tiistai 17. maaliskuuta 2015

Paltamosta Panamaan


17.3.2015 Paltamosta Panamaan


Tämä ihana auringonpaiste ja mahtavat hankikannot jätettiin taakse aikaisin tiistaiaamuna.
Neljä päivää on hiihdelty ja kävelty ympäriinsä Kainuun merellä. 

Jos Suomen talvi olisi aina näin ihana rakastaisin sitä, mutta kovia pakkasia ja tuulia en todellakaan rakasta, saatikka loppusyksyn ja alkutalven pimeyttä ja räntää -miten tuo syksyinen pimeys voikaan olla aina niin masentavaa. Nyt on kuitenkin ihana kevät ja valoa, valoa ja valoa.



Tänä talvena olen hiidellyt enemmän kuin kymmeneen vuoteen yhteensä - arvaat varmaan, ettei se ole paljoa nytkään, mutta minulle se on ollut yllättäväkin kokemus : kivaa ! Jospa tästä jäisi elämäntapa.


Illat ovat Oulujärvellä jo monta kukonaskelta valoisampia . Ilta-aurinko luo ihanat varjonsa jäälle ja valaisee saunarantaa jo pitkään. Päivällä on ollut jopa niin lämmintä, että laiturilla on tarjennut istahtaa juomaan kupposen kahvia, joskin toppatakki päällä. Yöt ovat taasen olleet niin kylmiä, että hankikanto on vain vahvistunut.


Aurinko sulattelee jo rantapenkkoja ja voimakkaat lämpövaihtelut saavat aikaan kummallisia jäämuodostelmia ja ääniä jäältä; se paukahtelee, laulaa, pulputtaa.... Ensimmäiset äänet pelottivat ja antoivat vaikutelman heikosta jäästä, mutta kun kun pilkkijäsetä vakuutti jään olevan vielä n.70 cm paksua, niin hiihtelystä tuli huolettomampaa.

-tässä kuvassa kävelemme jääsolassa -vai mitä ?


Meille hyvä ruoka kuuluu isona nautintona elämäämme ( mikä valitettavasti näkyy myös vyötäröllä).
Mökillä herkuttelu saavutta usein huippunsa: -nuotikodassa ei voi valmistaa kuin gourmet-ruokaa.
Loimulohi on yksi suosikeistani. Ollaan oltu koko tavi "tipattomalla", joten vain viinin puuttuminen  jätti ateriaan pienen negatiivisen vivahteen. Hyvä seura, ihana ilma ja loistava tunnelma kuitenkin korvasi viinin -melkein !


Lemmenlomaakin vietämme aina kun olemme mökillä kahdestaan. Kun takana on muutama viikko aupair -hommia lapsiperheissä, niin rauhallinen ja kiireetön  kahdenkeskinen aika tuntui ihanalta kaiken hälinän jälkeen.



Aurinko lämmitti niin voimakkaasti, että piti kokeilla aurinkojoogaa järven jäällä. Selkää kuitenkin kylmäsi - makuualusta olisi voinut helpottaa asiaa.


Kauko keksi tikusta asiaa päästä vähän pörryyttelemään myös kelkalla ja kävi Paltamossa kaupassa.
Sain samalla ihanat syntymäpäiväruusut jälkikäteen. En ole ennen tainnut saadakaan moottorikelkalla talvella haettuja ruusuja -harmi vain, että piti lähtiessämme mökiltä jättää ruusut kuihtumaan ja paleltumaan ( = en raaskinut laittaa roskiin, työnsin ne pystyyn lumihankeen).



Jaksan toistaa itseäni kirjoittaessani tästä upeasta kevätsäästä, mutta valo kaikenkaikkiaan merkitsee minulle niin paljon, että sen aistiminen tuntuu fyysisenä tunteena sisälläni. Jotenkin toivoo, että sitä voisi  ahmia varastoon. Näitä luonnon taideteoksia katsoessa valtaa samanlainen tunne, kuin upeaa taideteosta tai kaunista elokuvaa katsoessa; meinaa pakahtua. Jokainen, joka kokee visuaalisesti yhtä voimakkasti kuin minä, tietää miltä minusta tuntuu.

Valoa tulen saamaan tänä keväänä vielä runsaasti tuevienkin vuosien varalle. Koska matkasunniitelmamme  akselille Chile -Argentiina jää odottamaan parempia aikoja, otimme käyttöön loppukevään varasuunnitelman: - vaihdetaan kesämökkiä !

Lähden yksin perjantaina Panamaan ja Kauko tulee ennen pääsiäistä perässä, kun Lappeenrannan keikkoihin tulee kuukauden tauko.  Näin saadaan viettää vielä mukavaa aikaa ennen töihin paluutani, joka koittaa yllättävänkin pian. Onneksi meillä "kodittomilla" on näitä ylimääräisiä koteja ja muita majapaikkoja riittävästi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti