Perhanan byrokratia

Todella hienot ja melko uudet videot Tabogan saaresta niille, jotka ovat kiinnostuneita kotisaarestamme laajemmin.

Taboga- video 1 ja Taboga- video 2

Joskus todella nyppii tämän maan  kummallinen byrokratia. Välillä tuntuu, ettei joillakin asioilla ole mitään väliä ja sitten taas jotkut asiat ovat kankeaakin kankeampia hoitaa. Ostin meille joululahjaksi Panama-jatziin liput tämän viikon torstaille. Lipuissa luki, että ne pitäisi tulostaa. Tänään sitten aamupäivällä menin Tabogan  kunnantoimiston yhteydessä olevaan nettibaariin tulostamaan lippuja.

Tulostaminen jäi kuitenkin tekemättä, koska minulla ei ollut mukana passia. Ehdotin, että annan kaikki mahdolliset henkilötiedot virkailijalle - ei auttanut. Kun ei ollut virallista henkkaria, niin liput jäi saamatta. Mihin ihmeessä henkilöllisyyttä tarvitaan, kun tulostaa kaksi lippua. Niin sain tulla tyhjin toimin takaisin ja liput jäi odottamaan sovampaa hetkeä -paahtavassa helteessä ei huvittanut kävellä hakemaan passia ja palata takaisin. Olin sitäpaitsi niin kiukkuinen, että virkailijan kannalta oli viisasta, etten palannut samana päivänä  - tehtäväänsä hänkin vain hoiti ohjeiden mukaisesti.

"Sisareni" Aurooralla on vuosia ollut haave pienen taide- ja matkamuistomyymälän perustamisesta. Nyt hän on lopulta avannut sellaisen lauttarannan läheisyyteen kunnan rakentamille ja vuokraamille myyntipaikoille.  Kävin Aurooraa tapaamassa myymälässä sunnuntaina. On pieni paine ostaa häneltä jotain muistoksi itsellemme tai tuliaisiksi, mutta tuotteet ovat sellaista pikkukrääsää, joita inhoan.
En mitenkään osaa kuvitella pöydälleni simpukasta tehtyä irvistelevää otusta.  En kehtaa sanoa, että ne ovat suorastaan - no siis sellaisia ei minun makuuni.

Auroran vanhin veli on maalannut joitakin tauluja vanhoista Tabogaa kuvaavista valokuvista - ehkä sellaisen sitten kuljetan kotiin muistoksi saaresta ja Aurooran haaveen toteutumisesta.

Näin kesäaikaan täällä käy nykyään todella paljon turisteja - varsinkin viikonloppuisin. Ranta on tupaten täynnä väkeä. Rannan läheisyyteen onkin syntynyt jos jonkinlaista yrittäjyyttä; varjo- ja tuolikauppiaita,  ruoka- ja juomakioskeja, vesilelujen myyjiä ja vuokraajia, kanoottien vuokrausta jne.

Hyvää ruokaa saa jo useammasta kuppilasta. Estreijan rantabaari on kyllä suosikkini; valkosipulikatkarapuja ei voita mikään. Syön, vaikka tiedän niistä seuraavan kovan kutinan, johon antihistamiini tuo pientä helpotusta. Hiukan allerginen taidan sittenkin olla.

Antihistamiinit loppuivat ja kun menin apteekkiin ostaman lisää, myyjä heitti pöydälle kolme tablettia. Minä sitten ihmettelemään, että eikö niitä ole enempää.  -Montako sitten haluat, kysyi myyjä aika tiukkana.

-No, kymmenen, sanoin hätääntyneenä, vaikka toki olisin voinut ostaa koko laatikon. Täällä on sellainen kummallinen tapa, että ihmiset ostavat lääkkeitä tms. kappaletavarana. Lähteehän päänsärkykin yleensä yhdellä tabletilla.

Ensimmäisen kerran vuosia sitten,  kun etsin tavaratalosta laastareita, minut ohjattiin apteekkiin, josta sitten ostin kolme laastaria, kun edellä mainitulla tavalla myyjä yksi laastari kädessä kysyi haluamaani määrää.

Mahtavat kuutamoillat ovat näkyneet täällä meilläkin

Martalla ja Kallella alkaa Panama-päivät olla vähissä, torstaina paluu Suomeen. Kiirettä tuntuu pitävän "nuorten" meno. Pitäisi ehtiä suppailla, snorklata, tavata kavereita, laulaa karaokea, käydä kylässä ja kylillä jne. Martan kanssa etukäteen suunniteltiin kuntoilevamme ja opiskelevamme espanjaa yhdessä. Aamukävelyt olen kyllä pääsääntöisesti saanut tehdä yksin, eikä espanjan kirjaankaan Martalla ole ollut aikaa ja intoa tarttua.

Ei olla enää vuosiin jaksettu selittää ihmisille, etten ole Martan ja Riikan oikea äiti, koska useat toteavat:

- Heti huomasin sinun olevan Martan/Riikan  äiti, kun olette niin samannäköisiä. Martta ja Riikkahan meidän lapsista on täällä kaikkein useimmin ja pisimmän aikaa viettäneet - he tuntevat kylältä paljon enemmän ihmisiä kuin minä ja Kauko ja tietävät kylän parhaimmat juorut. 

Me Kaukon kanssa nautimme enemmän omissa oloissa olemisesta; uimisesta, lämmöstä, lukemisesta, pelailemisesta. Meidän ei tarvitse olla koko ajan menossa, vaikka sitten välillä piipahdamme kylillä syömässä tai ihmisvilinää katsomassa. Ystävät kyllä olisivat välillä tervetulleita.

Torstai-aamuna mekin lähdemme isoon cityyn pariksi yöksi.  Illalla jatzia ja sitten täytyy ehtiä hiukan soppailemaan, josko löytyisi  jotain tuliaisia.