitä ensin lepakoksi ja aloin kiljua. Täällä on paljon lepakoita, mutta eivät ne yleensä törmäile. Huiskasin sen menemään kunnes "otus" alkoi kuin känniläinen lennellä ja hyppiä ees-taas pöydän alla, meitä päin, välillä pois ja taas takaisin. Se oli ainakin kymmensenttinen valtava heinäsirkka tai hepokatti - niitäkin täällä on runsaasti, eivät ole vaarallisia ja sirittävät iltaisin niin voimakkaasti, että vanhuskin kuulee.

Sankarimieheni otti pitkän harjan ja yritti hätistää sen puutarhaan välillä siinä onnistuenkin. Sirkka tulee kuitenkin aina takaisin. Minulta meinasi tulla jo pissat housuun kiljumisesta ja pakoon ryntäilystä ja luikahdin nopeasti sisään piiloon. Kun olin sisällä kiljunta jatkui, kun tunsin, että se tarrasi paitani selkämykseen. Huudon ja huiskinnan jälkeen täysi hiljaisuus. Kauko ei ensin edes uskonut, että se on voinut tulla sisään, kun niin nopeasti luikahdin.

Suunnilleen tällainen (kuva on netistä kopioitu) 

Otusta ei ensin löytynyt mistään. Olin varma, että nukkumaan en mene ennen kuin paikallistamme otuksen. Sitten lopulta löysimme sen olohuoneen verhon takaa. Kumpikaan siihen ei uskaltanut käsin koskea - se tarraa todella lujasti ihoon kiinni, jos saa otteen paljaasta ihosta.  Sakaripelastajani sitten pitkällä harjanvarrella sai irrotettua olohuoneen verhon verhotankoineen ja viskasi sen nopeasti pihalle ja sulki nopeasti oven

Vasta aamulla nostimme verhot ja totesimme sirkan poistuneeen kauhuleffastamme. Jose sanoo, että se on espanjaksi langosta (= sama kuin hummeri - onkohan ?)

Tabogan kuulumiset ja kuuluisuudet

 Keskiviikko 8.11. 2023

Tällaisia hylättyjä seiniä täältä löytyy jonkin verran

Välillä olotila hiukan tylsistyttää, kun ollaan lähes suljettuna tänne saarelle. Ei minusta olisi kokoaikaiseksi eläkeläiseksi tänne Tabogaan.  Olla tekemättä oikein mitään tuntuu välillä turhauttavalta.

Niin tai jos täällä olisi kokoaikaisesti tai ainakin pidempään viljelisin chilä, paprikaa, tomaattia, salaattia jne. Kaksi kuukautta on hiukan liian lyhyt aika -  pitäisi saada valmiit taimet. Ja tietysti jos asuisi kokoaikaisesti keksisi ehkä jotain hyödyllistä tekemistä - välillä on vaikeaa vain olla.

Viime vuonna ahkeroin talon sisältä kuntoon ja pomotin ulkopuolen talomaalareita jne.  Nyt talo on kohtuu hyvässä reilassa, eikä ole remonttihommia. Tai niitä olisi, talo vaatisi myyntiä ajatellen modernisointia, mutta emme halua sijoittaa taloon yhtään enempää rahaa kuin on tarvis, koska ajatuksena kuitenkin on tämän paratiisin myyminen.

Koska mellakat vaan jatkuvat, niin ei olla edes harkittu retkeilyä tai ostosreissuja. Tilanne saattaa pahentua lakkojen laajentuessa tai ihmisten pinnan kiristyessä. Eilen yksi canadalainen yliopiston dosentti ampui kaksi ihmistä tiesululla, kun hermot kai pettivät, kun ei päässyt läpi. On todella ikävää, jos tämä nostaa vihaa ulkomaalaisia kohtaan tai muuten lisää väkivaltaa.

Ikävää myös Panaman matkailulle, koska osa kokee nyt turistit täysin turhakkeiksi täällä. Keskustelupalstoilta saa lukea :" Menkää pois, panamalaiset tarvitsevat nyt itse kaiken ruuan, kaasun ja polttoaineen".  Tavallaan täysin totta, mutta viattomia me matkaajat ollaan myös tilanteen syntyyn.

Polttoainetta riittää ainakin joillekin, koska eilenkin tällainen huvijahti seilaili lähistöllä.

Näitä täällä näkee aika paljon ja cityn satamassa valtavasti - eli joillakin on rahaa

Panaman Punainen Risti on pyytänyt useaan otteeseen humanitääristä käytävää, koska esim. insuliini alkaa olla loppu sairaaloissa tai dialyysipotilaat eivät pääse hoitoon, synnytys- ja lastensairaalassa ei ole kaasua ruuan valmistamiseen.

 Toisaalta myös lakkoväsymys (tai rahapula) alkaa painaa myös; luin, että Santo Tomasin sairaalan henkilökunta palasi töihin, tai joissain kouluissa on taas opetus alkanut. Tuo sairaala tuli muutama vuosi sitten tutummaksi kuin olisin ikinä halunnut tutustua. 

Jokaaamuinen keskustelu; mitä tänään syötäisiin ? Nyt kun saatiin kalaa ja katkarapuja, on ollut todelliset herkkupäivät. Eilen tein pakasteinventaarion, kaksi viikkoa jäljellä ja vielä monta pakettia katkarapuja, kalaa ja jauhelihaa. Meillä ei tule nälkä, jos vain kaasua riittää saarella. Saimme tänään myös kolme uutta papaijaa Joselta, niitä ei onneksi tarvitse keittää. Omat papaijamme eivät ehdi kypsyä, mutta hän ottakoon ne sitten myöhemmin vaihturiksi.

Jos tehtiin ruokainventaario, niin istuttiin myös Josen kanssa tekemässä talousselvitykset. Minä olen meidän perheen sihteeri ( lue: matkanjohtaja, kokki, pyykkäri, siivooja ja tulkki). Minulla on tietokoneella ylhäällä kaikki tiedot rahalähetyksistä Joselle ja hänellä kaikki kuitit ja ostot. Hänen kanssaan ei ole ollut mitään epäselvyyksiä talousaioissa, niin kuin oli aikaisemman potkut saaneen talonmiehen kanssa. Molemmat osapuolet pitävät siitä, että ollaan tarkkoja. Täällä on hiukan sellainen menttaliteetti, että jos isäntä ei erikseen kiellä, niin voi vetää välistä kunnes jää kiinni tai lainata tavaroita ja tarvitsee palauttaa vasta kun isäntä niitä pyytää. 

Onneksi Jose on eri maata. Ehkä hän myös tietää, miten edellisen kanssa kävi ja on siksi varovainen. Toisaalta vajaa kaksi vuotta sitten,  kun talokauppa piti olla varma, annoimme hänelle kaikki meidän työkalut; höylän , painepesurin, ruohonleikkurin jne. kuten myös muut hyödylliset tavarat; grillin, lakanat, pyyhkeet jne.  Sitten kauppa peruuntui yllättäen ja me jäätiin nuolemaan näppejämme; -ainoan paistinlastankin onnistuin sitten sulattamaan eilen  kuumassa öljyssä.

Kuvassa minun pitkäaikainen ystäväsetä Rafael. Hän asuu yksin vaimonsa kuoltua ja pitää omassa kodissaan pientä hostellia. Oikein hyvä kielikurssi istahtaa aina hetkeksi juttelemaan; hän kertoo saaren kuulumisia tai lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Puhuu vain niin "tabogaanoa" -sellaista kieltä, että on välillä vaikea saada selvää.

On superkivaa, kun vuosien varrella on syntynyt paikallisia tuttavuuksia joiden kanssa voi pysähtyä hetkeksi vaihtamaan muutaman sanan  - tulee niin mukava olo kun joku tervehtii: " buenos dias señora Ulla, como esta usted " tai vain lyhyesti paikalliseen tapaan: "buena". Lähes kaikki kadulla kulkevat tervehtivät -ainakin vanhempi väki, tuntuuettä nuorisolta kultuuri on häviämässä. 

Jossain välissä täällä on julkistettu tällaisia historiallisia teoksia, jotka kertovat saaren historiasta. Olivat vielä muutama päivä sitten muovilla peitettyjä, mutta  nyt teokset on  esillä.

Yllä Tabogan kuuluisuudet:

1. Rogerlio Sinan, joka kirjoitti kirjan  "La Isla Magiga" . En ole lukenut, pitäis saada jostain käsiin.

2. Roberto Lewis, mraalimaalari, joka on maalannut myös presidentin linnaan

3.Paul Gaugin, joka on ollut täällä 1887 ennen Tahitiin matkaamista

4. Santa Rosa de Lima, perulainen pyhimys 1600-luvulta, joka kuulemma syntyi Tabogassa

5. Francisco Pizarro, konkistadori, joka 1524 purjehti Tabogasta Peruun

6. Hernando de Lugue, espanjalainen pappi, joka perusti  1524 tämän saaren, jonka Vasco Nuñez de Balboa oli löytänyt 1513, Saaren nimi oli San Pedro de Taboga

 Ei hassumpi näköala ystäviemme uudesta kodista

Olen siirtynyt vaihtotalouteen

 Nyt on oravannahat vaihtuneet kuvan mukaisesti platanoon (ruokabanaaniin), papaijaan, sipuliin, paprikaan, kurpitsaan ja yucaan ! Ostin  meille neljä libraa (n. 2 kg)  mahtavia katkarapuja kuten myös Joselle ja hän toi vaihturiksi yllä olevat tuoretuotteet. Sitten käytiin vielä yhdessä ostamassa kalaa, barracuudaa. Myyjä huuteli minulle, että otatko ison vai pienen - vastasin että ison - ja hän kiikutti puolitoista metristä kalaa minulle. Peruin nopeasti pyytöni ja otin sitten lopulta pienimmän, mitä hänellä oli.

Nyt ollaan sitten herkuteltu  katkarapua iltapalaksi, kalaa päivälliseksi.

Yuca on juuri, joka keitettynä on hyvinkin perunan tyyppinen. Eilen innostuin tekemään yucaa maan tavalla; ensin keitetään ja sitten vielä rasvassa paistetaan. Tuli todella hyviä yuca-sipsejä tai ranskalaisten tyylisiä. Rapeita ja varmaankin hyvin epäterveellisiä.

Eilen vielä ostettiin Estreillan ravintolasta hiukan hänen maailman parasta valkosipulikastiketta ja sitä sitten hiukan kalan päälle niin juhla-ateria viinin kera oli valmis.

Tänään on itsenäisyyspäivä, yksi niistä, mutta ei ole mitään juhlallisuuksia kuten yleensä. Koulut osallistuvat yleensä vahvasti juhlallisuuksiin, mutta nyt ne ovat olleet protestien takia jo kohta kaksi viikkoa kiinni

Peruskoulu, saaren ainoa koulu, Benjamin Quintero Alvarez oli kuitenkin koristeltu isänmaan värein.

Eilen kävin kyläkaupassa, kun kauppias oli tullut kaupungista tavaranhakumatkalta. Surullista, että eipä juuri ollut tuoretavaraa saanut. Ihana kauppiaan rouva Bolivia oli jemmannut minulle takahuoneeseen viisi perunaa ja pari sipulia. Itku meinasi ystävällisyydestä tulla, kun hän kuiski, että minulla on sinulle perunaa. Tuli myös syyllinen olo, koska kylläpä ne olisi paikallisillekin kelvannut, vaikka ehkä halvemmalla.

Suomessa ei ole millään tavalla reagoitu Panaman tilanteeseen. Tähän asti ei ole ollut mitään tietoa ulkoministeriön matkustustiedotesivuilla mielenosoituksista.  Laitoin viestiä Bogotan suurlähetystöön   ( Panamassa ei ole Suomen suurlähetystöä vaan Columbian Bogota edustaa meitäkin), että olisi kyllä syytä informoida tilanteesta, koska  maassa turistin on todella vaikea liikkua ja monissa paikoin on pulaa kaasusta, polttoaineesta ja jopa ruuasta. He vastasivat ystävällisesti ja kysyivät olemmeko me turvassa ja sanoivat tekevänsä tiedotteen protesteista Suomen sivuille.

Todella sääli tämän maan kannalta, joka myös tarvitsee meidät turistit tuomaan rahaa. Nyt on kuitenkin parempi olla tulematta ja odottaa tilanteen rauhoittumista.

Kaivoksen vastustamisen ymmätää, mutta on niin surullista katsoa uutisvideoita, joissa kipataan tielle pilaantunutta maitoa, tuhansia kiloja parsakaalia tai porkkanoita, koska viljeliöiden kuormat eivät pääse tiesulkujen takia kaupunkiin. Yhdessä videossa näkyi kuinka mellakoijat heittivät tielle ja rikkoivat satoja ja satoja maitopurkkeja. Laittaa välillä miettimään kenen oikeuksista milloinkin taistellaan. 

Onko tämä ainoa tie vai olisiko neuvotteluilla mahdollisuus päästä ratkaisuun - siihen ei ainakaan minulla ole vastausta.

Tänään illalla olisi kuitenkin kuulemma illalla Tabogan kuningattaren bileet tiedossa noin klo 21. 

Täällä valitaan joka vuosi Tabogan kuningatar - lienee vähän kuin missikisat ja häntä sitten juhlitaan pitkin vuotta Olis kiva mennä katsomaan, mutta miten sitä jaksaa valvoa niin myöhään. :)  - lue: vanhukse menevvät jo silloin vuoteeseen. Ihan älyttömästi laitetaan aikaa, vaivaa ja rahaa tällaiseen minun näkökulmasta hömppään.

Tässä hän on, tietty kaunis kuin mikä: 

Ei ole tuo rekvisiitta vihan mitättömimmästä päästä 

Pohdintaa ja muistelua

 Maanantaina 30.10. 2023 & Keskiviikkona 1.11. 2023

Olen aina tykännyt seikkailusta ja pienestä jännityksesta,  mutta rajansa kaikella. Panaman mielenosoitukset eivät ala laantua, vaikka presidentti jo lupasi asiasta kansanäänestyksen 17.12. Protestoijat näyttävät olevan kuitenkin sitä mieltä, että meitä ei nyt pysäytä mikään.

Maalta ei pääse pääkaupunkiin, kaupat tyhjenevät tai ovat jo tyhjentyneet tuoretavarasta. Saarella alkaa kuulemma olla pula polttoaineesta ja kaasusta. Hotellit, ravintolat ja pikkukaupat sulkevat ovensa kaupungissa, kun ei saa ruoka-aineita tuotettua.  Toivottavasti meillä riittää ainakin kaasu, jottei tarvi kuivaa spagettia mutustella.  Kauko jo pohti, että pitääkö alkaa kerätä risuja, jotta saadaan nuotio tarvittaessa - eipä tullut trangiaa mukaan. 

Miten minä onnistunkin saattamaan itseni aina jonkun kaaoksen keskelle. Tämä maa, kun on mielestäni ollut Etelä-Amerikan turvallisimpia ja rauhallisimpia. Panamalaiset ympäri maailmaa ovat protestoineet Panaman kaivostoimintaa vastaan; ainakin uutisissa on mainittu Pariisi, Lontoo, Irlanti... Suomessa taitaa olla niin vähän panamalaisia, ettei protestimarssille montaa löydy. On myös outoa, että Suomen ulkoministeriön sivuilla ei edes matkustustiedotteessa mainita mitään näistä protesteista, vaikka haittaavat kyllä kovasti turistinkin elämää.

Nyt näyttäisi jopa siltä, että lakot ovat laajentumassa. Toivottavasti ei kuitenkaan jäädä saarelle jouluksi. Meillä on   toistaiseksi kaikki hyvin. Joskin hiukan tylsää, kun ei ole mitään järkeä lähteä retkeilemään, edes kaupunkiin shoppailemaan tai hakemaan ruokatarvikkeita. Aamulla anivarhain kuulemma melko rauhallista ja kaupungissa pääsee osittain liikkumaan.  Saaren eka lautta on kuitenkin vasta puoli kymmenen tienoilla kaupungissa, joten ainoa mahdollisuus olisi ottaa taksi, ajaa kaupaan, tehdä ripeät ostokset ja palata heti takasin. Miksi menisin kaupaan, josta en kuitenkaan saa mitään, mitä haluaisin: - tuoretavara on loppu lähes kaikkialta.

Ei taida kannattaa lähteä Cityyn kauppaan

Jos suunnittelet matkaa Panamaan, kannattaa seurata Panaman uutisten sivuja, jos osaat espanjaa tai englanninkielisiä uutisia tai Panaman WhatsUp -ryhmiä. Kukaan ei kait osaa sanoa mikä on tilanne huomenna tai ensi viikolla.

Joten eilen syötiin spagettia, tänään siis riisin vuoro. Pihassa kasvaa culantroa (korianteri), joten siitä päivän vihreälisäys kastikkeeseen. Limonpuussa on runsaasti hedelmiä, siitä puristamme päivän vitamiinit, niin ei keripukkikaan pääse yllättämään. Jose onneksi lupasi tuoda meille tänään papaijaa ja yukaa --jee !

Käytiin maanantaina kävelyllä täällä pumppaamolla, josta saari saa nykyään pääasiallisen vetensä. Tai saa, jos kaikki toimii. Juomavesi "valmistetaan" merivedestä. Putki meressä, pumput sinisessä kopissa ja sieltä vesilaitokselle, jossa suola poistetaan ja vesi puhdistetaan. Laitos on iso pelastus saarelle, jos se vaan toimisi luotettavasti. Usein mietin, että onko huollot vähän niin ja näin. Asiaan tartutaan vasta kun pumppu menee rikki ja sitten se saattaa olla viikkoja poissa käytöstä. Nytkin huomasimme, että monesta kohdasta putkissa oli vaurioita ja ne vuosivat. Meille tulee onneksi talolle vettä myös vuorilta, siis lähdevettä, emmekä siten ole kärsineet koskaan vesipulasta.

Samaisen reitin varrelta on polku ylös ristille. Nyt näyttää, että reitti on jopa hyvin merkitty. Aikaisemmin olen aina ylhäällä ristillä piipahtanut, minulla on ollut siellä oma geokätkökin, mutta taidan tulla vanhaksi tai  itsesuojeluvaistoni on vanhemmiten kehittynyt. Tai sitten totuus on, että minusta on tullut kömpelö sokea. Ristille ei ole pitkä matka, mutta alastulo on nykyään minulle hankalaa, kun on jyrkkiä kivisiä kohtia. Joten tällä kertaa tyydyn vanhoihin muistoihin.

Näistä alla olevista kuvista jo kohta kymmenen vuotta, kunvietimme saarella porukalla joulua. Ristille kiivettiin tähyämään kohti tulevaisuutta. Kauko ja Maija jäivät kiikarilla tähyämään talolta etenemistämme ja toimimaan etäisinä turvamiehinämme.

            Airi, Jaakko, Jorma ja minä valmistautumass koitokseen.

                

Taidan tulla vanhaksi tai olla jo sitä, kun vanhojen asioiden muisteleminen ja oman blogin lukeminen vuosien takaa tuntuu kivalle.

Aika onkin täällä nyt jotenkin seisahtunut, joten aikaa on myös vanhojen asioiden muisteluun. Hauska on myös lukea talokirjaamme, johon olemme merkinneet saaren asioita ja vinkkejä toisille tulijoille tai mitä olemme ostaneet talolle tai remontoineet.  Se on toiminut osittain myös vieraskirjana.

Kun yksi on kirjoittanut, että  kiinalainen kauppias leipoo leipää tai että mundilta saa hyvää pitsaa - niin seuraava on  jo todennut, että kukaan ei enää leivo saarella leipää myytäväksi tai, että Mundi jo sulki ravintolansa. Joten vinkeistä ei ole ollut paljonkaan hyötyä. Se mikä toimii tänään, on suljettu tai lopetettu huomenna.

Oi, nyt pitää lähteä katkarapuostoksille - Jose tuli kertomaan, että kauppiaat tulevat saareen myymään katkarapuja  ..... ihanaa vaihtelua ruokavalioon tiedossa !

Kuivaa kalaa

 

Lauantai 28.10 2023  ja sunnuntai 29.10.2023

Panamassa mellakat jatkuvat valtavina. Useinhan täällä pientä protestointia kaduilla, mutta nyt tuntuu, että yltyy vaan. "Oikeiden protestoijien" joukkoon on nyt soluttautunut porukkaa, jotka tuskin tietävät, miksi ovat kadulla. Hajoitetaan kauppojen ikkunoita, ryöstellään ja sytytetään autoja palamaan. Vandalismi haittaa myös itse sanomaa, koska saa poliisitkin tarttumaan vahvempiin keinoihin; kyynelkaasua näyttää käytettävän runsaasti.  ( Jos esimerkiksi googletat Panama noticias, näet videoita eri puolilta maata minkälainen meno täällä on).  Metro on ainoa julkinen liikenne, joka toimii edelleen.

Meno kaupungilla alkaa olla aika hurjaa

En päässyt viime viikolla kaupungille ja  eivätkä saarenkaan kauppiaat  saaneet tuotua täydennystä kauppoihin, koska tiet oli suljettu. Kyläkaupassa ei ollut mitään tuoretta - tunnelma melkein kuin korona-aikaan - pitänee kait hiukan säännöstellä mitä syö. Riisillä ja spagetilla mennään jokunen päivä. Vielä oli kastikeaineita pakkasessa ja tonnikalaa purkissa. Tuntuu, että kyläiset kalastajatkin ovat niin ukkoutuneet, että kalaa on vaikea saada - ei uskoisi kun ollaan saaressa.

Ensi viikolla on itsenäisyyspäivä. On mielenkiintoista nähdä rauhoittuuko kaupunki tai paremminkin koko maa vai villiintyykö entisestään, sillä todella monissa protestilausekylteissä lukee: "Nito myit isänmaamme !" Nito on presidentti Laurentino Cortizon kutsumanimi.

Todistusaineistoa, että lenkillä on käyty 

Nämä tyypit ovat saaneet lastin tuotua kaupungista mellakoista huolimatta. Ruokaa ja olutta ehkä johonkin ravintolaan, koska kyläkauppias ei ainakaan ollut saanut tuotua kaupungista mitään.

Kohta nähdään onko ravintolassa tarjottavaa, koska on lauantai ja lähdetään kylille. Kaukonkin saa kävelylle, kun saa hyvää ruokaa (hmmmm.... tuskin parempaa kuin minun tekemä) ja sen saa ottaa oluen tai viinin kera. 

Minä tunnun sortuvan noihin valkosipulikatkarapuihin, kun ovat vaan niin herkullisia:

Tässä meidän viime viikonlopun herkut.

Viimeksi otettiin jopa alkupalaa. Nää oli vähän kuin kevätkääryleitä katkarapumömmöllä täytettyjä - superhyviä, joskin rasvaisia.  Näitä pitää kokeilla kotona.

Kauko otti langostinoa, joka on kuin pikkuhummeri,  kookoskastikkeella salaatin ja yukan kanssa. Näytti ukolle maistuvan.

Eilen käytiin kokeilemassa eri ravintolaa "Mundia" . Kiva paikka, kun melkein vetten päällä ja aallot loiskuivat aivan korvanjuuressa. Siihenpä se ihanuus sitten jäikin. Otettiin kalaa - miten ihmeessä nää ihmiset, vuosisatoja kalaa syöneenä, saakin sen aina maistumaan kuivalta ja ehkä vain hiukan rasvaiselta -kyllä on Ilkan kuhafileitä ikävä. Joten jatkossa taidan erikoistua katkarapuihin, vaikka niihin minun ei kai pitäisi koskea. Katkaravut nostavat kolesterolia ja taidan olla niille jopa hiukan allerginen, koska ihoni kutiaa aina katkarapuaterian jälkeen. Onneksi on ratkaisu: yksi pilleri antihistamiinia ja kutina on poissa.

Näyttää kuin istuisimme laivan keulassa

Kaukolta unohtui partakone kotiin ja alkaa näyttää merirosvolaivan kapteenilta ja minä vaan harmaannun ja harmaannun - mitähän tälle päälle voisi tehdä ?

Aika hyvä suojaväri - vai mitä ?

Laki 406 ja protestit

 24.10. 2023 YK:n päivä

Oli tarkoitus ottaa jo eilen hiukan "omaa aikaa" ja lähteä yksin käväisemään kaupungilla ihan päiväreissulla. Edellisenä iltana alkoi kuitenkin kuulua sellaista informaatiota kaupungista, että katsoin viisaimmaksi jättää väliin niin maanantai kuin tämänkin päivän ja voipi mennä koko viikko.

Täällä osataan tarvittaessa protestoida ihan kunnolla. Koko pääkaupunki ja useat muutkin kaupungit ovat olleet pari päivää aivan kaaoksessa. Protestoijat ovat sulkeneet lähes kaikki kulkureitit ja ottavat yhteen poliisin kanssa. Onneksi ei ollut lentoa Suomeen, koska tie lentokentälle on ollut suljettu.

Koulut oli kiinni, bussit eivät kulkeneet, eikä yksityisautoja päästetty tiesuluista läpi - olipa jonkun ambulanssinkin meno estetty.

Mitä vastaan täällä sitten protestoidaan ? Kuparikaivostoimintaa vastaan. Täällä tarvittaisiin nyt Sodankylän Riikka Karppista avuksi.

Aluksi oli vaikea ymmärtää, mitä oikein on tapahtunut /tapahtumassa. Onneksi ystävät täällä Panamassa avasivat minulle asiaa. Kuparikaivos on avattu jo kymmenen vuotta sitten, mutta nyt presidentti on hyväksynyt lain, jonka perusteella aktiivinen toiminta voidaan taas aloittaa. Asia on tietysti hyvin ristiriitainen, kuten aina tällaiset asiat; kuka käärii voitot ja ketkä kärsii. Kärsijöitä on tietysti luonto, sen monimuotoisuus, lähialueen asukkaat - ehkä me kaikki, mikäli kaadetaan puita suurelta alueelta, eikä istuteta korvaavaa metsää. Toisaalta kaivostoiminta luo työpaikkoja, sekä tuo myös kaivosyhtiön lisäksi runsaasti rahaa valtiolle. Tietysti tällaisessa vahvan korruption maassa myös miettii kenen taskuihin nuo rahat sitten joutuvat.

Ympäristöluvat ovat hyväksytty - mutta niinhän ne oli Sotkamossakin Talvivaarassa, mutta tämän tästä jätevesiä on valunut lähivesiin saastuttaen ympäristöä. Sitten kun tuho on jo tapahtunut kysellään kenen oli syy.

uutisia espanjankielentaitoisille

Kaduilla marssivat erityisesti, ainakin minun ymmärrykseni mukaan yliopistojen opettajat ja opiskelijat, sairaalahenkilökunta ja tietysti ennen kaikkea luonnonsuojelijat. Toisaalta, kun katsoo uutisvideoita, niin miettii, mahtavatkohan kaikki edes tietää mistä todella on kysymys. Pikkupojatkin hakkaavat kattiloita, kivittävät poliisia ja juoksevat nauraen pakoon. Osa väestä ehkä provosoituu vain halusta vastustaa nykyistä hallintoa. Meno on kuitenkin suurellisempaa ja jopa väkivaltaista verrattuna aikoinaan Ville Komsin tai Kalle Könkkölän kiinittymistä Torronsuon kaivinkoneisiin. Tai nuoren vihreän poliitikon Riikka Karppisen taistelusta suuryhtiötä vastaan.

Tilanne lienee panamalaisittain vakava, koska preidentti Laurentino Cortizo piti tänään live-uutispuheen asiasta. Kertoi, että jokainen mielenosoituspäivä maksaanoin 60 -90 miljoonaa dollaria. Hän kehoitti lopettamaan kaduilla vallitsevan vandalismin. Samalla hän kertoi , että alle 350 dollaria ansaitsevien eläkeläisten eläkkeitä nostetaan marraskuussa kyseisen kaivosyhtiön Minera Panaman lahjoituksilla.

Saarella elämä jatkuu hyvin, hyvin rauhallisena - ei tietoakaan kapinoinnista.