Mistä tähdet syntyvät?

Olen joskus Suomessa viettänyt yöni neljän tähden hotellissa. Booking com kertoo, että hinnat vaihtelevat 100 eurosta pariin sataan euroon. Olin siis innoissani, kun löysin Panamasta saman tähtiluokituksen  hotellin 30 dollarilla yö, koska olimme lähdössä kahdeksi yöksi cityyn lunastamaan Kaukon joululahjaa. Menossa siis Panama Jazz -festivaaleille. Yleensä luen tarkkaan kommentteja etukäteen hotelleista, mutta tällä kertaa innostukseni vaiensi harkintani.

Kuka tai mikä instanssi tähdet jakelee ? Voikos tähtiä ostaa tai itse lisätä ? Hotellihuoneemme oli
viidennessä kerroksessa pieni n. 12 neliön huone. Ei tullut lämmintä vettä, likaiset seinät, vanhat kuluneet pyyhkeet, jotka kai sentään oli pestyt edellisen käyttäjän jäljiltä. Luvattu netti ei toiminut -ei kai koskaan ollut toiminutkaan kerroksissa. Kuuman veden loppuminen johtui  kuulemma talossa tapahtuvasta pyykinpesusta - hmmmm....... kuumavesihanastahan ei tuullut edes vettä !

Iloitsin, että hintaan kuuluu aamiainen, joka ei ole täällä kovin yleistä. Ilo oli lyhyempi kuin aamiaisen odotusaika. Lopulta saimme kylmää kahvia, kuivaa leipää ja mauttoman paistetun munan. Päätimme lähteä juomaan kunnon kahvit läheiseen ravintolaan, jonka entuudestaan tunsimme. Samalla päätimme, että seuraavana aamuna emme edes toivo parempaa, vaan jätämme suosiolla supertarjouksen väliin.

Lopulta saimme toiseksi yöksi uuden huoneen kerrosta alempaa. Kuumaa vettä tuli katon rajassa olevasta putkesta. Luit ihan oikein, putkesta, jota ei voi suihkuksi nimittää. Ainoa harmi oli, että vesi vaan valui suihkualtaan kulmasta huoneeseen ja käytävälle asti. Netti ei edelleenkän toiminut. Huoneessa oli sentään jääkaappi, johon oli helppo laittaa kotisaareen tekemiämme ruokaostoksia. Siellä oli kuitenkin edellisen tai sitä edellisen asukkaan unohtuneet pikaruokaostokset.

Unohdin laittaa bookingcomin hotellipalautteeseen kysymykseen - mitä hyvää hotellissa - että emme ainakaan nähneet yhtään torakkaa - jotain positiivista siis tässäkin hotellissa. Jos matkustat joskus Panama Cityyn, älä valitse hotelliksi San Remoa. Paitsi tietenkin, jos haluat varmistaa kertoilenko satuja blogissani.
.
Oli kuitenkin kiva viettää pari hikistä kaupunkipäivää. Jazz-konsertti oli hintansa arvoinen ja mukava kokemus. Kiva lähteä "kotoa" hiukan tuulettumaan. Sielläkin kyllä ihmetytti panamalainen tapa toimia. Konsertti oli loppuunmyyty. Teatterisaliin mahtuu seitsemänsataa kuulijaa. Konsertin alkaessa ehkä puolet oli paikalla, väkeä valui jopa tunnin myöhässä. Sitten väkeä valui ulos vähitellen tämän tästä. Maksavat paljon lipusta, eivätkä istu paikoillaan - tällaista on suomalaisen vaikea käsittää, jopa sietää, kun saa pomppia ylös tämän tästä. Ihmetytti myös se, ettei edes väliajalla ollut mahdollisuutta ostaa  mitään. Lasi viiniä olisi ollut kiva nauttia tauolla. Onneksi repusta löytyi aina matkassa oleva vesipullo.

Konsertti alkamassa -suomalainen ajoissa paikalla

Nyt ollaan taas jo takaisin "kotona". Martta ja Kalle ovat päässeet turvallisesti Suomeen ja huomenna pääsevät taas töihin keräämään rahakirstuun seteleitä seuraavaa reissuaan varten.

Minullakin taas raha-asiat kunnossa, kun pääsen pankkiin pitkän tauon jälkeen. Danske Bankilla oli pahoja verkkopankkiongelmia pari viikkoa sitten ja kehoittivat lataamaan uudestaan kaikki pankin appsit. Seurauksena oli se, ettei päässyt enää pankkiin ollenkaan ilman turvalukukorttia. Itse olivat tiedottaneet, että kortti poistuu käytöstä. Olen jo yli puoli vuotta käyttänyt pankin ID-systeemiä ja nyt sitten turvakorttia olisikin tarvittu tunnusten avaamiseen. Muista siis kuljettaa korttia edelleen mukanasi.

Yli tunti kului chatissa pankin kanssa - olivat sitä mieltä, että ainoa vaihtoehto olisi lähettää turvalukukortti tänne saareen. Täällä ei ole edes postia. Sitten ehdottivat DHL:n kuljetuspalvelua. Sen päivän olisin kyllä halunnut nähdä kun DHL:n virkailija ottaa minulta kuittauksen turvakorttilähetykseen Tabogan saaressa! En kuitenkaan olisi halunnut jäädä saareen niin pitkäksi aikaa, että kortti olisi perillä - tarkoitushan on palata Suomeen tammikuun lopussa. Sitä paitsi olisi pitänyt maksaa kuljetus ensin itse ja anoa sitten pankilta. Olisi ollut kyllä kiva tietää, mitä se olisi tulut maksamaan. Lopulta suostuivat rikkomaan omia ohjeitaan ja lähettivät kortin Imatralle, josta ihana naapuri haki sen, otti kuvat ja toimitti minulle. Tämäkin asia on nyt järjestyksessä.

Minähän en koskaan ole tykännyt kovin tavallisesta ja tylsästä arjesta, joten minun pitää ajatella, että nämä kokemukset jotka ovat pois omalta mukavuusalueelta, ovat juuri se elämän suola, jota tarvitsen.

Perhanan byrokratia

Todella hienot ja melko uudet videot Tabogan saaresta niille, jotka ovat kiinnostuneita kotisaarestamme laajemmin.

Taboga- video 1 ja Taboga- video 2

Joskus todella nyppii tämän maan  kummallinen byrokratia. Välillä tuntuu, ettei joillakin asioilla ole mitään väliä ja sitten taas jotkut asiat ovat kankeaakin kankeampia hoitaa. Ostin meille joululahjaksi Panama-jatziin liput tämän viikon torstaille. Lipuissa luki, että ne pitäisi tulostaa. Tänään sitten aamupäivällä menin Tabogan  kunnantoimiston yhteydessä olevaan nettibaariin tulostamaan lippuja.

Tulostaminen jäi kuitenkin tekemättä, koska minulla ei ollut mukana passia. Ehdotin, että annan kaikki mahdolliset henkilötiedot virkailijalle - ei auttanut. Kun ei ollut virallista henkkaria, niin liput jäi saamatta. Mihin ihmeessä henkilöllisyyttä tarvitaan, kun tulostaa kaksi lippua. Niin sain tulla tyhjin toimin takaisin ja liput jäi odottamaan sovampaa hetkeä -paahtavassa helteessä ei huvittanut kävellä hakemaan passia ja palata takaisin. Olin sitäpaitsi niin kiukkuinen, että virkailijan kannalta oli viisasta, etten palannut samana päivänä  - tehtäväänsä hänkin vain hoiti ohjeiden mukaisesti.

"Sisareni" Aurooralla on vuosia ollut haave pienen taide- ja matkamuistomyymälän perustamisesta. Nyt hän on lopulta avannut sellaisen lauttarannan läheisyyteen kunnan rakentamille ja vuokraamille myyntipaikoille.  Kävin Aurooraa tapaamassa myymälässä sunnuntaina. On pieni paine ostaa häneltä jotain muistoksi itsellemme tai tuliaisiksi, mutta tuotteet ovat sellaista pikkukrääsää, joita inhoan.
En mitenkään osaa kuvitella pöydälleni simpukasta tehtyä irvistelevää otusta.  En kehtaa sanoa, että ne ovat suorastaan - no siis sellaisia ei minun makuuni.

Auroran vanhin veli on maalannut joitakin tauluja vanhoista Tabogaa kuvaavista valokuvista - ehkä sellaisen sitten kuljetan kotiin muistoksi saaresta ja Aurooran haaveen toteutumisesta.

Näin kesäaikaan täällä käy nykyään todella paljon turisteja - varsinkin viikonloppuisin. Ranta on tupaten täynnä väkeä. Rannan läheisyyteen onkin syntynyt jos jonkinlaista yrittäjyyttä; varjo- ja tuolikauppiaita,  ruoka- ja juomakioskeja, vesilelujen myyjiä ja vuokraajia, kanoottien vuokrausta jne.

Hyvää ruokaa saa jo useammasta kuppilasta. Estreijan rantabaari on kyllä suosikkini; valkosipulikatkarapuja ei voita mikään. Syön, vaikka tiedän niistä seuraavan kovan kutinan, johon antihistamiini tuo pientä helpotusta. Hiukan allerginen taidan sittenkin olla.

Antihistamiinit loppuivat ja kun menin apteekkiin ostaman lisää, myyjä heitti pöydälle kolme tablettia. Minä sitten ihmettelemään, että eikö niitä ole enempää.  -Montako sitten haluat, kysyi myyjä aika tiukkana.

-No, kymmenen, sanoin hätääntyneenä, vaikka toki olisin voinut ostaa koko laatikon. Täällä on sellainen kummallinen tapa, että ihmiset ostavat lääkkeitä tms. kappaletavarana. Lähteehän päänsärkykin yleensä yhdellä tabletilla.

Ensimmäisen kerran vuosia sitten,  kun etsin tavaratalosta laastareita, minut ohjattiin apteekkiin, josta sitten ostin kolme laastaria, kun edellä mainitulla tavalla myyjä yksi laastari kädessä kysyi haluamaani määrää.

Mahtavat kuutamoillat ovat näkyneet täällä meilläkin

Martalla ja Kallella alkaa Panama-päivät olla vähissä, torstaina paluu Suomeen. Kiirettä tuntuu pitävän "nuorten" meno. Pitäisi ehtiä suppailla, snorklata, tavata kavereita, laulaa karaokea, käydä kylässä ja kylillä jne. Martan kanssa etukäteen suunniteltiin kuntoilevamme ja opiskelevamme espanjaa yhdessä. Aamukävelyt olen kyllä pääsääntöisesti saanut tehdä yksin, eikä espanjan kirjaankaan Martalla ole ollut aikaa ja intoa tarttua.

Ei olla enää vuosiin jaksettu selittää ihmisille, etten ole Martan ja Riikan oikea äiti, koska useat toteavat:

- Heti huomasin sinun olevan Martan/Riikan  äiti, kun olette niin samannäköisiä. Martta ja Riikkahan meidän lapsista on täällä kaikkein useimmin ja pisimmän aikaa viettäneet - he tuntevat kylältä paljon enemmän ihmisiä kuin minä ja Kauko ja tietävät kylän parhaimmat juorut. 

Me Kaukon kanssa nautimme enemmän omissa oloissa olemisesta; uimisesta, lämmöstä, lukemisesta, pelailemisesta. Meidän ei tarvitse olla koko ajan menossa, vaikka sitten välillä piipahdamme kylillä syömässä tai ihmisvilinää katsomassa. Ystävät kyllä olisivat välillä tervetulleita.

Torstai-aamuna mekin lähdemme isoon cityyn pariksi yöksi.  Illalla jatzia ja sitten täytyy ehtiä hiukan soppailemaan, josko löytyisi  jotain tuliaisia.

Kylläpä aika vierii

Kylläpä aika kuluu eläkeläiseltäkin vauhdikkaasti. Kummallista, miten nopeasti sitä tottuu joutenoloon. Päivän "kiireet ja aikataulut" syntyvät täysin eri asioista kuin työssä käydessä. Aika monet asiat pyörivät oman navan ympärillä -niin sisä- kuin ulkopuolella.

Sitä miettii:  lähteekö aamulenkille, mitä syö aamupalaksi, lukeeko tänään romaania vai opiskeleeko espanjaa, vai sittenkin ensin uimaan, leipoisiko vai tyytyykö paikalliseen paahtoleipään, kirjottaisiko blogia vai viestittelisikö ystävien kanssa, pelattaisiinko illalla scrablea vai yksinkertaista jazzia.

Toisaalta täällä saarella elämä on myös toisenlaista kuin koto-Suomessa.  Esim. pyykkipäivään kuluu huomattavasti enemmän aikaa kuin kotona valitessani automaattiohjelman koneesta. Onneksi pyykki muodostuu täällä enimmäkseen hikisistä paidoista, joille riittää  pikainen huuhtelu. Mahtavaa kun vaatekappaleita päivässä tarvitaan jopa vain kaksi.

Kun sitten päättää pestä vaikka lakanat, kohtaa pieniä ongelmia; meidän teini-ikäinen pulsaattorikoneemme ei ole oikein enää innokas yhteistyöhön. Siinä ei toimi enää linko, eikä pumppu, joten olen päätynyt hoitamaan pyykkäyksen  käsipelillä. Pitäisi ostaa uusi pesukone, mutta sen raahaaminen kaupungista on niin työlästä, ettei oikein huvittaisi lähteä ostoksille. Vedenpaine ei riitä automaattipesukoneeseen.

Toisaalta kuumassa ilmassa on virkistävää puuhailla veden kanssa, joten kohta on talon kaikki verhot, pyyhkeet ja lakanat saatu puhtaiksi. Pölyä ja likaa kertyy liinavaatteisiin käyttämättömänäkin, kun seisovat kaapissa. 

Kalle ja Martta lopulta saatiin takaisin saarelle Bahama-reissunsa jälkeen. Paluu saarelle oli kuin kotiintulo -tuttua ja turvallista ja elämä paljon paljon halvempaa kuin rikkaiden amerikkalaisten lomakohteessa. Heillä oli kuitenkin mahdollisuus asua siellä ystävien asunnossa, joten ei tarvinnut maksaa 250 dollaria hotelliyöltä.

Tuulet eivät suosineet heidän suppailuharrastustaan ja täälläkin joinakin päivinä hiukan liikaa tuulta ja aaltoa. Ahkerasti nuoripari kuitenkin pyrkii merelle.  Touhu näyttää helpolle ja kevyelle, mutta aallot, virtaukset ja vuorovesivaihtelu tuo kuitenkin omat haasteensa. Päätin jättää omat kokeiluni ensi kesään Oulu-järvelle.  Täällä ymmärtää todella, mitä vuorovesivaihtelu on - suurimmillaan se on noin 6 metriä. Esimerkiksi veneilijän tulee osata ottaa se huomioon rantautuessaan. Tällä on nähnyt mielenkiintoisia tilanteita, kun kipparilla ei ole ollut riittävää asiantuntemusta; jahti joka juuttui hiekalle ja joutui odottamaan seuraavaa nousuvettä päästäkseen irti tai purjevene, joka kellahti nurin joutuessaan kuivalle maalle veden paettua alta.

Hienosti pysyivät pystyssä -ainakin niin kauaksi kuin katseeni heitä seurasi

Tässä nämä näyttävät enemmän poseraavilta turisteilta tai suoraan sup-lautamainoksesta

Tässä kuvaan itse itseäni aamulenkillä

Minulla  on täällä saarella "Taboga sisko " Aurora. Auroran olen tuntenut kaikki nämä vuodet, jolloin olemme saarella vierailleet - siis siitä taitaa olla jo 14 -vuotta.  Syksyllä 2006 kävin saarella ensimmäistä kertaa yksin. Silloin en vielä tiennyt, että tulen istumaan oman talon terassilla vielä neljäntoista vuoden kuluttua.

Soitin kuitenkin Kaukolle ja kerroin, että olin löytänyt eläkekohteemme, joka täytti kaikki minun kriteerini; lämmpöä, kauneutta, vehreyttä, lähellä palveluja ja kulttuuria, ei muita suomalaisia. Siitä sitten tämä tarina alkoi.

Aurooran syntymäpäivää vietettiin meidän uima-altaalla. Mukana oli hänen lapsistaan Carmen ja Dayanara, sekä heidän lapsiaan ja jokunen lasten kaverikin. Lapsilla juuri nyt kesäloma ja viettävät aikaa saarella isoäidin luona. Saavat tietysti pulikoida mielin määrin meressä, mutta hetki uima-altaalla on spesifiä. Leikit ja melskaaminen ei todellakaan poikennut suomalaislasten leikeistä -kumipatjat vain ei rajua menoa kestäneet.

Näitä kukkakuvia on ihan pakko jakaa, koska tiedän, että teissä blogini lukijoissa on  kukkien ystäviä ja kuulemma sinne pimeyteen näillä kaunilla kukilla on voimaannuttava vaikutus.

Nyt olisimme valmiita myös tämä Taboga- tarina päättämään.  Olemme valmiit myymään ihanan eläkekotimme. Miksikö, vaikka täyttää kaikki toiveemme. Olemme ajatelleet, että voisimme tulevaisuudessa aina vaihtaa kohdetta, jossa voisi viettää muutaman kuukauden vuodesta reissaten.

Ei tarvitsisi kantaa huolta kaukaisesta kesämökistä. Missään vaiheessa emme ole ajatelleetkaan, että muuttaisimme pois Suomesta kokonaan. Lapset ja lapsenlapset ovat tärkeitä emmekä halua kokonaan kauas heistä, mutta muutama kuukausi ulkomailla sopisi meille hyvin. 

Jos vain tunnet jonkun,  jolle taloa kannattaa vinkata, niin te se. Tämä talo sopisi mielestäni pariskunnalle /perheelle, joka haluaa nauttia ympärivuotisesta lämmöstä, rakastaa tropiikkia ja nauttii pienestä seikkailusta. Olisi hyvä osata ainakin auttavasti espanjaa. Tämä on vaihtoehto Espanjan asunnolle - ei muita suomalaisia. Täällä  on turvallista asua ja voi tutustua helposti paikallisiin ihmisiin ja tapoihin. Panama- cityyn on helppo lentää Suomesta ja saari on lähellä pääkaupunkia. Sopii rauhaa, luontoa, merta ja latinokulttuuria rakastavalle.  

Jos ostaja löytyy Suomesta, olen valmis auttamaan alkuun, miten täällä maassa ja saarella toimitaan.

Me aloitimme "tyhästä" vanhasta remontintarpeessa olevasta talosta, mutta nyt olisi tarjolla kunnostettu koti uima-altaineen.

Luopuminen tulee olemaan vaikeaa, kun ostaja löytyy -siihen asti kuitenkin nautimme tästä paratiisista ja sitten kohti uusia seikkailuja.