maanantai 30. maaliskuuta 2015

Rantateatteria ja kotihommia

Maanantai 30.3. 2015


Pääsiäinen lähestyy ja saaren oma pyhimys Carmen on saanut pesun ja uudet kukat.











Eilen, sunnuntaina seurasin saarella paria näytelmää. Ranta oli täynnä väkeä, kuten sunnuntaisin yleensä. Rannan tuntumaan tulee aina sunnuntaisin myös runsaasti huviveneilijöitä. Valtavia jahteja ja sitten myös vähän pienenpiä paatteja. Veneilytaidot taitavat välillä joillakin olla vähän niin ja näin.
Isoilla jahdeilla on omat kipparit, joten heille ei kömmähdyksiä satu. Tämän tästä pienimmelle paateille käy niin, että laskuvesi tulee " yllättäin" ja jäävät nalkiin kuin kala kuivalle maalle.
Eilen oli lisäksi aika tuulista ja kohtuullinen aallokko.



Mitä enemmän haettiin ukkoja työntämään, sitä alemmas ehti vesi laskea. Välillä tuli kunnon aalto ja vene hörppäsi vettä ja ilmeisesti kastui moottorikin, sillä kun lopulta saatiin vene vesille, se ei enää käynnistynyt, eikä ukot päässeet kyytiin. Niin vene valui taas rantaan.
Pari tuntia huhkivat ja lopulta toinen vene sitten hinasi ko. paatin jonnekin.
Mitä, miksenkö mennyt auttamaan?  -pitihän jonkun dokumentoida tilanne.





Tässä toinen vastaava tilanne. Oikein pelotti kavereiden puolesta, kun yrittivät isoilla moottoreilla saada apua ja työntäjät ihan vieressä. Tais lisäksi kaikki olla kännissä kuin käet, niin kuin täällä porukat usein sunnuntaisin. Tuskin pahemmin venekuskeja puhallutetaan, autoilijoitakaan en ole nähnyt puhallutettavan koskaan.





Monenmoista porukkaa tällekin rannalle mahtuu ja viikonloppuna on oikein kulttuurien ja kansallisuuksien kirjo edustettuna. Mahtaa tälläkin musliminaisella olla lämmin pitkissä housuissa ja mustassa burghassa, josta vain silmät pilkistivät. Mitähän hekin tuumivat, kun toiset taas rannalla pikku bigineissä. Yläosattomissa täällä ei kuitenkaan kukaan esiinny.


Lienee rumaa kuvata ihmisiä salaa ja laittaa vielä kuvakin blogiin. En voi kuitenkaan olla ihmettelemättä tätä latinonaistyyppiä. Minullakin on painoa pudotettavana, mutta tunnen itseni jopa pikkupehvaiseksi näiden uhkeiden muotojen rinnalla. Kyllä nämä naiset rasvassa tirisevää ruokaakin syövät ja paljon. He eivät kuitenkaan kilojaan häpeile vaan uhkeita muotojaan hyvinkin pienissä seksikkäissä asuissa esittelevät. Niin ja olen kuullut, että täkkäläiset miehet pitävät runsaista muodoista.

Pikkuiset pojat ratsuilla rannalla. Vähän kauhistutti, kun aikamoista haipakkaa -siis laukkaa menivät pitkin rantaa. Ihmisiä oli kuitenkin paljon ja mietitytti, että mahtavatko näin pienet pojat hallita näin isot eläimet. Sen verran kunnioitusta hepat ainakin minussa herättivät, että mielelläni annoin tilaa.

Kyytiinpääsy tuntui ainoastaan olevan ongelma, mutta näppärästi pojat muuria hyväksikäyttäen kapusivat ratsujensa selkään.




Huomaa vaurastumisen, Erilaisiä härpäkkeitä on viime vuosina rannalle ilmestynyt esim. vesiskoottereita. Mutta mikä ihme tämä on ?  Jonkinlaiset vettä tai ilmaa syöksevät "kengät".
Vaikeaa näytti olevan pystyssäpysyminen. Erikoinen vempele. Ennen en ole nähnyt.



Perjantai -lauantai kävin kaupungissa hankintamatkalla.
Kaupungissa on aina aika "hikistä". Osteskelin ruokaa ja maalia. Kun oli kotiinpaluun aika, alkoi hillitön rankkasade. Oltiin kaikki pikalautassa aivan kuin uitetut rotat. Kauko ihmetteli, miten paatissa voi kastua sisällä, niinpä niin -tuulella ja rankkasateella kaikki mahdollista !

Eipä ollut pahemmin kantajia, eikä kyytejä tarjolla laiturilla. Sain odotella litimärkänä ainakin tunnin kyytiä kotiin, koska olisi  ollut mahdoton kantaa  moisia määriä ruokaa, maalia jne... Onneksi eivät olleet pakatut tällä kertaa pahvilaatikoihin.

Kotona olikin  sitten loistava ilma pestä lopultakin loput pihalaatat puhtaiksi, kun  vesi tulvi. Ei tarvinnut paljon hinkailla, pihaharja vaan heilumaan. Vesi oli tullut sellaisella voimalla, että kotikatumme oli käytännöllisesti katsoen huuhtoutunut pois.



Meillä nykyään talkkari, joka tekee hommia !

Nyt on pääsiäisen ja Kaukon  hyvä tulla: piha on putsattu, pikkutalon katto pesty, sisäosien seinät valmiit, pullat leivottu ja talo siivottu. Mangot ja papaijat kypsyvät !




torstai 26. maaliskuuta 2015

Kolmen ristin alttari


Keskiviikko 25.3.  ja Torstai 26.3. 2015

Eilen, siis keskiviikkona lähdin sitten kiertämään saarta uutta tietä pitkin ja takakautta ylös "Kolmen ristin alttarille" . Koko reisuun meni kaksi tuntia. Lähdin matkaan taas aamuauringon noustessa, ettei tulisi liian kuuma.



Tuulikin sopivasti, joten tuntui lähes vilpoiselta kolmenkymmenen aseen lämmössä.



Tie oli raivattu kyllä ihan keskelle viidakkoa. Kädessäni oli keppi, joka auttoi mäkien nousuissa, jotka loppua kohden jyrkkenivät ja jyrkkenivät. Se oli myös turvanani, koska minua on peloteltu vuorilla asuvista vihaisista villikoirista. En onneksi tarvinnut keppiä itseni puolustamiseen. 

Hetkittäin lintujen kirkuna oli valtava ja jotkut alueet valkoisena lintujen paskasta ( olisi sopinut eiliseen kertomukseen nämä lintujutut) . Tuntui olevan merilintujen pesimäaluetta ja olipa jokunen munakin pudonnut maahan. Yritin kulkea lintujen pesimäalueen ohi nopeasti, sillä ei huvittanut saada mitään lieruja niskaan.

Minua on opetettu, että viidokossa pitää katsoa alas, sivulle ja ylös. Vähän väliä joku heiluva roikkuva liaani säikäytti minut  -luulin käärmeeksi. Matka tuntui yksinään vähän pelottavaltakin, kun kuljin tietä ensimmäistä kertaa, sydämen pamppailun kuuli lintujen kirkunan lomassa. 
-olisipa mukava tuoda ystäväni Mustakorven tarpojat tänne patikoimaan !

 Nämä puiden juuret ovat mahtavia taideteoksia (arboles cuadrados)

Tie päättyi lähelle "kolmen ristin alttaria". Tunnelma istuessani penkille yksikseni hien valuessa oli mystinen, jopa harras. Mietiskelyäni alttarilla voisi joku nimittää jopa rukoukseksi. Ajatukseni kiersi läheisissäni, joita minulla on ikävä ja joille toivon vain kaikkea hyvää.  On niin paljon asioita, jotka ovat hyvin ja asioita, joiden toivoisi olevan toisin, muttei keinoja muuttaa niitä.


Maasta löytyi nämä ihanat, jonkun puun pähkinän kuoret. Tunsin paljon lämpöä ja rakkautta tässä penkillä hetken hiljaisuudessa istuen.

Tänä aamuna sitten tein hieman lyhyemmän lenkin, kun jalat olivat hiukan tökköinä eilisestä


Vaikka saari on siisti, lähellä rantaa olevat talon pääsääntöisesti maalattuja ja kauniita kukkia pihoissa, niin kyllä kylän ylälaidoilta löytyy kuitenkin aikamoisia asumuksia.  Niissä ei oikein ole omaa pihaakaan kaikissa, ovat toinen toisensa vieressä.


Saarellahan ei paljoa autoja olekkaan -onneksi, tietkin ovat hyvin kapoisia, yhden auton mentäviä. Mutta tämäkin auto lienee hajonnut just tähän paikkaan ja siinä se todennäköisesti kököttää seuraavat kymmenen vuotta.

Maaliskussa oli panamalaisessa lehdessä ollut juttu Tabogan saaresta. Olipa joku asettanut lehtileikkeen kadunvarteen kaikkien luettavaksi. Tulipa tuo espanjan oppituntikin pidettyä lenkillä.


Linnutkin olivat aamullla virittäytymässä rannalla auringonottoon.


Aamulla keksin, miten raamatun tarina vetten päällä kävelevästä Pietarista on täytynyt syntyä:
Tabogaa ja Morron saarta yhdistää kannas laskuveden aikaan, joka kuvassa näkyy melkein kokonaan.
Vesi nousee, eikä kannasta enää näe, mutta siinä pystyy yhä kävelemmän. Mahtaako kelvata raamatun viralliseksi tulkinnaksi ?




Pääsiäinen lähestyy. Ohjelmaa näyttää olevan pääsiäisviikon jokaiselle päivälle, on hartauksia, ehtoollista, kulkueita jne.



Ruoho on vihreämpää aidan takan tai mangot ainakin kypsempiä ja isompia naapurissa. Tässä minulle kävi tänään melkein samoin kuin pikkupojille, jotka olivat pihallamme omppuvarkaissa, kun olin lapsi.
Pojat olivat juuri kiskomassa omenoita, kun isäni huusi, että "älkää pojat siitä puusta ottako, ne ovat raakoja, ottakaa tuosta toisesta..." -pojat eivät jääneet kuuntelemaan neuvoja vaan luikkivat karkuun.

-mutta minäpä jäin ! Juuri, kun yritin kurotella mehevää mangoa, setä takanani (luulin, ettei kukaan näe) sanoi, että tuolla niitä on alempana, saat paremmin. Kiittelin ja kysyin vienosti hymyillen, että saakos näitä varmasti ottaa. 

Muutoin nämä pari päivää on kulunut uiden, loikoillen, lukien, ristikoita täyttäen, skypettäen ja syöden.
No, olenhan minä ahkeroinutkin. Alatalon eteinen, vessa ja suihku maalattu - osa täytyy vielä toistamiseen. Olen kysellyt kyliltä, että tulisiko joku laatottamaan viimeisen huoneen.

Huomenna lähdenkin sitten ruokaostoksille kaupunkiin, ostin vain hiukan tullessani saareen ja ensi viikolla onkin pääsiäisviikko, niin on hirveästi väkeä liikkeellä. Aion olla kaupungissa oikein yön yli, niin jää hiukan aikaa muuhunkin kuin ostoksiin -ajattelin käydä vanhassa kaupungissa, Casco Viejossa vähän kävelyllä. Menisikö oikein syömäänkin jonnekin ? kolmepäiää olenkin syönyt jauheliha-punajuurikastiketta !


Apua, unohdin 18.3. onnitella veljeäni Anttia syntymäpäivän johdosta -taisin olla niin lähtötohinoissani. Tässä Antille synttärikukat -jos Antti ei lue blogia, voisiko joku välittää.


tiistai 24. maaliskuuta 2015

Voihan paska...




 Ja mikähän tästä päivästä on tehnyt tuon otsikon mukaisen ?

Aamulla suuntasin kävelylle puoli tuntia ennen kuin aurinko pilkisi taivaanrannan takaa. Kauniilta nuo värit näyttivät tuhonkin aikaan. Saaren yläosasta en auringonnousukuvia saanutkaan -aina oli jotain edessä mm. taloja.


Aikamoisia hökkeleitä täällä saaren laitamailla ja niissäkin vaan asutaan

Kävelin pitkän lenkin saaren taakse, jonne on raivattu uusi tie. Mutta sitten tuli sellainen olo, että pakko päästä pusikkoon -yleensä minulla on hätätapauksia varten paperia taskussa, kun kuumassa säässä ihmisen, ainakin minun luonnolliset tarpeet tulevat äkkiarvaamatta. Apua, nyt olin varustautunut huonosti !

Olen keskellä viidakkoa: täytyy katsoa tarkkaan, mihin uskaltaa kyykistyä, eikä silloinkaan kannata painua kovin alas -hyvää jumppaa reisilihaksille, sitten pitää etsiä riittävän suuria ja pehmeitä lehtiä ja katsoa varovasti, ettei ole mitään ötököitä.  Onneksi on lämmin, sillä just katsoin telkusta, miten naparetkeilijät selviävät perustarpeillaan. Olo helpottui kummasti, eikä näkynyt käärmeitä, skorpiooneja, eikä muitakaan iljetyksiä.


Platanoviljelmiä matkan varrella.

Aikani kuljettuani käännyin takaisin, koska en tiennyt minne tie vie, eikä ollut muita kulkijoita. ( lue = alkoi hiukan peottaa) Palattuani sitten kysyin yhdeltä minulle tuntemattomalta mieheltä, että olisinko päässyt ympäri.
Sain tietää, että kyllä. Tie johtaa kolmen ristin alttarille.  Hän sanoi, että juuri sille puolelle saarta missä minä asun, mutta ylemmäs. Hmmmm. mistähän tämäkin kaveri tiesi missä minä asun ?


Lääkärin talokin näytti valmiilta, taidettiinpa siellä asuakin. Lahjoitusvaroin saarelle on rakennettu talo lääkärille, jotta voi yöpyä täällä. Nimittäin työpäivä jää kovin lyhyeksi kun tulee aamulautalla ja lähtee iltapäivällä pois. Luohan se myös turvaa hätätapauksia ajatellen, jos saaressa on lääkäri lähes aina.

Voi Iida, Iida, kumpa olisit täällä. Saarella on nykyään pari heppaa ja poni turistiratsastusta varten. Tämä kaveri on kuin suoraan satukirjasta: tuo harja tuskin on aito. 



Ja tässä se toinen paska juttu. Olen tänään hinkannut ja puunannut lepakon paskoja pois altaan lähettyviltä. Toivottavasti saadaan pian kate altaalle -verkkokin riittää.  Nää on yököttäviä !



Tämä tässä on lepakko päiväunilla ! Meidän talkkarilla on lepakko lemmikkinä !

Ihanaa papaijat kypsyvät taas huimaa vauhtia, niin ja mangot. Osa mangoista kukkii valtavasti ja joissakin on jo lapsimangoja, jotka toivottavasti pian kypsyvät.

Mangopuu kukkii

Ihanat lapsimangot

Istuttamamme banaanit eivät ole juurikaan kasvaneet, mutta yhtä lukuunottamatta ovat sentään hengissä, tämä kuivakausi kyllä koettelee viljelijää, eikä täällä makseta satovahinkokorvauksia.


Portit ovat sulkeutuneet tältä päivältä ja pian laskeutuu pimeys ja lepakot heräilevät.



maanantai 23. maaliskuuta 2015

Nää kengät mua liikuttaa




Nää kengät mua liikuttaa.... Mun ihana synttärilahjani liikuttavat minua täällä saarella joka aamu tai ainakin ovat liikuttaneet jo kahtena aamuna auringon noustessa.

Maanantai
23.3. 2015



Tää aamuauringon valo on vaan täällä niin super ! Juuri ajattelin, että pitäisikö yrittää lähteä lenkille vieläkin hiukkasen aikaisemmin, jospa saisi auringonnousukuvia ylempää saarelta. Se on kuitenkin pikkuisen ongelmallista, koska vielä puoli tuntia ennen oheisia kuvia on pilkkopimeää. Hämäärää on vain hetkisen ennen aurinkoa. Kahtena aamuna olen lähtenyt 6.15, siispä täytynee yrittää esim. varttia vaille kuusi.








Täällä tämä elämä on jotenkin paljon yksinkertaisempaa, kun on aina lämmintä. Ei tarvi pelätä roudan tuomia vahinkoja. Vesi- ja viemäriputket kulkevat kaikki maanpinnalla. Ei tarvi luoda lunta, eikä pahemmin ostaa vaatteita. 





Aamulenkillä voi ihailla saaren kukkaloistoa.


Tässä on lailla kielletty paikka: saarella harrastetaan edelleen vanhaa perinnettä, kukkotappeluita. Ne ovat Panamassakin kiellettyjä, mutta vanha vedonlyöntitapa kukoistaa edelleen. Meidänkin naapurissa asuu vanha ukko, jolla on näitä tappelukukkoja. Eilenkin näin, kun hän harjoitutti kukkojaan.  Tuskin kuitenkaan pääsee rikastumaan osallistumalla moiseen eläinrääkkäyskisaan -en aijo ainakaan kokeilla.

Papaijoja


Matkalla on ihan pakko pysähtyä valokuvaamaan, kun on mahtavia puutarhoja



 Aamulenkin ja uinnin jälkeen ansaitsee ihanan aamiaisen. Kahvia meloonia, Suomesta tuotua ruisleipää meloonilla ja  caranbolalla (täällä : kiinan hedelmä) päällystettynä.

 Taannehtivasti vielä sunnuntaista, joka on täällä aina se varsinainen "turistipäivä". Väkeä oli puolenpäivän aikaan runsaasti ja vesi hirmuisen alhaalla, melkein kivikossa uivat.




Aurinkovarjokauppiailla tuottoisa päivä !



Vähän äveriäämpien huviveneitä on aina saaren rannassa lauantaisin ja sunnuntaisin. Omat stereot pauhaavat lähes joka veneestä. Taustalla näkyy Panama City