Anna pusu !

Anna Pusu !

Keskiviikko 21.1. 2014

Nyt on oltu jo viikko Suomessa ja unirytmikin alkuhankaluuksien jälkeen alkaa löytyä - onneksi on lunta maassa, ettei tunnu niin pimeältä.

Vähän on  orpo olo kodittomana. Vaikka alkuperäisissä suunnitelmissamme meidän oli tarkoituskin tulla Suomeen juuri nyt, niin Suomi-ajan piti lasten tapaamisen lisäksi pitää sisällään uuden retken suunnittelua, nyt uudet suunnitelmat saavat odottaa, kunnes tiedämme, voimmeko lähteä.

Viikossa on keritty käydä Lappeenrannassa jo kahteen otteeseen. Työpäivä siinä meni ekallakin kerralla, vaikka tavoitteena ei ollut muu kuin käydä Lappeenrannan sairaalassa pissalla. Ero oli vain siinä, että minä sain huuhtoa tarpeeni viemäristä alas, eikä tarvinnut kellosta katsoa milloin pissii, mutta  Kaukolta ne otettiin purkkiin tutkittavaksi tarkan aikataulun mukaan.

Toisella reissulla vietettiinkin sitten peräti kaksi päivää Etelä-Karjalassa: -toivottavasti saivat Kaukosta terveet kuvat ! Yötä oltiin Savitaipaleella ja syötiin ihanaa kotoista kaalilaatikkoa ja  minä pääsin peruutusajalle luottokampaajalle Kaisalle - nyt on uusi "tuulitukka".

Muutoin ei olla ehditty ihmeitä puuhailla: Kauko kuskaa lapsia minuuttiaikataululla Tuusulassa ja minä olen saanut jo hiukan viettää aikaa näiden ihanien pikkutyttösten kanssa:

Lauantaina käytiin Elsan, Meerin ja Jennin kanssa uimassa Juuson ollessa hiukan kuumeinen. Olipa mukava pulikoida lämpimässä vedessä näiden rohkeiden uimareiden kanssa.

Elsan kanssa syvällä häntä kannatellessani, tyttö tokaisi: - päästä irti mummi.

Minä tuumailin, etten voi irrottaa, koska et osaa uida ja on syvää. Elsa oli kuitenkin aivan vakuuttunut uimataidostaan: -osaanpas, hän vain tokaisi, eikä voinut ymmärtää miksei mummi irrota. Kaksi vuotta ja itseluottamus ja -varmuus huipussaan. Mihin tuo usko omaan osaamiseen meiltä sitten vuosien kuluessa oikein haihtuukaan.

Sunnuntaina olimme sitten samalla porukalla luistelemassa. Jääkiekkoa pelaavan äidin tyttärillä tietysti kunnon kypärät ja hokkarit. Saapas nähdä milloin istutaan jääkiekkokaukalon reunalla kannustamassa näitä pikku viilettäjiä. Vielä askel horjui ja tasapaino tämäntästä järkkyi, eikä ylösnousukaan kaatumisen jälkeen onnistunut omin avuin. Nyt pitäisi kyllä isänkin lähteä treenaamaan, muuten häviää tyttärilleen.

Pienet jalat väsyvät kuitenkin vielä nopeasti, joten luistimet jalasta ja kiipeilemään:

Saaraa en ole vielä ehtinyt nähdä, kun tyttö painaa töitä niin kovasti, että ihan kauhistuttaa. Miten tämä työelämä on muuttunutkaan niin kovaksi ja vaativaksi, että alusta asti vaaditaan kovia suorituksia nuorilta ihmisiltä, niiltä joilla on töitä ja sitten on taas joukko joilla ei ole työtä, vaikka haluaisivat....... niin ja vielä pieni osa niitä, jotka eivät mielellään itseään edes työssä näkisikään.

Emiliaa on myös kova ikävävä ja kovasti toivon, että saisin mahdollisuuden hetkiin myös hänen kanssaan, mutta tyttö on valinnut polun toisenlaisessa maailmassa, jossa ei ole tilaa perheelle, mistä olen kovin surullinen.

Kaukon ja Elsan kanssa piipahdettiin Kaukon siskon, Kaarinan uudessa kodissa Hyvinkäällä. Kaarina päätti muuttaa lähemmäs lapsiaan ja lastenlapsiaan jäätyään yksin. Nyt Kaarinalla on uusi kaunis koti ja me kävimme pullakahvilla. 

Juuso ja Meeri jäivät kahdestaan viettämään "laatuaikaa" kotiin ja leipomaan, äiti-Jennin lähtiessä jääkiekkopeliin. 

Olen Hyvinkäällä ja leikin jokusen päivän kotiapulaista: olen pessyt pyykkiä, käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa. Kohta lähden hakemaan näitä reippaita neitokaisia päiväkodista.