Takaisin Tabogassa

Maanantai 24.11. 2014

Lauantaina "kotiuduttiin" hienolta Ecuadorin reissulta tänne Tabogan saarelle. Niinkuin aina pitkältä lomalta palatessa jääkaappi on tyhjä, reppu täynnä likaisia vaatteita, pää hiukan sekaisin ja kroppa väsynyt jne.

www.tabogapanama.com

Kolmelta yöllä oli lähdetty Quiton kämpiltä liikenteeseen, joten oltiin aika uupuneita lauantaina, kun päästiin kauppareissun jälkeen saareen.  Hommat saivat odottaa huomista, mutta niinpä täällä aina, siis ei mitään uutta.

Sunnuntai sitten kuluikin pyykätessä ja kotia taas asuttavaksi saatettaessa. Kaikki tavarat kun oli lähtiessä laitettu lukkojen taakse. -onneksi, sillä kaasupullot jäivät laittamatta niin heti oli toinen "lainassa".

Sähkölaskuissa on edelleen epäselvyyksiä, vaikka olimme luullaksemme jo maksaneet puuttuvan summan. Hitto, kun välillä pännii nää sotkut täällä !  - niin kuka käski ostaa talon (= kuuluu äidin ääni takaraivossa) !
Joskus miettii, että pääsisi helpommalla, kun myisi koko paketin ja aina vuokrais lomilla talon sieltä ja toisen täältä.  Ongelmat, kun jäävät aina minun selvitettäväkseni kieliongelmien vuoksi. Välillä adrenaliini kiehuu päässä !

Tuo vieressä istuva eläkeläinen ei vaan ole kovin innokas myymään -ymmärtäähän sen, koska tänne Kauko voi itsekseenkin tulla ja mä voin silloinkin selvittää sotkut skypen kautta tulkkaamalla !

Tänään piti käydä kiinalaisen Liun tiendassa (=kaupassa), mutta ovi oli kiinni ja vieressä lappu, että liike on suljettu joulukuun puoleen väliin maksamattomien verojen takia !
Hmmm.... asia lienee hoidettu nopeasti, sillä illalla kauppa oli taas auki, vaikka viranomaisen suljettu lappu oli edelleen oven vieressä.  Joko asia on niin, että verot on maksettu, jota suuresti epäilen tai virkamies lahjottu tai sitten illalla voi kauppaa salaa pitää auki, koska kulku baariin on kaupan kanssa samasta ovesta. Itse olen tämän kolmannen vaihtoehdon linjalla. Mielenkiintoista, täytyypä seurata, miten tässä käy. Taskulaskimellahan  rouva aina ostokset laskee ja kuitista täällä ei ole tietoakaan - mitenkähän sitten verotukseen myynnin ilmoittavat ?

aguja  = linkki kalan kuvaan


Aguja = neula , joten kala lienee neulakala suomeksi (= vapaa käännös)

Olin pyytänyt Aurooraa hankkimaan meille kalaa poissaollessamme, jos sitä on tarjolla: meitä odottikin pakastettu klöntti agujaa, 15 libraa noin 6,5 litraa vaaleaa hyvää kalaa. Kaikki tietty pakastettu yhtenä muovikassillisena.  Valmiiksi olin laittanut pakastimen viereen isoja minigrip-pusseja, jotta tajuaisivat, että pakastakaa pieninä erinä -pliis !  Mutta ei !  Ihan kuin kerran Lopez toi kaupasta kolme kiloa jauhelihaa ja laittoi pakastimeen yhteen pusiin -siinä sitten olikin kirveelle töitä, kun ruokaa laitettiin (paitsi, ettei täällä edes ole kirveitä!)

Paikallisista kaloista lempparimme on kyllä jurel, jonka liha on tummaa. Se on kuin tuoretta tonnikalaa söisi. Välillä on saatu täällä todella isoja hyviä kaloja, mutta nyt tuntuu kala olevan tiukassa.

"El jurel del Pacífico sur, o simplemente jurel (Trachurus murphyi) es un pez pelágico que abunda en las costas del océano Pacífico sur." 

Jurel -linkki

Pitäisi lähteä hetimiten kaupunkiin tekemään ostoksia, mutta kun täältä saarelta ei millään viitsisi lähteä kuumaan hikiseen cityyn.  Olisi kuitenkin tärkeitä tavaroita, joita pitäisi mennä katsastamaan: lukkopesää, tuuletinta, allaskemikaaleja ym kivaa !

Meillähän ei ole täällä ilmastointia, joten aika lämmin (=kuuma) on sisälläkin. Katossa pyörii sellaiset ropellit, jotka liikuttavat ilmaa (albanicos) . Minusta ne on paljon mukavammat kuin ilmastointi, josta aina saan flunssan. Joskus jopa yöllä saamutan ropellin, kun minulle tulee kylmä !
(= lämpötila yölläkin n. 28 C) !

Meillä ei myöskään ole lämmintä vettä, joka kuulostaa paljon pahemmalta kuin on. 30 C - asteen kuumuudessa kylmä vesi tuntuu vain raikkaalta. Se on kuitenkin suunnilleen saman lämpöistä kuin ilma.

Vedestä täällä saarella on pula. Sitä lasketaan vain yöllä -varastoidaan suuriin tynnyreihin korkealle ja sitten paineella lasketaan alas päivän mittaan.

Meillä nämä tynnyrit ovat yläterassilla. Välillä suunnitellaan lämminvesivaraajan hankkimista, kun tekis mieli tukka pestä välillä kuumalla vedellä, mutta sitten hankinta taas siirtyy huomiseen.

Kukat kukkivat edelleen kauniisti, mutta monta paijaa oli kerinnyt ylikypsyä ja pilaantua - voihan harmi !

Näkemiin Ecuador

Perjantai 21.11. 2014  Quito

Nyt eletään kuin viimeistä päivää ! Siis viimeinen päivä Ecuadorissa.

Ecuadorin kierros päätöksessä ja paluu ensi yönä Panamaan. Matka on ollut mielenkiintoinen ja miellyttävä. Espanjan kielentaitomme kehittynyt melkoisesti ja uusia kokemuksia saatu.
Eilen teimme hiukan ranking -listaa kokemuksistamme:
Tässä minun viiden kärki kohteista:
1. Misahuallin retket: intiaanikylät ja yökävely
2. Baños: putouskierros
3. Mindo: orcideat ja perhoset
4. Quito: Guayasaminin museo
5. Cuenca kaupunkina kiva

Näitä ja muitakin kohteita voin kyllä suositella Ecuadorista kiinnostuneille. Kokemukset muutenkin pääsääntöisesti positiiviset:
- Olo on ollut turvallinen, reppuja vahdittu tiukasti, muttei yhtään sellaista tilannetta ole ollut, jossa       olisi ollut epäilyt varkauden yrityksestäkään.
- Hostellit ja hotellit siistejä ja vastannut odotuksiamme
- Bussimatkat todella halpoja
-Taksit edullisia, eikä vedätystä turisteilta niin kuin Panamassa
- Ihanat hedelmät täyttäneet vatsamme
- Ihmiset auttavaisia ja ystävällisiä
- Edullisia hostelleja riittävästi
- Ruokaa saa halvallakin

Jos jotain miinusmerkkistä on Ecuadorista mainittava niin:
- Quitossa paikallisbussit täynnä kuin nyrkillä iskettynä ja kuskit kiukkuisia
- pitkänmatkan bussit heikompitasoisia kuin esim. Perussa ja aikataulut pettivät monesti
- riisiä, riisiä....... välillä tympii, kun sitä on lähes joka annoksessa
- vaatteet kalliita ja hintataso muutenkin korkeampi kuin esim. Panamassa
- hostelleissa luvattu Wifi, joka toimi jos toimi -heikot yhteydet
- luvattu kuumavesi oli 70 % todennäköisyydellä kylmää

Reissua on opittu tekemään hyvin niukin varustein. On turhaa rahata isoa rinkkaa mukana, kun vähemmälläkin pärjää. Vaatteita kun voi pestä ja pesettää ja hätätapauksessa ostaa.
On paljon mukavampi tepastella pikkurepun kanssa kuin isoa rinkkaa raahaten.
Samalla on tehty muistikirjaa mitä seuraavalla kerralla kannattaa ottaa ja mitä näistäkin vähistä jättää.
-ensi reissulle otamme jonkinlaisen pienen vedenkeittimen !

Hyvin on reissussa keskenäänkin pärjätty. Yleensä meillä matkatessa muutenkin synkkaa mainiosti.
Itse hiukan pelkäsin, kun ollaan 24/7 yhdessä, että alkaako välillä tarvita omaa tilaa, mutta eipä juuri.
Blogia kirjoittaessa saa ainakin tarvittaessa olla yksin omien ajatusten kanssa.

Muutaman kerran nälän tai väsymyksen hetkellä ollut  häivähdys närää (mulla kun verensokeri laskee, niin ärtymys nousee), johon ruoka ja lepohetki auttavat. Minä kun olen niin nopea liikkeissäni, että toisen aikailu ja hitaus saa minulla välillä karvat pystyyn, mutta hetken tuumaus ja kaikki taas hyvin.  Kinaamiseenkaan ei nykyään paljon ryhdytä, kun molemmat ovat kuitenkin " aina oikeassa"!

Viiden viikon "lomailun" jälkeen on kiva palata "kotiin" Panmaan suunnittelemaan uusia kohteita ja valmistautumaan jouluun ja vastaanottamaan jouluvieraita.

Siispä näkemiin kaunis ja hedelmäinen Ecuador !

Los Baños

Oho -tää sivu on unohtunut julkaista, joten päivämäärät hiukan ristiriidassa...

Los Baños  lauantai 15.11.2014

Torstai Cuencassa meni hiukan harakoille, kun oltiin suunniteltu reippailevamme oikein kunnolla muutaman kilometrin päähän kasvitieteelliseen puutarhaan. Silmissä kiilui ihanat orcideat ja muut kauniit kasvit.  Kuntoilu kyllä sujui ihan putkeen, mutta se kasvitieteellinen puutarha  oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Olisi ollut ehkä viisasta tarkistaa paikka ennen lähtöä, mutta olimme luottavaisia, koska paikka oli merkitty nettiinkin.  Oliko siellä koskaan ollutkaan kasvitieteellistä puutarhaa, emme koskaan saaneet tietää -ehkä vuosia sitten. Nyt paikalla oli uusi asuntoalue ja  lähimetsää raivattiin juuri kaivinkoneella ilmeisesti uusien talojen pohjaksi.

Tässä meidän kasvitieteellinen...

Vanhoja hökkeleitä puiston reunamailta

Väsynyt tutkimusmatkailija

Tässä näkyy miten uusi asuntoalue raivannee hökkelit tieltään

Matkalla näimme upeaa arkkitehtuuria

Illalla käytiin syömässä italialaisessa -mahtavaa ruokaa

Tässä amerikkalaisen pariskunnan pikku-buudelia työnnetään rattaissa, ruokailun ajan sai sentään istua isännän sylissä.

Matkalla Cuencasta Ambaton kautta Los Bañokseen:

Perjantaina lähdettiin Cuencasta samaa vuoristotietä, jota Quitosta tultiin. Nyt sää oli selkeä ja oli kiva seurailla vuoristoista maisemaa. Korkein tulivuori Chimborazo, joka on 6310 m korkea näkyi osittain, mutta huippu pysytteli pilvien peitossa valitettavasti.

Ambatossa vaihdoimme Bañokseen menevään bussiin - korkeiden vuorten välissä olevaan pikkukylään.  Kylä tuntuu olevan varsinkin nuorten reppureissaajien suosiossa, koska täällä on monenmoista huimapäiden aktiviteettia: hurjaa koskenlaskua, vaijerin varassa liitelyä jne.

Majoitumme nuoria täynnä olevaan hostelliin, taisimme olla porukan vanhimmat. Kyllä vanhankin silmä lepää nuoria komeita urheilullisia nuoria katsellessa.
Porukkaa lappasi illan mittaan niin, että osa jo käännytettin poiskin. Musiikki soi yömyöhään ja nuoret jatkoivat juhlintaa, meidän vanhusten nukahtaessa jo ennen kymmentä.

Aamulla sitten olimekin pirteinä aamupalalla ja suuntasimme kylälle toiveinamme päästä koskikierrokselle. Kolmen tunnin retki "karjankuljetusvaunussa" oli hintansa väärtti ( 5 dollaria).
Näimme mahtavia putouksia ja hiukan myös nuorten huimapäiden hurjia tempauksia.

Yläkuvassa emme ole me !

Tässä meidän matkatovereita

Palattuamme olimmekin sitten jo nälkäisiä ja täytimme vatsamme paikallisen kauppahallin ruokalassa. 2,5 dollarilla saimme vatsamme täyteen paikallista pyttipannua: munaa, makkaraa, riisiä, perunaa.

Kauko olisi tainnut haluta marsua, mutta kun ei saanut minusta kaveria, niin sitten jätti Quyo -aterian toiseen kertaan.

Onneksi poikettiin tähän kylään, vaikka ensin oltiin ajateltu sivuttaa, kun oletettiin varsinaiseksi turistirysäksi.  Kylä on niin mahtavalla paikalla, että ympäristö tekee vahvan vaikutelman.
Täällä on tulivuoresta johtuen myös lämminvesikylpylä. Ahtaalta näytti, kun kävimme katsastamassa, eikä muutenkaan oltu uimatuulella.

 Uimala

Kylän yhteinen pesula

Misahualli ja kichua-intiaanit

18.11. 2014 , tiistai

Sunnuntaina saavuttiin Misahualliin. Bussista hypättiin pois Puerto Napossa, Napo-joen varrella ja odoteltiin tänne pikkukylään menevää bussia.

Bussi oli taas niin täyteenahdettu, että juuri ja juuri mahduttiin mukaan. Puolentunnin seisoskelun jälkeen olimmekin tropiikissa Amazonin jokilaaksossa.
Tämä Ecuador on kyllä mielenkiintoinen, kun muutamassa tunnissa ilmasto vaihtuu täysin. Nyt olemme sellaisessa Panaman ilmastossa n. +28 celciusta.

Ekakertaa Ecuadorissa heitimme shortsit jalkaan. Edellisen paikan hostellin pitäjä suositteli meille cabañoita nimeltään Rio Napo - hiukan tingittiin hinnasta, niin saatiin aivan ihana cabaña 30 dollarilla aamiaisineen. Tämä on aivan mahtavan puutarhan keskellä. Ihmiset todella ystävällisiä ja varsinaisia kasvien asiantuntijoita.
Varsinainen perheyritys, koko perhe työskentelee yhdessä.

Olemme oppineet kasvien parantavaia vaikutuksia ja nyt on repussa tomaattipuun siemenet, valkosipulipuun lehdet, inkiväärin juurakot jne.

Maanantai - päivä oli täysi kymppi. Aamulla lähdimme Jorgen, talon nuorimman pojan kanssa viiden tunnin retkelle. Meitä retkeläisiä oli vain kolme, minä ja Kauko ja yksi puolalainen yksinkulkijamies.

Veneellä matkattiin Napo-jokea ensin kitchua -intiaanien ansamuseoon. Inkkaripoika selitti meille nykyisiä ja entisiä tapoja pyydystää viidakon eläimiä. Saimmepa itsekin kokeilla pitkällä putkella ampua myrkkynuolia.  Ei hassumpi suoritus, olisimme saattaneet, jopa saada lounaan itsellemme.

 kalanpyydyksiä

 Ansoja oli monenmoisia

 Tässä metsästetään eläimiä lounaaksi

Välipalaksi haettiin mahtavat greipit puusta

Meille tehtiin sotamaalaukset perinteiseen tapaan erään puun hedelmän sisuksesta saatavalla maalilla -kylläpä oli tiukassa, kun myöhemmin yritettiin maalauksia poistaa hostellissa.

Minulla on kädessä hiukan ihottumaa, sekin sitten parannettiin dragonin verellä.
Puu, josta valui ikäänkuin verta, joka hangatessa muuttui valkoiseksi voiteeksi.

Katsos mikä kukka

 Ei tarvi huulia maalata, kukka vain suuhun

Tällä hedelmällä voisi värjätä hiuksetkin

Kävimme kahdessa eri intiaanikylässä. Ekassa meille esiteltiin intiaanien käyttämiä kasveja. Kylläpä niillä oli parantavia vaikutuksia. Vaiva kun vaiva tuntui näillä kasveilla tokenevan. Kyllä meidänkin lääketieteellä olisi oppimista. Lääkärit lähes aina vain pilkallisesti nauravat näille luonnon lääkkeille. Intiaaneilla on kuitenkin näistä tuhansien vuosien kokemukset.

kilpikonnat päivälevolla

Tarjolla oli myös huumaavia aineita, joilla olisi saanut ilmeisesti kivan pikkumatkatripin - ei olisi maksanut kymmentäkään dollaria, mutta emme kuitenkaan halunneet matkaa menneisyyteen ja tulevaisuuteen, joten jätimme väliin.
Kuulemma monet amerikkalaiset ja eurooppalaiset matkaajat hakevat viidakosta näitä "shamaanitaitoja"   -ehkä mekin ensikerralla.

 pikkukaimaani ei voi olla vaarallinen

Kylässä näimme pari pikkuista kaimaanin poikasta, papukaijan ja muutamia eläimiä, joille meillä ei ole vielä nimeä, espanjaksi en muista ja suomeksi en tiedä.

Toisessa kitchua-intiaanien kylässä, jossa asui noin 30 intiaaniperhettä näimme valmistuksen ja saimme maistaa jukasta tehtyä terveysjuomaa. Kylläpä tunsimme itsemme sen jälkeen vahvoiksi ja terveiksi.  Intiaaninaiset esittivät meille oman kulttuurinsa tanssia.
Mukana yksi tosi pikkuinen tyttönenkin, jota kovasti ujostutti opetellessaan tanssin alkeita. Hän sitten minutkin tanssiin kutsui, mutta pettymyksekseni minua ei puettu inkkarinaisen asuun.

Kylän opettajankin tapasin ja ehdin vaihtaa muutaman sanan koulukuulumisia.

Tuskin ehdimme retken jälkeen piipahtaa pikaisesti kylällä syömässä, kun meitä jo kutsuttiin hommiin. Suklaan valmistuksessa tarvittiin apujoukkoja.

Kylän keskusaukiolla majailee apinoita -ihmisiin tottuneita kesyyntyneitä pikku otuksia.  Aika vekkuleita, mutta todellisia varkaita. Onneksi meitä oli varoitettu etukäteen, että varastavat kameroita, hattuja, aurinkolaseja jne.
Ruoka-annoskin oli vaarassa ! Apinat kyttäilivät tilaisuutta tulla osallisiksi lounaastamme.

Kadulla pienenpieneltä tytöltä varastivat muovipusiissa olleen ruokarasian.
Tyttö piti pussista kiinni kovaa, mutta apinapa nappasi rasian pussista. Itkuhan siinä tyttöpoloiselta tuli. Yritin auttaa, kun ihan vieressä olin, mutta päivän hyvä työ jäi tekemättä, kun apina minulle sähisi ja irvisteli hampaitaan -en uskaltanut ottaa rasiaa. Sinne se vikkelästi katolle kiipesi  purnukkaa avaamaan ja tytön lounasta syömään.

Toinen apina nappasi ravintolan pöydälle jääneen mehun ja lasista kallisteli kurkkuunsa.

Kotiuduttuamme aloitimmekin nuotiolla kaakaopapujen paahtamisen. Talon pikkuinen Sarayy-tytär meitä innokkaasti autteli, koska rakastaa suklaata.
Kun olimme pavut paahtaneet, ne kuorittiin ja jauhettiiin "lihamyllyllä" hienoksi mössöksi. Sitten vain maistelemaan ! Toinen puoli sekoitettiin kuumaan maitoon ja juotiin kaakaona toinen satsi tehtiin suklaaksi ja banaaninpaljoja kasteltiin löysään suklaaseen.

                                                                          

                                                                                

         
Kiva kokemus ihan "kotipaahtimossa", kun olimme aikaisemmin nähneet Mindossa teollisen suklaanvalmistusprosessin.

Päivä oli kiireinen, sillä kohta jo valmistauduttiin viidakkoon yöretkelle Jorgen opastuksella. Ennen emme olekaan pimeässä viidakossa retkeilleet.
Jännittävä ja hiukan pelottavakin kokemus. Talosta saatiin saappaat ja lamput.
Aluksi ohjeet: ei saa koskea käsin mininkään, jottei saa mitään ötököiden, käärmeiden jne. pistoksia. -apua, miten minä tasapainoton kompurajalka selviän !
Poika meille kuitenkin bambusta teki kävelysauvat. Ei onneksi voinut koskea mihinkään, kun toinen käsi oli sauvassa ja toinen lampussa.

Katso tarkkaan, niin näät häivähdyksen koralli-käärmeestä

 toinen käärme -pilkahdus keltaista

Etsittiin yöneläviä. Mutaisella oksaisella polulla kävellessämme näimme hämähäkkejä, tarantelloja kaksi koralli-käärmettä, tappajamuurahaisia ja muutamia kiiluvia silmiä. Meillä on sen verran huonot kamerat, että kuvien ottaminen yökävelyllä oli aika turhaa (muutava kuva kuitenkin todisteeksi)

Noin tunnin käveltyämme saavuimme keskellä viidakkoa olevalle laguunille.
Sielläpä isäpappa odotti meitä kapealla ja liiankin kiikkerällä veneellä.
Hiukan tai suorastaan aika paljon pelotti, kun hiirenhiljaa lipusimme veneellä etsien kaimaaneja ja lintuja nukkumassa veden äärellä puissa.

Tuli sellainen olo, kun olisimme elokuvassa, jossa kohta krokotiilit hyökkäävät ja nappaavat palan veneestä. Sitten taistellaan henkihievärissä rantaan. Yön pimeys ja viidakon äänet saavat mielikuvituksen valloilleen. Kuulimme monenlaisia mielenkiintoisia ääniä, näimme kaimaanien punaisena kiiluvia silmiä vedessä, lintuja nukkumassa oksilla ja sitten: -booa-käärmeen, jota täällä culebraksi kutsutaan pulleana roikkumassa puunoksalla sulattelemassa juuri syömäänsä lintuateriaa !

Kyllä oli jännittävä päivä ! Uupuneina kaaduimme sänkyyn ja toivoimme, ettei tällä kertaa kaikki kokemukset tunkeudu uniin.