Kiirettä on pitänyt Suomea ristiin rastiin kulkiessa. Lumitilannekin on tullut hyvin kartoitettua tähän mennessä itä-länsi - suunnalla -joskin Kainuun retki vielä odottaa ja siellä lienee Suomen lumisimmat alueet.
Lappeenrannassa on käyty jo neljänä päivänä ja nyt odotellaan kolmisen viikkoa Kaukon testituloksia, jolloin saamme tietää pääsemmekö pingviinejä laskemaan Argentiinaan -tähän mennessä kaikki hyvin.
Mitä lähemmäs Lappeenrantaa saavuttiin, sitä lumisemmaksi maisema muuttui.
Pikaisesti käytiin Imatralla kotikin katsastamassa. Lunta oli reippaasti, joten aikamoisilta lumitöiltä on vältytty. Kodissa oli kaikki hyvin. Imatran kotiin palataankin vasta kun lumi on sulanut ja ruoho viheriöi. Omat taimet jää tänä vuonna kasvattamatta -onneksi Martta on luvannut auttaa.
Kodittomina sitten piti aloittaa puhelinkierros sukulaisille ja ystäville. Olisko joku, joka haluaisi ottaa kulkureita kyläilemään.
Tuusulassa käytiin hiukan luomassa lunta ja rakentamassa lumiukkoja, että päästään kunnolliseen talvituntumaan. Hiihtämistäkin treenailin jo viikko sitten Hyvinkäällä Jennin suksilla ja olin todellä yllättynyt, miten hauskaa se olkaan. Eksymäänkään en päässyt, koska ystävälliset kanssahiihtäjät olivat todella auttavaisia ja neuvoivat hyviä reittejä.
Iida ja lähes valmis lumiukko
Siiriä piti kuvata salaa
Kun olimme keränneet niin Tuusulasta kuin Hyvinkäältäkin kaikki tavaramme auton nokka kohti Suomen entistä pääkaupunkia ja meidän entistä kotikaupunkia. Jaakko ja Airi majoittivat meidät kolmeksi yöksi, joten pääsimme fiilistelemään Turun nostalgiaa -joskin minä melko flunssaisena.
Maailmalla käymme aina kauppahalleissa. koska niistä voi aistia aina kaupungin tunnelmaa, sekä niissä yleensä myös ruoka on hyvää ja halpaa paikoissa, joissa paikallisetkin syövät. Turussa kokemus oli kyllä erilainen: kauppahalli on kyllä miellyttävä kokemus, mutta kahvilahinnat kyllä tuskin kaupungin halvimmat !
Kauko tutustuu tässä Turkulaiseen naiskauneuteen
Kauko vei minut myös risteilylle
Tuttu kosteus ja viimainen tuuli palautti mieleen talvet Turussa. Muistan miten Turussa olen aina inhonnut märkiä kenkiä ja loskaisia teitä.
Vähän käytiin shoppailemassa ja kaupunkia katsastamassa. Torstai-iltana Leilan luona kyläilemässä salaatilla ja Runebergin tortuilla.
Perjantai- aamuna sitten nostettiin kytkintä ja rannikkoa pitkin kohti Laihiaa Martan ja Kallen kotia. Matkalla tankattiin Raumalla Eevan ja Erikin luona ihanaa lohipiirakkaa itseemme, että jaksamme ajaa tylsää pohjalaista maisemaa. Olipa kiva nähdä Hannaakin pitkästä aikaa ja kuulla Firenze-kokemuksista. Wau, miten hienon nahkatakin oli Hanna reissultaan ostanut.
Illalla saavuttiin Laihialle Martan ja Kallen kauniiseen kotiin; saunottiin ja syötiin. Lauantaina reippailtiin Rajavuoren laavulla paistamassa makkaraa. Retki oli muutoin täydellinen, mutta innostuimme etsimään geokätköä, jota ei koskaan löytynyt. Kiivettiin, ryömittään, kontattiin polvet puhki neljän "miehen" voimin, mutta kätkö ei meille antautunut -pettyneenä oli palattava kotiin saunan lämmitykseen ja ruuan laittoon.
Lopuksi vielä uusi sijoituskohteeni Turusta:
Kummityttöni Elinan luomus, upea naisvartalo - työ nimeltä "hyväksyntä" - Onnea siis Elinalle uudella uralla !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti