Nää kengät mua liikuttaa

Nää kengät mua liikuttaa.... Mun ihana synttärilahjani liikuttavat minua täällä saarella joka aamu tai ainakin ovat liikuttaneet jo kahtena aamuna auringon noustessa.

Maanantai
23.3. 2015



Tää aamuauringon valo on vaan täällä niin super ! Juuri ajattelin, että pitäisikö yrittää lähteä lenkille vieläkin hiukkasen aikaisemmin, jospa saisi auringonnousukuvia ylempää saarelta. Se on kuitenkin pikkuisen ongelmallista, koska vielä puoli tuntia ennen oheisia kuvia on pilkkopimeää. Hämäärää on vain hetkisen ennen aurinkoa. Kahtena aamuna olen lähtenyt 6.15, siispä täytynee yrittää esim. varttia vaille kuusi.

Täällä tämä elämä on jotenkin paljon yksinkertaisempaa, kun on aina lämmintä. Ei tarvi pelätä roudan tuomia vahinkoja. Vesi- ja viemäriputket kulkevat kaikki maanpinnalla. Ei tarvi luoda lunta, eikä pahemmin ostaa vaatteita. 

Aamulenkillä voi ihailla saaren kukkaloistoa.

Tässä on lailla kielletty paikka: saarella harrastetaan edelleen vanhaa perinnettä, kukkotappeluita. Ne ovat Panamassakin kiellettyjä, mutta vanha vedonlyöntitapa kukoistaa edelleen. Meidänkin naapurissa asuu vanha ukko, jolla on näitä tappelukukkoja. Eilenkin näin, kun hän harjoitutti kukkojaan.  Tuskin kuitenkaan pääsee rikastumaan osallistumalla moiseen eläinrääkkäyskisaan -en aijo ainakaan kokeilla.

Papaijoja

Matkalla on ihan pakko pysähtyä valokuvaamaan, kun on mahtavia puutarhoja

 Aamulenkin ja uinnin jälkeen ansaitsee ihanan aamiaisen. Kahvia meloonia, Suomesta tuotua ruisleipää meloonilla ja  caranbolalla (täällä : kiinan hedelmä) päällystettynä.

 Taannehtivasti vielä sunnuntaista, joka on täällä aina se varsinainen "turistipäivä". Väkeä oli puolenpäivän aikaan runsaasti ja vesi hirmuisen alhaalla, melkein kivikossa uivat.

Aurinkovarjokauppiailla tuottoisa päivä !

Vähän äveriäämpien huviveneitä on aina saaren rannassa lauantaisin ja sunnuntaisin. Omat stereot pauhaavat lähes joka veneestä. Taustalla näkyy Panama City