Hepoköngäs

Torstai 26.2. 2015 Paltamo

Nyt on alkanut mökkeily ja tämä saamattomuus hiukan jo maistua puulta. Aurinko on kaikonnut kokonaan ja pitää yrittää ponnistella, ettei vaivu sohvaperunaksi. Melko hyvin olen saanut ruoskittua itseni liikkeelle. Parina päivänä kävellyt yksinäistä kylätietä melko kosteassa ilmassa kahdeksan kilometriä ja eilen lähdin kokeilemaan järvelle lumipeitteen kantavuutta ja kiersin Lehtosen ympäri.

Kovin herkkua ei hiihtäminen ollut, mutta saipahan vähän reippaamman mielen uurastettua upottavassa kelissä pitkin Oulu-järveä.

Päivät jotenkin vaan hupenevat laiskotellessakin. Illat on ratkottu ristikoita, pelattu scrablea, saunottu ja töllötetty telkkaa. Nyt alkaa jo hiukan ahdistaa, että "aika loppuu" ja olen taas töissä takaisin.
(hmmmm. sitähän pitäisi kait  ajatella: -olen saanut nauttia pitkästä lomasta ja palaan töihin takaisin täynnä energiaa)  Minä se kuitenkin käyn tämäntästä veikkauksen sivuilla katsomassa,  olisikohan lottovoitto napsahtanut tililleni, jotta voisin laittaa emailin sijaiselleni Minnalle ja kertoa, että piipahdan kyllä Imatralla päiväkaffeella joskus ohikulkeissani.

Keskiviikkona lähdettiin ajelulle Hevonpersiehen -nykysin Hepoköngäs. Kesällä vesi valuu kuin hevonperseestä -siitä vanha nimitys. Näin talvella vesi valuu paksun upean jääpeitteen alta. Ennen en ole ko. paikalla talvella käynytkään. Olisi varmaan vielä mahtavampi näky, jos olisi parikymmentä astetta pakkasta.

Paikka on kiva kainuulainen retkeilykohde. Onneksi 1960-luvun suunnitelmat tekoaltaan rakentamiseksi Heini-joen yläjuoksulle kariutuivat. Ennen on joessa uitettu tukkeja, mutta lopetettu taloudellisesti kannattamattomana jo kauan sitten. 

Kuva kesäisestä Hepkönkäästä:

http://www.suomenvesiputoukset.fi/assets/Uploads/Hepokongas/P1030416scaled.jpg

Video kesäisestä Hepokönkäästä : http://youtu.be/NMocZ9fTYnc

Hepoköngäs on valittu Suomen kauneimmaksi vesiputoukseksi.  Tiesitkö muuten, että sana köngäs on jyrkkäputouksinen koski, jota pitkin ei voi laskea veneellä. (voit tarvita tietoa sanaristikkoa täyttäessäsi) 

Tässä hiukan lainattua tietoa Hepokönkäästä:

"Hepoköngäs on 2000-luvun Suomen luultavasti tunnetuin vapaa vesiputous, ainakin turistikohteena. Paitsi että kyseessä on Puolangan kunnan ykkösnähtävyys, Hepoköngäs on esitelty kuvien kanssa melkeinpä kaikissa Kainuun alueen matkailuoppaissa. Putous sijaitsee luonnonsuojelualueella Kiiminkijoen latvavesistöön kuuluvassa Heinijoessa paikassa, jossa joki ylittää lähes pystysuoran kallion. Paikka sijaitsee n. 16 kilometrin päässä Puolangan keskustasta 891-tietä Hyrynsalmen suuntaan.

Hepoköngäs on 24 metrin korkuisena yksi maamme jylhimmistä luonnontilaisista vesiputouksista, vaikkakaan ei korkein, kuten eräissä lähteissä on väitetty. Putous on kuitenkin ansainnut paikkansa Kainuun ykkösnähtävyyksien joukossa, sillä köngäs on virkistävä ja kaunis näky keskellä rehevää, kuusivaltaista korpea. Vesi valuu kuohuavana "nauhana" jyrkännettä pitkin alla olevaan järveen, saaden koko järven aaltoilemaan. Putousta on helppo ihailla niin kosken niskalta kuin itse järven rannalta, josta kohteen näkee kerralla. Myös köngästä sivuaville kallioille on mahdollista laskeutua, jos haluaa nähdä putouksen hyvin läheltä." 

Likistä lisää infoa Hepökönkäästä ja muista Suomen putouksista.   Suomen vesiputoukset

Osa reitistä oli helppokulkuista tallattua ja rakennettua polkua, välillä oli sitten taas hiukan haasteellisempaa, niin kuin nykyään on tapana sanoa -mikään ei ole enää milloinkaan vaikeaa

Tässä kävi kuin Ronja Ryövärintyttärelle talvisessa Matiaksen metsässä: jalka upposi syvälle upottavaan lumeen. Kakkiaiset hermostuivat alapuolella ja ajattarat suunnittelivat hyökkäystä yläpuolella. Onneksi saatiin Kauko irti ennen kuin kävi pahemmin.

Hepoköngäs osuu myös UKK-reitille, joka on valtakunnallinen vaellusreitti. Se on nimetty presidenttu Urho Kekkosen mukaan, Reitti kulkee Pohjois-Karjalan, Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin alueella. Sen päätepisteet ovat etelässä Lieksan Kolilla ja pohjoisessa Savukosken Tulppiossa. Urho Kekkonen vaelsi reitin vuonna 1957 -minun syntymä vuonna !

Haaveenani on, että vielä pääsisin niin hyvään kuntoon, että voisin laittaa rinkan selkään ja vaeltaa vaikkapa juuri tätä tai jotain muuta vaellusreittiä edes pienen osan siitä mitä Kekkonen. Aloittaisi vaikkapa juuri Hepokönkään aluetta liippaavalla köngäskierroksella, joka on 57 km:n pituinen !

Siis nyt pitänee taas nostaa itseään niskasta ja päättää onko vuorossa lumikenkäily, hiihto  vai kävely  hiljaisilla (ja sohjoisilla) kyläteillä muutoin on turha kuvitella mitään vaellusretkeä lähivuosina.

40 päivää

Sunnuntai 22.2. 2015 Paltamossa

40 "raittiuspäivää " = tipaton tammikuu (Suomeen paluusta asti) ja huikaton helmikuu -tuleekohan vielä maistelematon maaliskuukin niin kuin Matti Nykäselle ?

Tässä Kainuun "Pisan torni" -ollaan vuosia seurattu milloinka tämää muuntaja kupsahtaa

Perjantai-aamulla tuntui todella oudolta: -melkein kuuli hiirien rapinan nurkkakomerossa ja sumun laskeutumisen järven jäälle. Piia ja Kimmo pakkasivat aamulla niin lapset kuin tavaratkin autoon ja nokka ensin kohti Kuopiota. Siellä perhe hajaantui: isommat valmistautumaan kouluun Tuusulaan ja Piia pikkuisten kanssa junalla kohti Laihiaa. Taisi olla aikamoinen seikkailu kolmine junanvaihtoineen.

Perjantaista tulikin sitten meidän löhöilypäivä ulkona sataessa silkkaa vettä. En käynyt pihalla kuin viemässä pyykkejä saunaan. Tehtiin ristikoita, luettiin, katsottiin telkkaria ja hiukan siivottiin.

Ilmat ovaat muuttuneet päivä päivältä sateisimmiksi ja lämpimimmiksi. Paras keli oli menneenä keskiviikkona, jolloin koko porukan oli tarkoitus hiihtää retkelle Lehtosen saareen. Päivän piti olla sellainen iloinen "perheretki"  - eipä maistunut hiihto lapsille !

Lopulta lähdettiin Kaukon kanssa kahdestaan (p.s. Kauko kelkalla, kun silläkin oli jalka muka niiiin kipeä ), muun joukkueen jäädessä pähkäilemään ja suunnittelemaan. Aurinko paistoi upeasti Lehtosessa, kun keiteltiin kahvit.

 Ettei vain se tämäkin retkeilijä surffaile facebookissa ! (p.s. pullossa on maitoa)

Ilma oli ihana, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, niin päätin jatkaa hiihtoani Mulkku-saareen makkaranpaistoon -eväitä meillä kyllä oli riittämiin, kun niitä oli varattu kahdeksalle hengelle !

Kun olin tovin hiihdellyt, huomasin, että puhelimeeni oli soitettu. Piia oli saanut osan joukkueesta liikkeelle: Siiri ja Fanni olivat kävelleet Lehtoseen Piian hiihdellessä. No eväätpä olivat jo matkanneet kolmen kilometrin päähän seuraavalle saarelle - siis  ukki kyyditsemään näitä etelän tyttöjä kelkalla eväiden luokse. Miten sitä selvittiinkään luonnossa ennen kännykkäaikaa !

Aikamoisen vonkaleen oli joku saanut - tämän kalan leukaluusta saisi komean kanteleen !

Torstaina sitten ei edes yritetty hiihtoa koko porukan voimin, vaan alle viisikymppiset laskettelivat Vuokatissa ja " vanhukset" hiihtelivät -Kaukokin.  Ilma oli kyllä muuttunut kosteaksi ja koleaksi.

Tälle nuotiomestarille ostan kyllä synttärilahjaksi sudenpentujen käsikirjan - just ja just tulitikut askissa riittivät !

Ei  kai tää ukko taas räplää puhelinta....... nää nykyajan nuoret !

Olen yrittänyt reippailla joka päivä jonkin verran. Harmi, kun ilman lämpenemisetä johtuen ladut jäällä alkavat olle melko märkiä.  Eilen sitten päätin hoitaa kuntoilun lumikenkäilemällä -kylläpä osaan ostaa Kaukolle aina kivoja lahjoja !

Kyllähän tässäkin hien sai pintaan, kun nuoska lumi upotti näillä lmikengilläkin hiukkasen -mainiot kulkupelit kuitenkin.

Sanasta ollaan nautittu lähes joka päivä. Makoilen saunan lauteilla jo paljon ennen kuin se on kunnolla lämmin, venyttelen ja joogaan. En ole elämässäni oikeasti joogannut koskaan, mutta saunanlauteilla minusta tuntuu, että suomalainen saunajooga on juuri tällaista -miten mieli lepääkään.

Tänään lähdettiin kylille. Ajeltiin Sotkamoon moikkaamaan Kaukon Raija-siskoa ja katsastamaan hänen uuden kotinsa. Hyvät pullakahvit juotiin seurustelun lomassa. Kotiin palatessa ilta jo hiukkasen hämärsi ja mietin, että miten mahtaa käydä tämän päivän kuntoilulle. Niinpä katsoin plotterilla, milloin mökille oli matkaa tasan viisi kilometriä. Hyppäsin pois autosta ja lähdin tallustelemaan hiljaista talvista lumimössöistä metsätietä Kaukon auton perävalojen häipyessä nopeasti näköpiiristäni -ei auttanut enää katua, vaan pistää reippaasti jalkaa toisen eteen.

Kun ilta oli jo näin pitkällä pääsin lopulta kotiin.

Touhua ja tohinaa

17.1. 2015 Paltamo

Upeat ovat talvi-ilmat olleet täällä Kainuun "korvessa". Välillä on pakkanen paukkunut turhankin kovaa. Jännää miten nopeasti keli voi vaihdella plussalta -24 C -asteeseen. Aurinko on paistanut jo kauniin keväisesti - silloin on ollut mahtava taivaanranta ennen illan pimentymistä.

Toisaalta taas pilvisemmällä säällä upea sininen hämärä Oulun meren päällä.

Välillä, kun elämä koettelee sitä luulee kadottaneensa jopa oman varjonsa - niin ja Ecuadorissa se oikeasti katosikin, mutta täällä Suomessa, jossa aurinko ei ede keskipäivällä näin talvella nouse kovin korkealle, löytää varjonsa uudelleen. Oma ego tuntuu kovin suurelta hangella, aivan kuin jättiläinen.

Mietin vain, miksi tuo pää on noin pieni .....

Luonnonrauha ja mökin harras hiljaisuus on tipotiessään. Nyt mökki on täynnä elämää, touhua ja temmellystä. Iloisten lomalaisten touhut täyttävät mökin niin siltä kuin ulkoakin. Lapsia on yht´äkkiä telmimässä seitsemän: Tuusulan omaa väkeä ja heidän ystäviään peräti Dubaista asti. Jo aavikon sankareille lumi aktiviteetteinen pelkkää extremeä.

Juuso ja Siiri ukin kanssa kelkkailemassa

Dubaissa "enkelinkuvat" tehdään varmaan hiekalle

Lumileikit lämmittivät aikuistakin porukkaa....

Puusavottaan joutui joka iikka

 Dubailaisille Juusolleja Samille puuhommatkin osoittautuivat jännittäviksi puuhiksi

Sunnuntaina vietettiin Fannin 12-vuotis synttäreitä. Sankari oli itse tehnyt kakun ystävänsä Sofian avustuksella

Aikuisten laulukuoro

Kylätiellä oli mukava tallustella. Toivoin, että jänis, kettu tai hirvi antautuisi kuvattavaksi. Vaikka jälkiä oli runsaasti, eläimet eivät näyttäytyneet. 

Arttu ja Sami saivat jo oikeasti kelkkailla "livenä"  kehää jäällä. Bensa loppui ennen kuin poikien into pörräämiseen.

Nämä vesselit saivat harjoitella moottorikelkkailua vain "kuivaharjoitteluna"

Auringonlaskut ovat olleet parina iltana todella mahtavat

Tänään tiistaina melkein koko revohka on Vuokatissa laskettelemassa vain Iida jäi ukin ja minun iloksi mökille, me olemmekin sitten hiihtäneet, paistaneet makkaraa ja lettuja.

Tässä peuhataan jäällä (p.s. ei rääkätä lasta)

Nyt on päivä kääntymässä iltaan ja Iida ja Kauko ovat lämmittämässä saunaa todennäköisesti kylmissään olevalle joukkiolle ja minä jäin tupaan miettimään, mitenköhän porukka illalla ruokittaisiin.

Nämä luonnonvärien vaihtelut ovat olleet mahtavia:

Huomenna on dubailaisten aika palata kotimaahansa paahteiseen aurinkoon ja me jäämme omalla väellä nauttimaan talvi-ilmoista. Huomiseksi on luvattu aurinkoa ja pientä pakkasta, joten matkaamme koko porukan voimin retkelle Lehtosen saareen makkaranpaistoon.

Minä hiihtelen hankia hiljakseen ....

Keskiviikkona 11.2. 2015

" Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll’ on myötä,
kun latu on aukaistu edessään ...."

(Eino Leino ) 

Kaukohan minulle eilen tuon "ladun" aukaisi moottorikelkalla. Vaikea oli kuitenkin hiihtää jäisellä kelkkauralla, joka välillä oli jopa vetinen.

Täällä on ollut liiankin lämmintä hyvään hiihtokeliin. Tulisipa pikkupakkaset öisin, niin voisi tulla hankikanto -se olisi mahtavaa.

Pääasia oli kuitenkin ulkoilu ja reippailu.  Kauko oli sitä mieltä, että matkaa tuli tuplasti, koska sukset lipsuivat niin kovin. Mahtaako hartiat olla huomenna jumissa, kun enimmäkseen käsivoimin oli edettävä.

Olen itse tehnyt Lehtosen saareen geokätkön muutama vuosi sitten. Nyt en löytänyt sitä itsekään, johtuen ilmeisesti liian suuresta lumimäärästä. Olisin huoltanut kätkön ( vienyt uuden kynän ja kuivaa paperia), koska oli tullut palautetta kosteudesta.  Suunnittelin siirtäväni koko kätkön lähemmäs laavua, koska oli tullut aikaisemmin palautetta huonosta saavutettavuudesta kivikkoisella rannalla. 

Otin koordinaatit valmiiksi hyväksi havaitsemastani paikasta ja ajattelin, että vien uuden purkin huomenissa ehkä.

Kahvit keiteltiin laavulla ja jopa paistettiin kärkkärit ( 258 kcal  ! Sopiikos tämä nyt kuntoilijan ruokavalioon ! ). No, kotiin hiidettiin sen verran reippaammin, että rasvamakkarat tuli poltettua.

Retkellä on aina kivaa. Minut on varmaan tarkoitettu alunperin johonkin alkeellisiin olosuhteisiin. Tunnen aina olevani omimmillani reppureissatessa ja retkeillessä vaikkapa Suomen luonnossa,  halvassa hostellissa Ecuadorissa tai hikisessä bussissa Panamassa. Viihdyn parhaiten, kun ei tarvi hienostella, pukeutua ja "olla olevinaan". Hmmm.... onkohan ammatinvalinta ollut alunperin väärä ?

Nyt siis nautitaan Kainuun luonnosta ja toivotaan, että päästään vielä tänä keväänä laskemaan pingviinejä Patagoniaan, palelemaan Etelä-Amerikan eteläkärkeen, ihailemaan Iguazun putouksia,  maistamaan Chilen viinejä Andeille (hmm... vielä olen tipattomalla) sekä ahmimaan
Tabogan kypsiä mangoja !

Kyllä tässä "Kainuun meressä" siis Oulujärvessä hiihdeltävää riittää. Meillähän tuohon Lehtosen saareen on vain noin kolme kilometriä, joten matkaa tulee vain noin kuusi edestakaisin. Siinäkin puurtamista hiihtotaidottomalle pelkkää lipsuvaa kelkkauraa seuratessa.

Oulujärvi on Suomen viidenneksi suurin järvi. Saaria on järven kokoon nähden vähän n. 650. Pitkiä selkiä kyllä löytyy esim. Ärjänselkä -voisi hiihtää suoraan ainakin 45 km  Vuolijoelle ilman pysähdystä laavulle makkaran paistoon.

Täällä Paltamossa on 1860-luvulla toimineet myös Suomen ainoat sisävesien merirosvot; Kiveksen veljekset (siitäköhän on saanut nimensä 8 km:n päässä olevat Mulkkusaaret ?  -usko pois, se on saarien virallinen nimi ).
Nää veljekset olivat aikansa robinson crusoet, koska jakoivat saaliinsa omien kotikylien asukkaiden kesken, siksipä heitä ei saatu tai haluttu ottaa kiinni helposti. Raippaa saivat, kun lopulta kiinni jäivät, tuskin kuitenkaan oman kylä väeltä.

Kauko lupasi ostaa minulle synttärilahjaksi turhakkeen: varren selfie-kuvia varten ! 

Kehtaiskohan ottaa sellaisen hiihtoretkelle mukaan ?

Nyt vasta huomasin asetuksista, että blogini kommentointia voi helpottaa, ettei tarvi enää kirjautua googleen. Toivottavasti toimii nyt helpommin. 

Mökkiyllärit

Tiistai 10.2. 2015 Paltamossa

Sunnuntai vietettiin vielä aukealla Pohjammaalla  geokätköjä etsien. Onneksi lauantain pettymys tuli paikattua nelinkertaisesti. Laavu-kätkö jäi sen verran kaivelemaan, että kesäntullen pitää käydä houkuttelemassa kätkö esiin.

Martan herkkupatoja olisi kyllä mielellään syönyt vielä monta päivää, mutta ei uskoisi, että Laihialla on hyvää ruokaa yllin kyllin tarjolla (eivät nämä laihialaiset niin nuukia olekaan, kolme hirvenliha könttiä saatiin vielä mukaankin), joten parempi poistua ennen kuin vaaka näyttää entistä vaarallisempia lukemia. Sitäpaitsi Martan pitää keskittyä opiskeluihin heti arjen alettua.

Vanhimmalla vejelläni Heikillä oli syntymäpäiväkin, mutta kun Laihialla oltiin, en raaskinut soittaa, päätin jättää onnittelut seuraavaan päivään, etteivät olisi niin vaatimattomat.

Kauniissa säässä matkasimme Suomen poikki jännän usvasillan näykyessä siellä täällä 

Kyllä todellakin tuli matkalla mieleen maakuntalaulut: " mis laaja aukee pohjanmaa...."

Piti oikein tutkia, missä loppuu Pohjanmaa ja alkaa Kainuu ja Lappi.
Enpä olisi muistanut, että Pohjois-Pohjanmaa ulottuu halki Suomen ja että Kuusamokin on Pohjanmaata - muistitko sinä ?

Mahtavia latomeriä oli siellä täällä, mutta Kauko ei suostunut pysähtymään jokaisessa  kuvauksellisessa kohteessa.  Muutaman kauniin pihapiirin sain kuitenkin vangittua:

Sunnuntaina neljän hujakoilla sitten oltiin mökillä, lunta ei ollutkaan ihan "luvattua" 1,15 m, mutta aivan riittävästi kahlattavaksi.  Auramies oli kuitenkin onneksi muistanut aurata tien pihalle asti, joten   ovelle ei ollut pitkälti rämmittävää.

Ensimmäiset "kauhunhetket"  koimme, kun avain ei ollutkaan siellä missä piti - minä taisin jo hiukan alkaa mäkättää (vai alkaa mäkättämän  -kumpikohan nyt on sitä nykysuomea), että minähän olen sanonut että vara-avain pitää olla olemassa jne....... onneksi en ehtinyt pahemmin pilata tunnelmaa, kun avain jo löytyi - geokätköilystä on omat hyötynsä.  Varkaat älkööt kuitenkaan vaivautuko, se ei ole enää siellä, eikä mökissä ole varastettavaakaan.

Päästiin sisälle ja saimme iloksemme todeta mökin olevan lämmin -etälämmitys oli toiminut. Pian saimme kuitenkin todeta pari epämielyttävää yllätystä: hiiret, joita Kauko myyriksi kutsuu -koska myyrät ovat hänen mielestään mielyttävämpiä, olivat juhlineet talossa jälkiään siivoamatta !

Kakkaa oli siellä täällä -varsinkin pikkuhuoneen sängyssä ! Hmmmm.... siinä huoneessa oli sähköinen hiirien karkoitusvempele, joka lienee paremminkin toimineen kutsuhälyttimenä.

- huoli pois tuleva väki: lakanat vaihdettu, peitot tuuletettu ja huone imuroitu.

Seuraava yllätys sitten seurasi jääkaapilla, joka oli homeinen lämpökaappi ! Sähköt olivat olleet ilmeisesti jossain vaiheessa pois päivätolkulla ja jääkaappi ei ollut mennyt lainkaan uudelleen päälle.

Pakastin kylläkin -joskin kaikki ruoka oli seissyt ennen uudelleen jäätymistään ilmeisesti sulana päivätolkulla - jopa jäätynyt sisältö haisi kammottavalle !

Voi harmi, Piian keräämät mustikatkin näyttivät tältä:

Sorry Piia, mä heitin kaikki pois....

Maanantai kuluikin lähinnä minulla kotihommissa sisällä ja ulkona Kaukon tehdessä tärkeitä miesten töitä: ajeli moottorikelkalla jälkiä jäälle -tietysti vain sitä varten, että vaimokulta pääsee hiihtelemään.

Mitä mies ei uhrautuisi tekemään vaimonsa iloksi !

Tuolla tuo ukko ajelee kauniissa ilta auringonpaisteessa, mun lämmittäessä saunaa ja laittaessa ruokaa....

Tänään syödään kodassa  paistettuja muikkuja - nam !

 Aurinko kimmelsi puhtaassa lumessa niin kauniisti

Värit vaihtelevat upeasti tunti tunnilta -kyllä Suomen luonto on vain niin kaunis.

On oltu kolme viikkoa Suomessa ja ollaan keritty  kyläillä jo kahdeksassa kodissa. Tuntuu ihanalta olla taas kahdestaan melkein kuin kotona. Täällä mökillä on upea rauha ( viikon lopulla kyllä rauha muuttuu hulinaksi). Täällä tuntee itsensä aina niin levolliseksi, vaikka vain istuisi kodassa katsellen tulta tai maatessa saunan lauteilla (p.s. jonka kiukaan luukun juuri rikoin).