40 päivää

Sunnuntai 22.2. 2015 Paltamossa

40 "raittiuspäivää " = tipaton tammikuu (Suomeen paluusta asti) ja huikaton helmikuu -tuleekohan vielä maistelematon maaliskuukin niin kuin Matti Nykäselle ?

Tässä Kainuun "Pisan torni" -ollaan vuosia seurattu milloinka tämää muuntaja kupsahtaa

Perjantai-aamulla tuntui todella oudolta: -melkein kuuli hiirien rapinan nurkkakomerossa ja sumun laskeutumisen järven jäälle. Piia ja Kimmo pakkasivat aamulla niin lapset kuin tavaratkin autoon ja nokka ensin kohti Kuopiota. Siellä perhe hajaantui: isommat valmistautumaan kouluun Tuusulaan ja Piia pikkuisten kanssa junalla kohti Laihiaa. Taisi olla aikamoinen seikkailu kolmine junanvaihtoineen.

Perjantaista tulikin sitten meidän löhöilypäivä ulkona sataessa silkkaa vettä. En käynyt pihalla kuin viemässä pyykkejä saunaan. Tehtiin ristikoita, luettiin, katsottiin telkkaria ja hiukan siivottiin.

Ilmat ovaat muuttuneet päivä päivältä sateisimmiksi ja lämpimimmiksi. Paras keli oli menneenä keskiviikkona, jolloin koko porukan oli tarkoitus hiihtää retkelle Lehtosen saareen. Päivän piti olla sellainen iloinen "perheretki"  - eipä maistunut hiihto lapsille !

Lopulta lähdettiin Kaukon kanssa kahdestaan (p.s. Kauko kelkalla, kun silläkin oli jalka muka niiiin kipeä ), muun joukkueen jäädessä pähkäilemään ja suunnittelemaan. Aurinko paistoi upeasti Lehtosessa, kun keiteltiin kahvit.

 Ettei vain se tämäkin retkeilijä surffaile facebookissa ! (p.s. pullossa on maitoa)

Ilma oli ihana, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, niin päätin jatkaa hiihtoani Mulkku-saareen makkaranpaistoon -eväitä meillä kyllä oli riittämiin, kun niitä oli varattu kahdeksalle hengelle !

Kun olin tovin hiihdellyt, huomasin, että puhelimeeni oli soitettu. Piia oli saanut osan joukkueesta liikkeelle: Siiri ja Fanni olivat kävelleet Lehtoseen Piian hiihdellessä. No eväätpä olivat jo matkanneet kolmen kilometrin päähän seuraavalle saarelle - siis  ukki kyyditsemään näitä etelän tyttöjä kelkalla eväiden luokse. Miten sitä selvittiinkään luonnossa ennen kännykkäaikaa !

Aikamoisen vonkaleen oli joku saanut - tämän kalan leukaluusta saisi komean kanteleen !

Torstaina sitten ei edes yritetty hiihtoa koko porukan voimin, vaan alle viisikymppiset laskettelivat Vuokatissa ja " vanhukset" hiihtelivät -Kaukokin.  Ilma oli kyllä muuttunut kosteaksi ja koleaksi.

Tälle nuotiomestarille ostan kyllä synttärilahjaksi sudenpentujen käsikirjan - just ja just tulitikut askissa riittivät !

Ei  kai tää ukko taas räplää puhelinta....... nää nykyajan nuoret !

Olen yrittänyt reippailla joka päivä jonkin verran. Harmi, kun ilman lämpenemisetä johtuen ladut jäällä alkavat olle melko märkiä.  Eilen sitten päätin hoitaa kuntoilun lumikenkäilemällä -kylläpä osaan ostaa Kaukolle aina kivoja lahjoja !

Kyllähän tässäkin hien sai pintaan, kun nuoska lumi upotti näillä lmikengilläkin hiukkasen -mainiot kulkupelit kuitenkin.

Sanasta ollaan nautittu lähes joka päivä. Makoilen saunan lauteilla jo paljon ennen kuin se on kunnolla lämmin, venyttelen ja joogaan. En ole elämässäni oikeasti joogannut koskaan, mutta saunanlauteilla minusta tuntuu, että suomalainen saunajooga on juuri tällaista -miten mieli lepääkään.

Tänään lähdettiin kylille. Ajeltiin Sotkamoon moikkaamaan Kaukon Raija-siskoa ja katsastamaan hänen uuden kotinsa. Hyvät pullakahvit juotiin seurustelun lomassa. Kotiin palatessa ilta jo hiukkasen hämärsi ja mietin, että miten mahtaa käydä tämän päivän kuntoilulle. Niinpä katsoin plotterilla, milloin mökille oli matkaa tasan viisi kilometriä. Hyppäsin pois autosta ja lähdin tallustelemaan hiljaista talvista lumimössöistä metsätietä Kaukon auton perävalojen häipyessä nopeasti näköpiiristäni -ei auttanut enää katua, vaan pistää reippaasti jalkaa toisen eteen.

Kun ilta oli jo näin pitkällä pääsin lopulta kotiin.