Pohdintaa ja muistelua

 Maanantaina 30.10. 2023 & Keskiviikkona 1.11. 2023

Olen aina tykännyt seikkailusta ja pienestä jännityksesta,  mutta rajansa kaikella. Panaman mielenosoitukset eivät ala laantua, vaikka presidentti jo lupasi asiasta kansanäänestyksen 17.12. Protestoijat näyttävät olevan kuitenkin sitä mieltä, että meitä ei nyt pysäytä mikään.

Maalta ei pääse pääkaupunkiin, kaupat tyhjenevät tai ovat jo tyhjentyneet tuoretavarasta. Saarella alkaa kuulemma olla pula polttoaineesta ja kaasusta. Hotellit, ravintolat ja pikkukaupat sulkevat ovensa kaupungissa, kun ei saa ruoka-aineita tuotettua.  Toivottavasti meillä riittää ainakin kaasu, jottei tarvi kuivaa spagettia mutustella.  Kauko jo pohti, että pitääkö alkaa kerätä risuja, jotta saadaan nuotio tarvittaessa - eipä tullut trangiaa mukaan. 

Miten minä onnistunkin saattamaan itseni aina jonkun kaaoksen keskelle. Tämä maa, kun on mielestäni ollut Etelä-Amerikan turvallisimpia ja rauhallisimpia. Panamalaiset ympäri maailmaa ovat protestoineet Panaman kaivostoimintaa vastaan; ainakin uutisissa on mainittu Pariisi, Lontoo, Irlanti... Suomessa taitaa olla niin vähän panamalaisia, ettei protestimarssille montaa löydy. On myös outoa, että Suomen ulkoministeriön sivuilla ei edes matkustustiedotteessa mainita mitään näistä protesteista, vaikka haittaavat kyllä kovasti turistinkin elämää.

Nyt näyttäisi jopa siltä, että lakot ovat laajentumassa. Toivottavasti ei kuitenkaan jäädä saarelle jouluksi. Meillä on   toistaiseksi kaikki hyvin. Joskin hiukan tylsää, kun ei ole mitään järkeä lähteä retkeilemään, edes kaupunkiin shoppailemaan tai hakemaan ruokatarvikkeita. Aamulla anivarhain kuulemma melko rauhallista ja kaupungissa pääsee osittain liikkumaan.  Saaren eka lautta on kuitenkin vasta puoli kymmenen tienoilla kaupungissa, joten ainoa mahdollisuus olisi ottaa taksi, ajaa kaupaan, tehdä ripeät ostokset ja palata heti takasin. Miksi menisin kaupaan, josta en kuitenkaan saa mitään, mitä haluaisin: - tuoretavara on loppu lähes kaikkialta.

Ei taida kannattaa lähteä Cityyn kauppaan

Jos suunnittelet matkaa Panamaan, kannattaa seurata Panaman uutisten sivuja, jos osaat espanjaa tai englanninkielisiä uutisia tai Panaman WhatsUp -ryhmiä. Kukaan ei kait osaa sanoa mikä on tilanne huomenna tai ensi viikolla.

Joten eilen syötiin spagettia, tänään siis riisin vuoro. Pihassa kasvaa culantroa (korianteri), joten siitä päivän vihreälisäys kastikkeeseen. Limonpuussa on runsaasti hedelmiä, siitä puristamme päivän vitamiinit, niin ei keripukkikaan pääse yllättämään. Jose onneksi lupasi tuoda meille tänään papaijaa ja yukaa --jee !

Käytiin maanantaina kävelyllä täällä pumppaamolla, josta saari saa nykyään pääasiallisen vetensä. Tai saa, jos kaikki toimii. Juomavesi "valmistetaan" merivedestä. Putki meressä, pumput sinisessä kopissa ja sieltä vesilaitokselle, jossa suola poistetaan ja vesi puhdistetaan. Laitos on iso pelastus saarelle, jos se vaan toimisi luotettavasti. Usein mietin, että onko huollot vähän niin ja näin. Asiaan tartutaan vasta kun pumppu menee rikki ja sitten se saattaa olla viikkoja poissa käytöstä. Nytkin huomasimme, että monesta kohdasta putkissa oli vaurioita ja ne vuosivat. Meille tulee onneksi talolle vettä myös vuorilta, siis lähdevettä, emmekä siten ole kärsineet koskaan vesipulasta.

Samaisen reitin varrelta on polku ylös ristille. Nyt näyttää, että reitti on jopa hyvin merkitty. Aikaisemmin olen aina ylhäällä ristillä piipahtanut, minulla on ollut siellä oma geokätkökin, mutta taidan tulla vanhaksi tai  itsesuojeluvaistoni on vanhemmiten kehittynyt. Tai sitten totuus on, että minusta on tullut kömpelö sokea. Ristille ei ole pitkä matka, mutta alastulo on nykyään minulle hankalaa, kun on jyrkkiä kivisiä kohtia. Joten tällä kertaa tyydyn vanhoihin muistoihin.

Näistä alla olevista kuvista jo kohta kymmenen vuotta, kunvietimme saarella porukalla joulua. Ristille kiivettiin tähyämään kohti tulevaisuutta. Kauko ja Maija jäivät kiikarilla tähyämään talolta etenemistämme ja toimimaan etäisinä turvamiehinämme.

            Airi, Jaakko, Jorma ja minä valmistautumass koitokseen.

                

Taidan tulla vanhaksi tai olla jo sitä, kun vanhojen asioiden muisteleminen ja oman blogin lukeminen vuosien takaa tuntuu kivalle.

Aika onkin täällä nyt jotenkin seisahtunut, joten aikaa on myös vanhojen asioiden muisteluun. Hauska on myös lukea talokirjaamme, johon olemme merkinneet saaren asioita ja vinkkejä toisille tulijoille tai mitä olemme ostaneet talolle tai remontoineet.  Se on toiminut osittain myös vieraskirjana.

Kun yksi on kirjoittanut, että  kiinalainen kauppias leipoo leipää tai että mundilta saa hyvää pitsaa - niin seuraava on  jo todennut, että kukaan ei enää leivo saarella leipää myytäväksi tai, että Mundi jo sulki ravintolansa. Joten vinkeistä ei ole ollut paljonkaan hyötyä. Se mikä toimii tänään, on suljettu tai lopetettu huomenna.

Oi, nyt pitää lähteä katkarapuostoksille - Jose tuli kertomaan, että kauppiaat tulevat saareen myymään katkarapuja  ..... ihanaa vaihtelua ruokavalioon tiedossa !