Minä hiihtelen hankia hiljakseen ....

Keskiviikkona 11.2. 2015

" Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll’ on myötä,
kun latu on aukaistu edessään ...."

(Eino Leino ) 

Kaukohan minulle eilen tuon "ladun" aukaisi moottorikelkalla. Vaikea oli kuitenkin hiihtää jäisellä kelkkauralla, joka välillä oli jopa vetinen.

Täällä on ollut liiankin lämmintä hyvään hiihtokeliin. Tulisipa pikkupakkaset öisin, niin voisi tulla hankikanto -se olisi mahtavaa.

Pääasia oli kuitenkin ulkoilu ja reippailu.  Kauko oli sitä mieltä, että matkaa tuli tuplasti, koska sukset lipsuivat niin kovin. Mahtaako hartiat olla huomenna jumissa, kun enimmäkseen käsivoimin oli edettävä.

Olen itse tehnyt Lehtosen saareen geokätkön muutama vuosi sitten. Nyt en löytänyt sitä itsekään, johtuen ilmeisesti liian suuresta lumimäärästä. Olisin huoltanut kätkön ( vienyt uuden kynän ja kuivaa paperia), koska oli tullut palautetta kosteudesta.  Suunnittelin siirtäväni koko kätkön lähemmäs laavua, koska oli tullut aikaisemmin palautetta huonosta saavutettavuudesta kivikkoisella rannalla. 

Otin koordinaatit valmiiksi hyväksi havaitsemastani paikasta ja ajattelin, että vien uuden purkin huomenissa ehkä.

Kahvit keiteltiin laavulla ja jopa paistettiin kärkkärit ( 258 kcal  ! Sopiikos tämä nyt kuntoilijan ruokavalioon ! ). No, kotiin hiidettiin sen verran reippaammin, että rasvamakkarat tuli poltettua.

Retkellä on aina kivaa. Minut on varmaan tarkoitettu alunperin johonkin alkeellisiin olosuhteisiin. Tunnen aina olevani omimmillani reppureissatessa ja retkeillessä vaikkapa Suomen luonnossa,  halvassa hostellissa Ecuadorissa tai hikisessä bussissa Panamassa. Viihdyn parhaiten, kun ei tarvi hienostella, pukeutua ja "olla olevinaan". Hmmm.... onkohan ammatinvalinta ollut alunperin väärä ?

Nyt siis nautitaan Kainuun luonnosta ja toivotaan, että päästään vielä tänä keväänä laskemaan pingviinejä Patagoniaan, palelemaan Etelä-Amerikan eteläkärkeen, ihailemaan Iguazun putouksia,  maistamaan Chilen viinejä Andeille (hmm... vielä olen tipattomalla) sekä ahmimaan
Tabogan kypsiä mangoja !

Kyllä tässä "Kainuun meressä" siis Oulujärvessä hiihdeltävää riittää. Meillähän tuohon Lehtosen saareen on vain noin kolme kilometriä, joten matkaa tulee vain noin kuusi edestakaisin. Siinäkin puurtamista hiihtotaidottomalle pelkkää lipsuvaa kelkkauraa seuratessa.

Oulujärvi on Suomen viidenneksi suurin järvi. Saaria on järven kokoon nähden vähän n. 650. Pitkiä selkiä kyllä löytyy esim. Ärjänselkä -voisi hiihtää suoraan ainakin 45 km  Vuolijoelle ilman pysähdystä laavulle makkaran paistoon.

Täällä Paltamossa on 1860-luvulla toimineet myös Suomen ainoat sisävesien merirosvot; Kiveksen veljekset (siitäköhän on saanut nimensä 8 km:n päässä olevat Mulkkusaaret ?  -usko pois, se on saarien virallinen nimi ).
Nää veljekset olivat aikansa robinson crusoet, koska jakoivat saaliinsa omien kotikylien asukkaiden kesken, siksipä heitä ei saatu tai haluttu ottaa kiinni helposti. Raippaa saivat, kun lopulta kiinni jäivät, tuskin kuitenkaan oman kylä väeltä.

Kauko lupasi ostaa minulle synttärilahjaksi turhakkeen: varren selfie-kuvia varten ! 

Kehtaiskohan ottaa sellaisen hiihtoretkelle mukaan ?

Nyt vasta huomasin asetuksista, että blogini kommentointia voi helpottaa, ettei tarvi enää kirjautua googleen. Toivottavasti toimii nyt helpommin.