Kotiapulaisena oloa

Tiistai  27.1. 2015

Tammikuukin alkaa jo kääntyä loppua kohti ja talitintit jo keväisesti laulelevat, kumpa ei enää kovia pakkasia tulisikaan.

Päivät kuluvat kummasti vapaallakin.  Nyt on ollut niin upeat hiihtokelit, että olisin lähtenyt hiihtämään, jos minulla olisi täällä sukset ja jos pitäisin hiihtämisestä..... reippailun olen suorittanut lähinnä erilaisia eksymisharjoituksia Hyvinkäällä tehden -talvisia geokätköjä en ole yhtään hakenut.

Viikonloppuna oli tyttöjen kanssa,  kun vanhemmat kävivät laskettelemassa yhdessä varmaankin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen -onneksi tulivat ehjin nahoin takaisin.

 Välipalaksi pirtelöä

Sunnuntaina sitten mentiinkin katsomaan kaloja ja muita mereneläviä Sea Life:een Helsiinkiin ja tyttöjen tätikin saatiin houkuteltua mukaan.

Kylläpä maailma on niin suuri ja ihmeellinen

Onko kaksi samaa kuvaa, kakso kertaa sama tyttö?

Etsi eroavaisuudet...

 Hmmm...villatakin väristä ainakin huomaa, että Juuson kanssa kuvissa eri tyttö.

Vanhemmat saivat hetken levähtää välillä rantatuoleissa ja kuvitella olevansa aurinkorannalla lasten leikkiessä hiekalla.  Vaatetus vain paljastaa kaiken olevan harhaa. Tällä rannalla myös kaikki rauskut ja hait olivat turvallisesti lasien takana.

2,5-vuotiaiden maailma on niin mahtava. Tytöt rakastavat palapelejä, laulamista ja montaa muuta hauskaa asiaa. Jutut ovat lystikkäitä ja välillä vailla totuuden häivää -aivan vakavina voidaan kertoa, että äiti antaa aina hyppiä sohvalla (vaikka äiti on nimenomaan kieltänyt).

Päivittäin harjoitellaan uutterasti monia asioita, jotka meille aikuisille on yleensä aika selvää:

- pissalle mennään, kun pissattaa

- siskoa ei saa lyödä leluilla päähän

- kirjoihin ei piirretä

- tai ettei ulos voi lähteä pakkasella ilman ulkovaatteita

- hampaat pestään illalla  

ja ruokaa syödään pääsääntöisesti ruokailuvälineitä apuna käyttäen.

Pienet tyttöset tuntuvat niin suloisilta ja tietysti mummin silmissä maailman kauneimmilta ja fiksuimmilta lapsilta, kuten kaikkien mummien kaikki lapsenlapset. 

Rakkauden määrä mitä näitä pieniä kohtaan tuntee on valtava ja toivoisi, että näitä sinisilmiä voisi suojella kaikelta maailman pahuudelta. -Nyt kun arki ei millään tavalla rasita voi vain heittäytyä nauttimaan, jopa rimpuilevasta uhmapäisestä pellavavapäästä.

29.1. 2015 

Unohdin julkaista edellisen kirjoituksen ja nyt ollaan jo torstaissa ja ehditty monen monta uutta asiaa.

Keskiviikkona käytiin Meerin kanssa shoppailemassa ihan kahdestaan: tuloksena kolme kirjaa kirja-alesta ja liian pienet sukat. Mansikkajäätelö myös upposi pienen tytön suuhun kyllä kahvilassa erinomaisesti, ei tarvinnut ainakaan kehoittaa syömään kuppia putupuhtaaksi.

Itse kävin tänään Hyvinkään kauppakeskus Willassa syömässä Kaukon siskon kanssa lounasta:

- syötiin lounaspydästä sushia ja kiinalaista wokkia - oli minun mielestäni todella hyvää, nyt sitten kokkailen kotona muulle porukalle maksapihvejä ja perunamuusia ja lähden hakemaan tytöt päiväkodista sitä syömään.

Anna pusu !

Anna Pusu !

Keskiviikko 21.1. 2014

Nyt on oltu jo viikko Suomessa ja unirytmikin alkuhankaluuksien jälkeen alkaa löytyä - onneksi on lunta maassa, ettei tunnu niin pimeältä.

Vähän on  orpo olo kodittomana. Vaikka alkuperäisissä suunnitelmissamme meidän oli tarkoituskin tulla Suomeen juuri nyt, niin Suomi-ajan piti lasten tapaamisen lisäksi pitää sisällään uuden retken suunnittelua, nyt uudet suunnitelmat saavat odottaa, kunnes tiedämme, voimmeko lähteä.

Viikossa on keritty käydä Lappeenrannassa jo kahteen otteeseen. Työpäivä siinä meni ekallakin kerralla, vaikka tavoitteena ei ollut muu kuin käydä Lappeenrannan sairaalassa pissalla. Ero oli vain siinä, että minä sain huuhtoa tarpeeni viemäristä alas, eikä tarvinnut kellosta katsoa milloin pissii, mutta  Kaukolta ne otettiin purkkiin tutkittavaksi tarkan aikataulun mukaan.

Toisella reissulla vietettiinkin sitten peräti kaksi päivää Etelä-Karjalassa: -toivottavasti saivat Kaukosta terveet kuvat ! Yötä oltiin Savitaipaleella ja syötiin ihanaa kotoista kaalilaatikkoa ja  minä pääsin peruutusajalle luottokampaajalle Kaisalle - nyt on uusi "tuulitukka".

Muutoin ei olla ehditty ihmeitä puuhailla: Kauko kuskaa lapsia minuuttiaikataululla Tuusulassa ja minä olen saanut jo hiukan viettää aikaa näiden ihanien pikkutyttösten kanssa:

Lauantaina käytiin Elsan, Meerin ja Jennin kanssa uimassa Juuson ollessa hiukan kuumeinen. Olipa mukava pulikoida lämpimässä vedessä näiden rohkeiden uimareiden kanssa.

Elsan kanssa syvällä häntä kannatellessani, tyttö tokaisi: - päästä irti mummi.

Minä tuumailin, etten voi irrottaa, koska et osaa uida ja on syvää. Elsa oli kuitenkin aivan vakuuttunut uimataidostaan: -osaanpas, hän vain tokaisi, eikä voinut ymmärtää miksei mummi irrota. Kaksi vuotta ja itseluottamus ja -varmuus huipussaan. Mihin tuo usko omaan osaamiseen meiltä sitten vuosien kuluessa oikein haihtuukaan.

Sunnuntaina olimme sitten samalla porukalla luistelemassa. Jääkiekkoa pelaavan äidin tyttärillä tietysti kunnon kypärät ja hokkarit. Saapas nähdä milloin istutaan jääkiekkokaukalon reunalla kannustamassa näitä pikku viilettäjiä. Vielä askel horjui ja tasapaino tämäntästä järkkyi, eikä ylösnousukaan kaatumisen jälkeen onnistunut omin avuin. Nyt pitäisi kyllä isänkin lähteä treenaamaan, muuten häviää tyttärilleen.

Pienet jalat väsyvät kuitenkin vielä nopeasti, joten luistimet jalasta ja kiipeilemään:

Saaraa en ole vielä ehtinyt nähdä, kun tyttö painaa töitä niin kovasti, että ihan kauhistuttaa. Miten tämä työelämä on muuttunutkaan niin kovaksi ja vaativaksi, että alusta asti vaaditaan kovia suorituksia nuorilta ihmisiltä, niiltä joilla on töitä ja sitten on taas joukko joilla ei ole työtä, vaikka haluaisivat....... niin ja vielä pieni osa niitä, jotka eivät mielellään itseään edes työssä näkisikään.

Emiliaa on myös kova ikävävä ja kovasti toivon, että saisin mahdollisuuden hetkiin myös hänen kanssaan, mutta tyttö on valinnut polun toisenlaisessa maailmassa, jossa ei ole tilaa perheelle, mistä olen kovin surullinen.

Kaukon ja Elsan kanssa piipahdettiin Kaukon siskon, Kaarinan uudessa kodissa Hyvinkäällä. Kaarina päätti muuttaa lähemmäs lapsiaan ja lastenlapsiaan jäätyään yksin. Nyt Kaarinalla on uusi kaunis koti ja me kävimme pullakahvilla. 

Juuso ja Meeri jäivät kahdestaan viettämään "laatuaikaa" kotiin ja leipomaan, äiti-Jennin lähtiessä jääkiekkopeliin. 

Olen Hyvinkäällä ja leikin jokusen päivän kotiapulaista: olen pessyt pyykkiä, käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa. Kohta lähden hakemaan näitä reippaita neitokaisia päiväkodista.

Näkemiin Taboga

13.1. tiistai Panama Cityssä

Vielä Tabogan kukkaloistoa

Nyt on kotiinlähdön aika -tai siis Suomeen, kotiahan meillä ei ole koko keväänä. Nyt sitten ystävät ja sukulaiset ovet lukkoon ja pihavalot sammuksiin, mikäli ette halua yllätysvieraita !

Haaveena meillä on vielä uusi reissu keväällä kohti Argentiinaa ja Chileeä ja sitten Tabogan kautta kotiin.  Kaukon täytyy kuitenkin käydä tammi-helmikuussa vielä tarkistuttamassa itsensä pala- palalta ja sitten vasta selviää täytetäänkö rinkat vielä kevääksi.

Tabogan koti jäi odottamaan meitä keskeneräisine remppoineen. Talon ulkomaalaustakin on suunniteltu pitkään, värivaihtoehdot vielä epäselviä. Olisi kiva maalata jollain muulla kuin valkoisella.
Tässä kuitenkin muutama kuva vaihtoehdoista kylältä, jotka eivät tule kysymykseen, makuja kun on niin monia:

tämä väriyhdistelmä kävis ruotsalaisille

oranssi on mun väri, mutta ehkei sentään talon ulkoseinään...

Vaaleaa mangonkeltaista olen hiukan yrittänyt Kaukolle ehdottaa, katsotaan mihin suostuu ja milloin pidetään talon maalaustalkoot.

Mehän ei olla mitään rannallaloikoilijoita, mutta viimeisenä viikonloppuna, kun töiltä kerkesimme, kävimme hiukan ranta-biitsillä pällistelemässä ja viimeiset meriuinnit pulikoimassa.

Rannalla oli väkeä runsaasti eväineen päivineen kuten täällä on paikallisilla tapana

oli isoa peppua

ja vähän pienempää leikkimässä  (tästä kuvasta minulle tulee väkisinkin mieleen Leena Sarparannan taulu leikkivät lapset tai jotain sinnepäin

rannalla otettiin oluset ja pataconeksia

leikkijää oli monenmoista

uutta aktiviteettiakin oli kehitelty: ratsastusta ja mönkijäajelua

-ratsastaa saisivat kyllä muualla kuin ranvedessä ihmisten uidessa....

 ja olotila turvattu

huvijahtejakin oli rannan läheisyydessä melkoisesti

ranta täyttyi pikkuhiljaa varjoista ja ihmisistä

Uuttakin opimme: viikonloppuisin on rannalla pelastusmiehistö valppaana. Ihmettelin, että kukapa heille palkan maksaa ? Sain kuulla, että ovat poliisin palveluksessa. Rantaa siis valvoivat asepukuiset poliisit ja rantavahdit pelastusvälineiden kanssa - kylläpä olo alkoi tuntua turvalliselta.

Meillä noita poliisivoimien rahoja vaan vähennetään ja vähennetään -olisipa systeemi kuin Panamassa, että rahaa ei tuhlattaisi asevoimiin, niin saattaisi liietä enemmän todelliseen tarpeeseen -ihmisten jokapäiväisen turvallisuudentunteen kohentamiseen.
Meillä poliisin vuotuiset määrärahat ovat hiukan yli 700 miljoona ja  armeijaan hukataan noin nelinkertainen määrä -kannattaisi kyllä miettiä, kumpi on tavallisen ihmisen kannalta oleellisempi menoerä.

Vielä viimeiset ihanat kukkakuvat ja sitten pipo päähän ja Suomen talveen -mahtaa olla shokki !

Ja meni hermo.......

Perjantai 9.1. 2015

                                      

selfie hiukan tuuliselta rannalta

Enää kolme päivää saarella - niin se pitkäkin aika vaan käy vähiin. Ei ole ehtinyt kirjoittelemaan, kun viime päivät ovat hujahtaneet remonttia tehdessä. Iltaisin on ollut niin uupunut, että ruuan jälkeen vain istuttu ja tuumittu -tehty tulevaisuudensuunnitelmia.

Tiistaina kävin yksin kaupungissa hankintamatkalla ja siellä meni hermo......
 Olin Matzetasossa, josta ajattelin saavani kaiken: keräsin ensin koriin pikkuisen ruokatarvikkeita ja menin niiden kanssa yläkertaan ostamaan muita tarvikkeita. Siellä sitten keräsin maalit ja muut, kaveri antoi kärryn ja käski mennä hissillä alas kaikkien tavaroiden kanssa ja maksaa kaikki alhaalla..... Kun pääsin hissille, siellä olikin hissipoika, joka ei ottanut minua kyytiin maksamattomien tavaroiden kanssa, vaikka kuinka väitin, että rautaosaston poika käski tulla.
- ja takaisin. Sitten taas porukka joukolla ihmettelemään, miten olen voinut päästä maksamattomien ruokien kanssa ylös -tuntui kuin olisin ollut varas (= kerroin, että ihan kävellen portaita tulin)  !!!
(en ollut ennen tiennytkään, että jokainen tavara tulee maksaa omassa kerroksessaan)
Yritin kysyä, että mitäs minä nyt teen, en saa mennä alas, ylhäällä ei saa maksaa ruokia, rullaportaat ei toimi, maalit painaa syntisesti, olen yksin ja minun pitää kuljettaa kaikki mukanani.....

- joten lopulta meni hermo, kun heillä ei ollut ratkaisua ongelmaani vaan jatkoivat päivittelyään         ( = eikä heillä ollut edes tarvitsemaani sementtiä), niin jätin kaikki sinne poikien pällisteltäväksi ja sanoin vaihtavani kauppaa: sinne jäivät niin maalit kuin makkaratkin !

Otin taksin ja ajoin Novey:iin, läheiseen "rautakauppaan" -pyysin taksia odottelemaan, kun ostin maalia, teippiä, pensseleitä ja sitä kaivattua sementtiä. Sitten käytiin vielä matkalla pikaisesti hankkimassa puuttuvat ruokatarvikkeet ja mentiin  lauttarantaan.

Lauttarannassa kantajat siunailivat sementtisäkkiäni, mutta rahaa vastaan kantavat kuin kantavatkin kaiken paattiin.
Painoi kamalasti, sanoi kantaja toisessakin päässä matkaa, kun säkkiä veneestä Tabogassa auton lavalle roudasi. Kyllä yksittäiselle sementtisäkille tulee hintaa, kun ajetet taksilla kaupungilla, maksat kantajille molemmissa päissä ja kuljetat vielä saarella kamat kotiin maksullisella kylätaksilla.

Saatiin kuitenkin tärkeät tarvikkeet, joten  päästiin eteenpäin remppahommissa:
Nyt  olen saanut molemmat makuuhuoneet maalattua valmiiksi, vessa, suihku ja eteinen/keittiö jää odottamaan seuraavaa kertaa. Kauko on fiksaillut sementillä kynnyksiä, täyttänyt vanhan ikkunan aukkoa jne..

Ostin mangonkeltaista -osa seinistä tulee olemaan keltaisia, osa valkoisia.

Pikkutaloa voisi kohta vaikka vuokrata, sillä siinä on hella, jääkaappi, tiskiallas...

Pinnat jäävät aika rosoisiksi, kun ne sitä jo ennestäänkin olivat, eikä täältä vain kipaista tai hurauteta K-rautaan ostamaan äkkiä tasoiteainetta, kun sitä huomaa tarvitsevansa. Toisaalta, eipä täällä yleensäkään nää kovin viimeisteltyä.

Olo on kaikenkaikkiaan ihan ok, kun on saatu lopullisesti sovittua uuden talkkarin hommat Albeon kanssa. Kovasti kaveri vakuuttelee luotettavuuttaan ja osaamistaan. Tehtiin hänen kanssaan myös kontrahti uima-altaan kunnostuksesta: tyhjentää altaan, uusii hiukan putkia, vaihtaa kvartsihiekat, saumaa altaan kunnolla ( =Lopezilta jäänyt tekemättä). Kaveri ainakin tuntuu tietävän altaista -hoitaa neljää muuta allasta kylällä.  Hän itse sanoi tänään, että ottakaa kuvia puutarhasta ennenkuin lähdette, niin näette kun tulette takaisin, että miltä näyttää.

Aidassa kasvaa tällaista ihanaa "rikkaruohoa".

Tässä pikkuisimmat banaanit ja uudet kiinanruusut - saapi nähdä lähtevätkö kasvuun

Toisaalta tuntuu ihanalta palata välillä Suomeen läheisten luo, lapsia onkin jo ollut ikävä. Toisaalta Suomen ilmasto, vaikka kaikkein pimein aika on jo ohi, ei yhtään viehätä -tämä valo ja lämpö on vaan niin ihanaa.... Eikä myöskään palatessa yhtään tiedetä, miten tästä kevät etenee: -toteutuvatko haaveemme matkata Argentiinaan,  Chiileen ja vielä tänne Tabogaan - vai muuttuvatko suunnitelmamme Suomessa meistä riippumattomista syistä - tähän ikään mennessä on jo oppinut, että on niin paljon asioita, joita ei voi itse hallita ja pitää vaan elää sen mukaan, mikä on mahdollista.

 Viime päivät ovat olleet hiukan tuulisia, minkä kutrien hulmuamisesta voi päätelläkin.....

Niin tuulista, että saarella ei ole täysiä kaasupulloja, kun eivät pysty veneillä kaupungista kuskaamaan. Onneksi toistaiseksi vain toinen pullo on tyhjä....

Huomenna lauantaina pitää jo alkaa valmistautua poislähtöön, on ainakin pyykkipäivä ja remontti saa jäädä vaikka sormet kuinka syhyäisivät maalaamaan......