Ja meni hermo.......

Perjantai 9.1. 2015

                                      

selfie hiukan tuuliselta rannalta

Enää kolme päivää saarella - niin se pitkäkin aika vaan käy vähiin. Ei ole ehtinyt kirjoittelemaan, kun viime päivät ovat hujahtaneet remonttia tehdessä. Iltaisin on ollut niin uupunut, että ruuan jälkeen vain istuttu ja tuumittu -tehty tulevaisuudensuunnitelmia.

Tiistaina kävin yksin kaupungissa hankintamatkalla ja siellä meni hermo......
 Olin Matzetasossa, josta ajattelin saavani kaiken: keräsin ensin koriin pikkuisen ruokatarvikkeita ja menin niiden kanssa yläkertaan ostamaan muita tarvikkeita. Siellä sitten keräsin maalit ja muut, kaveri antoi kärryn ja käski mennä hissillä alas kaikkien tavaroiden kanssa ja maksaa kaikki alhaalla..... Kun pääsin hissille, siellä olikin hissipoika, joka ei ottanut minua kyytiin maksamattomien tavaroiden kanssa, vaikka kuinka väitin, että rautaosaston poika käski tulla.
- ja takaisin. Sitten taas porukka joukolla ihmettelemään, miten olen voinut päästä maksamattomien ruokien kanssa ylös -tuntui kuin olisin ollut varas (= kerroin, että ihan kävellen portaita tulin)  !!!
(en ollut ennen tiennytkään, että jokainen tavara tulee maksaa omassa kerroksessaan)
Yritin kysyä, että mitäs minä nyt teen, en saa mennä alas, ylhäällä ei saa maksaa ruokia, rullaportaat ei toimi, maalit painaa syntisesti, olen yksin ja minun pitää kuljettaa kaikki mukanani.....

- joten lopulta meni hermo, kun heillä ei ollut ratkaisua ongelmaani vaan jatkoivat päivittelyään         ( = eikä heillä ollut edes tarvitsemaani sementtiä), niin jätin kaikki sinne poikien pällisteltäväksi ja sanoin vaihtavani kauppaa: sinne jäivät niin maalit kuin makkaratkin !

Otin taksin ja ajoin Novey:iin, läheiseen "rautakauppaan" -pyysin taksia odottelemaan, kun ostin maalia, teippiä, pensseleitä ja sitä kaivattua sementtiä. Sitten käytiin vielä matkalla pikaisesti hankkimassa puuttuvat ruokatarvikkeet ja mentiin  lauttarantaan.

Lauttarannassa kantajat siunailivat sementtisäkkiäni, mutta rahaa vastaan kantavat kuin kantavatkin kaiken paattiin.
Painoi kamalasti, sanoi kantaja toisessakin päässä matkaa, kun säkkiä veneestä Tabogassa auton lavalle roudasi. Kyllä yksittäiselle sementtisäkille tulee hintaa, kun ajetet taksilla kaupungilla, maksat kantajille molemmissa päissä ja kuljetat vielä saarella kamat kotiin maksullisella kylätaksilla.

Saatiin kuitenkin tärkeät tarvikkeet, joten  päästiin eteenpäin remppahommissa:
Nyt  olen saanut molemmat makuuhuoneet maalattua valmiiksi, vessa, suihku ja eteinen/keittiö jää odottamaan seuraavaa kertaa. Kauko on fiksaillut sementillä kynnyksiä, täyttänyt vanhan ikkunan aukkoa jne..

Ostin mangonkeltaista -osa seinistä tulee olemaan keltaisia, osa valkoisia.

Pikkutaloa voisi kohta vaikka vuokrata, sillä siinä on hella, jääkaappi, tiskiallas...

Pinnat jäävät aika rosoisiksi, kun ne sitä jo ennestäänkin olivat, eikä täältä vain kipaista tai hurauteta K-rautaan ostamaan äkkiä tasoiteainetta, kun sitä huomaa tarvitsevansa. Toisaalta, eipä täällä yleensäkään nää kovin viimeisteltyä.

Olo on kaikenkaikkiaan ihan ok, kun on saatu lopullisesti sovittua uuden talkkarin hommat Albeon kanssa. Kovasti kaveri vakuuttelee luotettavuuttaan ja osaamistaan. Tehtiin hänen kanssaan myös kontrahti uima-altaan kunnostuksesta: tyhjentää altaan, uusii hiukan putkia, vaihtaa kvartsihiekat, saumaa altaan kunnolla ( =Lopezilta jäänyt tekemättä). Kaveri ainakin tuntuu tietävän altaista -hoitaa neljää muuta allasta kylällä.  Hän itse sanoi tänään, että ottakaa kuvia puutarhasta ennenkuin lähdette, niin näette kun tulette takaisin, että miltä näyttää.

Aidassa kasvaa tällaista ihanaa "rikkaruohoa".

Tässä pikkuisimmat banaanit ja uudet kiinanruusut - saapi nähdä lähtevätkö kasvuun

Toisaalta tuntuu ihanalta palata välillä Suomeen läheisten luo, lapsia onkin jo ollut ikävä. Toisaalta Suomen ilmasto, vaikka kaikkein pimein aika on jo ohi, ei yhtään viehätä -tämä valo ja lämpö on vaan niin ihanaa.... Eikä myöskään palatessa yhtään tiedetä, miten tästä kevät etenee: -toteutuvatko haaveemme matkata Argentiinaan,  Chiileen ja vielä tänne Tabogaan - vai muuttuvatko suunnitelmamme Suomessa meistä riippumattomista syistä - tähän ikään mennessä on jo oppinut, että on niin paljon asioita, joita ei voi itse hallita ja pitää vaan elää sen mukaan, mikä on mahdollista.

 Viime päivät ovat olleet hiukan tuulisia, minkä kutrien hulmuamisesta voi päätelläkin.....

Niin tuulista, että saarella ei ole täysiä kaasupulloja, kun eivät pysty veneillä kaupungista kuskaamaan. Onneksi toistaiseksi vain toinen pullo on tyhjä....

Huomenna lauantaina pitää jo alkaa valmistautua poislähtöön, on ainakin pyykkipäivä ja remontti saa jäädä vaikka sormet kuinka syhyäisivät maalaamaan......