sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Elämää Lyyli-myrskyn tuiverruksessa

Silmussa 24.5. 2015

Melkein viikko on kulunut paluustani Suomeen. Ensikokemukset olivat todellakin hyytävät sanan varsinaisessa merkityksessä: -olin tilannut paluuillakseni Tuusulan pihasaunan. Ilman lämpötila alle 10 astetta ja vettä vihmoi reilunlaisesti.  Palelsi ja väsytti niin pirusti. Pari melatoniinia illalla napaan ja vuoteesen toivossa että aikaeron tuottama Jet Lang olisi tällä kerralla edellistä helpompi.

Onneksi heti seuraavina aamuina oli aikaiset "pakkoherätykset", niin uusi rytmi löytyi melko helposti. Tuusulasta siirryin pariksi päiväksi Juuson perheen hoiviin Hyvinkäälle. Pikkutytöt ottavat vastaan aina ihanin lämpimin halauksin ja pusuin.

Tämän ikäisten tilliäisten mielikuvitus on ihanan mahtava. Tässä tytöt ovat leppäkerttuja ja liitävät korkealla sinisellä taivaalla. Mummin pitää vilkuttaa leppiksille ja toivottaa hyvää matkaa.



Tässä katsellaan luonnonihmeitä, miten nuo lehdet ovatkaan kasvaneet.

Varsinkin Elsalta kuperkeikka sujuu jo näppärästi.


Vietimme pari mukavaa iltapäivää ulkoillen ja uimahallilla käyden. Onnistui olemaan kivan lämpimät päivät.

Torstaina lähdimme sitten pakettiautolla Laihialle hakemaan Martan kasvattamia taimia. Pakettiauto oli kyllä aikamoista liioittelua ! Martan taimienkasvatusinto oli kyllä tänä keväänä päässyt lopahtamaan opiskelujen tiimellyksessä.  Taimet olivat syksyn satoa ajatellen kyllä auttamattomasti myöhässä. Kiitos Martta kuitenkin lämpimästä ajatuksesta.

Taidan tänä vuonna keskittyä salaatteihin, yrtteihin ym. nopeasti kasvaviin lajikkeisiin.

Kuntoiltiin ja retkeiltiin Laihilla. Käytiin etsimässä viime talvelta löytämättömäksi jäänyt geokätkökin. Kyllä nytkin varmaan puolitoista tuntia laavua kierrettiin, kontattiin, ryömittiin ennenkuin kätkö lopulta antautui Kallen löytämänä.


Matkalla nähtiin 10 elävää ja yksi kuollut kyy. Oli hiukan kuin olisi painajaisunessa kävellyt. Pelotti hiukan, kun emme olleet edes ymmärtäneet laittaa kumisaappaita jalkaamme. Viime yönä sitten nuo käärmeet tulivat uniini. Kaksi isoa käärmettä johdattivat viittäkymmentäkahta pikkukäärmettä unipolkujani pitkin !




Lauantaina sitten Laihialta ajettiin mökille kahdella autolla (Martta oli vienyt Volvon edeltä Laihialle).

Lauantaina sitten kaikki ei mennytkään ihan putkeen.  Lyyli- myrskky raivosi Kainuussa aika rajuna.
Ajaessani Kajaanista tuntia Kaukoa myöhemmin käytyäni ruokaostoksilla pelotti, että puut kaatuvat tielle. Kahdessa kohtaa näin oli käynytkin juuri ennen saapumistani paikalle.




Mökillä tuuli kovasti ja aallokko loiskui voimakkaasti pyyhkien yli laiturin. Laituri onneksi pysyi paikallaan.  Meillä ei kuitenkaan ollut sähköä, joten olosuhteet muuttuivat erähenkiseksi. Nuotiokodassa laitoimme ruuan ja saunan lämmössä peseydyimme. Veden haku myrskyävästä järvestä oli kyllä haastavaa. Uimassa -siis kastautumassa käytiin kuitenkin !



Onneksi olimme unohtaneet ottaa luvatut hirvenlihat Kallelta ja Martalta, kun ei ollut kylmää säilytyspaikkaakaan. Tuuli  puhalsi niin kylmästi, että jääkaappimainen olo oli ulkona.

Panaman hellepaidat ja shortsit vaihtuivat nopeasti villahousuihin, pipoon, hanskoihin, tuulitakkiin jne...





Samppanjakin oli kylmää, vaikkei jääkaappi toimnut. Kuohuvat korkkasimme juhlan kunniaksi.



Kun ei ollut sähköä palohälyttimet alkoivat häiriöstä piippaamalla ilmoittaa. Kauko taisi yrittää lopettaa piipitystä vähän painelemalla laitteen testausnappulaa sillä seurauksella, että varoitin alkoi huutaa. Palohälyttimen ääni ei ole kaikkein mukavinta taustamusiikkia.

Ei päivän murheet vielä tähän päättyneet: - Olin jättänyt Volvoon avaimet paikoilleen, kun oli niin kiire myrskyä katsomaan. Avain oli jäänyt jotenkin sellaiseen asentoon, että virrat olivat autossa päällä koko yön, eikä aamulla inahtanutkaan. Minä aina moitin Kaukoa, kun jättää avaimet autoon, niin nyt sain kyllä kunnolla takkiin.

Volvon akun luokse pääseminen ei ollutkaan ihan yksinkertainen juttu, kun takapaksi toimii normaalisti vain sähkölukituksella, kun ei ollut akussa virtaa, niin luukku pysyi kuin pysyikin kiinni.

Onneksi sitten keksimme, että luukun alaosassa on "klipsu", jonka takaa löytyy paikka myös avaimelle.

Sunnuntai-iltaan mennessä oli onneksi kaikki ongelmat ratkaistu: Kainuun sähkömiehet olivat ahkeroineet ja sähköt palasivat mökille, Volvo oli saatu käyntiin ja palohälyttimetkin vaienneet.
Lyyli-myrskykin antoi lopulta periksi ja tuuli aallokkoineen  olivat iltakymmeneltä  laantuneet. Aurinko paistaa komeasti, mutta ilman lämpenemistä ilmeisesti täytyy vielä monta päivää odottaa.





Tällaista valoa ei panamalaiset ole nähneet: kello on kymmenen illalla ja aurinko paistaa vielä taivaanrannassa. Eikä kunnolla pimeää ole koko yönä. Maailmalla ei ole ihan helppo saada ihmisiä ymmärtämään alkukesämme valoisutta ja toisaalta kaamosajan pimeyttä - tämä pitää itse kokea.







perjantai 15. toukokuuta 2015

No, voihan pyhä Isidro

15.5. 2015 Taboga



Pakkohan sitä oli vielä ruveta kirjoittelemaan, vaikka vain ajankuluksi. Se on vähän kuin olisi viinan makuun päässyt ei osaa olla ilman. Niin ja  täytyyhän tallentaa nämä rusketuskuvat pianhan varmaan rusketuksesta ei näy jälkeäkään.

Tänään on ollut Pyhän Isidron päivä -näitä pyhiähän täällä riittää. Pyhä Isidro, tuon maanviljelyksen  suojeluspyhimys, toivottavasti hänen vaikutusvaltansa riittää Suomeen asti, vaikken koskaan ennen ollut moisesta pyhimyksestä kuullutkaan. Hän kuitenkin syntyi tuhat luvun alussa Sevillassa, joten vaikuttaneen myös Euroopassa nykyäänkin.


Tässä tämä San Isidro tekee matkaa kylän ympäri -kukahan nuo ihanat hedelmät ja vihannekset saa ?



Kävin myös heittämässä hyvästit Auroralle ja abuelalle. Auroora oli tuonut tyttärensä pojan kaupungista muutamaksi päiväksi, jotta äiti saa hiukan levätä. Muksu ei kuulemma nuku kunnolla öisin - samanlaisia ovat näköjään lapset ympäri maailmaa.



Minä ja mummo yhteisessä selfie-kuvassa. Viimeksi sain mummolta moitteita liian lyhyistä shortseista. Tänään oli päällä pidempilahkeiset ja mummo kelpuutti ne.

Näethän sisällä pilkottaa Suomen lippu

Kotona minulla ei ollut enää ruokaa, joten lähdin ulos syömään -kanadalaisen pitämään baariin. Olin ainut asiakas, joten meillä oli tarjoilian / kokin kanssa aikaa rupatella. Harmi, että sain vasta tänään tietää, että hänkin on viettänyt hyvin yksinäisiä iltoja saarella. Koti ja poika kaupungissa vanhempiensa hoivissa. Olisin voinut hyvin käydä hänen luonaan "espanjan tunneilla" tai kutsua luokseni. Olga pelkäsi myös kovasti yksin, kun oli vastíkään joutunut aseellisen ryöstön kohteeksi kaupungissa.  Tällaisista paikallisista tuttavuuksista tykkään, mutta niitä tuntuu syntyvän pikkuhiljaa.

Lasi viiniä viimeisen iltapäivän kunniaksi

Toinen tuttavuus, joka harmikseni vasta lähdön tiimellyksessä on syventynyt. Naapuri, jolta olemme saaneet carambolaa, on pikkuhiljaa tullut tutummaksi. Kun ostimme maranquyan, sain häneltä kasvatusohjeita. Nyt olisi Ludmilan 5-vuotias pikkutyttö halunnut tulla meidän altaalle uimaan.
Voi, nyt oli pikkuisen myöhäistä, kun olen juuri lähdössä. Lupasin, kun tulen seuraavan kerran, että voi tulla äitinsä Ludmilan kanssa.


Kun otin tytöstä kuvaa äiti käski olla kuin malli ja olla seksikäs  ! Kamalaa mikä pyyntö viisivuotiaalle ! Jos meilläkin puetaan pikkutyttöjä liian pimumaisesti, niin täällä menee aivan överiksi. Usein pikkutytöt näyttävät todella seksistisiltä. Kun yrittää etsiä esim. lasten vaatteita tuliaisiksi söpöjä löytyy vain aivan vauvoille. Kaikissa tyttöjen paidoissa on minun mielestäni karmeita kuvia ja jopa öklöjä tekstejä.

Oi, mikä huumaava tuoksu ganangasta -kohta vain muistoissa !


Siis näkemiin Taboga !













torstai 14. toukokuuta 2015

Toiseksi viimeinen päivä Tabogassa

Torstai  14.5. 2015



Nyt alkaa olo jo tuntua vähän tyhjälle. Toisaalta on ihana mennä välillä koti-Suomeen omien läheisten luokse, toisaalta ei yhtään tiedä milloin voi palata seuraavan kerran, niin mieli on hiukan haikea.

Lauantaina lähden täältä saarelta, sunnuntaina lento Panamasta Amsterdamin kautta Helsinkiin ja se on sitten jo maanantai-ilta kun olen Helsingissä, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Saunaan tekee mieli, mutta mitä jos kaikki rusketus lähtee !

Nyt aika kuluu paikkoja lähtökuntoon järjestellessä, siivotessa ja pyykkiä pestessä. Pyykkiä täällä ei paljoa tule : lähinnä lakanat ja pyyhkeet. Vaatteiden kanssa mulla on ollut tapana huuhtaista ne päällä olleet, joita ei todellakaan ole paljon, aina heti samana iltana. Täällä lämpimässä pärjää kyllä supervähällä.

Nyt kun meillä on täällä tuo uusi vesilaitos, kävi jo aikoja sitten muutama ukko tsekkaamassa talot; -outoa, että tarvii talo talota kävellä ja kysyä, kuka on omistaja. Luulisi, että tiedot löytyy kunnanvirastolta. Tarttis kuulemma tehdä vesisopimus, mutta ei sillä kuulemma niin kovin kiirettä ole, tulevat joskus muutaman kuukauden päästä niitä sitten kaupungista saarelle tekemään.  Joselle otin pari passin kopiota, että pystyy tekemään sopimuksen meidän nimissä kun sen aika on. Toivottavasti ei käytä valtakirjaa talon myymiseen !

Onneksi kunnanvirastolla oli kopiokone, jolla sain pari passin kopiota. Nettibaarista, kun on muste ollut loppu ainakin kuukauden ja koulullakaan ei ole kuulemma kuin yksi ainoa tietokone
kopiokoneesta ei tietoakaan.

Mun netti toimii, joskin hyvin pienellä nopeudella. En pysty seuraamaan jääkiekon MM-kisoja kuin iltasanomien tulospalvelusta. Suoraa nettilähetystä ei yhteys jaksa pyörittää. On tullut kuitenkin seurattua ja jännää on vaikkei katsomaan pystykään. Suomi-Venäjä ottelu täytyy ainakin "katsoa". Minulla on se hyöty aikaerosta, ettei tarvi valvoa otteluiden takia lainkaan.

Nukuttua täällä on kyllä tullut paljon, suoraan sanoen  hirmuisesti. Päiväunia en osaa edelleenkään nukkua, mutta kuuma aurinko koko päivän tekee kait sen, että illalla on aina aivan puhki. Kymmen tuntia yössä hurahtaa ihan kepeästi, kun suomessa nukun 6-7 tuntia.



Täällä on varoiteltu  tällä viikolla korkeasta nousuvedestä kovine aallokkoineen, mutta eipä täällä Tabogassa  ole ihmeemmin ilmiötä näkynyt, Costa Blancan rannikolla kylläkin, kun on kuvia uutisissa nähnyt. Panama on kuitenkin hyvin turvallisessa "kolossa" Pohjois- ja Etelä-Amerikan välissä. Pahimmat hurrigaanit pyyhkivät Meksikon kohdalta ohi eivätkä tule tänne. Maakaan täällä ei pahemmin järise, vaikka aluen on kyllä lähellä mannerlaattojen reunaa. Taboga on Tyynenmeren puolella, joten ollaan hyvin suojassa kaikilta ikäviltä luonnonmullistuksilta. Yhtään kunnon myrskyä en ole täällä edes nähnyt. Vaarallisinta tuntuu olevan naapurin sonni.









Saattaa olla, että seuraavan kerran blogia kirjoitan vasta Suomessa, mutta entäs sitten ? Olen tätä omaa, mutta julkista päiväkirjaani kirjoittanut koko vuorotteluvapaani ajan. Suljenko kirjan kannet, kun työt alkavat?  Toisaalta tästä kirjoittamisesta on tullut mukava tapa istahtaa ja kirjata ajatuksiaan ja tekemisiään.  Kun "astuu taas palvelukseen", voiko enää kirjoittaa mitä ajattelee ja tuntuu -saattaapi olla, että joutuu esimiehen puhutteluun nopeastikin.







sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäivänä

Äitienpäivänä 9.5. 2015 Tabogassa



Äitienpäivä: - ainakin silloin kait meistä jokainen, joka on äiti, pohtii itseään äitinä ja jokainen kai omaa äitisuhdettaan. Tässäkin iässä ikävöi äitiään silloin tällöin.

Miksi nämä läheisimmät ihmissuhteet tuntuvat monella olevan niin vaikeita. Itse muistelen nykyään jo kauan kuollutta äitiäni lämmöllä, vaikka nuoruudessani kapinoin ja arvostelin paljonkin. Surullista myös se, miten vasta näin vanhempana ymmärtää monia asioita, joita silloin ei arvostanut, eikä suvainnut pätkääkään.



Äidin viimeiset vuodet elimme fyysisesti melko lähekkäin ja tuntuu, että kunnolla äitini "löysin" vasta hänen sairastuttuaan. Kipein ja lämpimin muisto on äidistä, kun hän jo kuolemansairaana lepäili vuoteellaan - menin viereen makailemaan ja otimme toisiamme kädestä. Kysyin äiditäni, että pelottaako sinua ? Äiti vastasi:  - kyllä pelottaa . Siitä kului vähän yli viikko ja äiti kuoli. Saara syntyi viisi päivää äidin kuoleman jälkeen. Äiti olisi niin kovin halunnut elää ja nähdä Saaran syntymän.
- Ehkäpä hän Saaran suojelusenkelinä on auttanut tyttöä selviytymään elämässä.



Itse äitinä toivoisi, että pystyisi luomaan kaikkiin omiin lapsiinsa rakastavan ja lämpimän äitisuhteen.
Toisten kanssa se on helpompaa kuin toisten. Itse kun tietää, kuten varmaan oma äitikin aikoinaan, että on ollut niin hyvä äiti kuin on osannut: rakastanut lapsiaan täydestä sydämestä.

Saara epäili kyllä pienenä, että koska olen rakastanut Juusoa ja Emiliaa täydestä sydämestä, kun hän syntyi, riittää kaikille rakkautta vähemmän, koska äidinrakkaus menee nyt kolmeen osaan.
Hänelle yritin selittää, että äidin sydän on sellainen, kun tulee lisää lapsia sen tilavuus kasvaa ja kaikkia voi rakastaa yhtä paljon. Matemaattisesti lahjakkaana ei oikein tainnut uskoa !





Minulla oli eilen vieraina Tabogan sisareni Aurora ja abuela (entisen talkkarin sisko ja äiti). Heistä on hyvin tärkeää, että suhteemme säilyy, vaikka Lopez sai potkut. Äidistä on hyvä, kun poika asuu kotona, niin voi paremmin vahtia, ettei poika juopottele ! Tällainen on äidin rooli täällä. Kuuskyppisen pojankin äiti voi hyvin hakea kapakasta ja poika lähtee.

Täällä perhe on todella tärkeä. Äitiä arvostetaan paljon ja kohdellaan todella kunnioittavasti. Asutaan yhdessä, jos vain mahdollista. Suomalaisen näkökulmasta tuntuu hyvinkin erikoiselta, mutta onko meillä jo menty toiseen ääripäähän perhesuhteissa ja vanhempien kunnioituksessa.


Tänään äitienpäivän kunniaksi lähdin aamukävelylle taas kerran nyppylän huipulle.  Oikein kellotin itseäni ja neljä minuuttia nopeammin pääsin ylös kuin edellesillä kerralla. Kunto kohenee


Takaisinpäintulo on yleensä  leppoisaa ja kevyttä palautumista. Ei kuitenkaan tänään. Sain ylimääräisen kuntoiluharjoituksen -sellaisen "heatin" -miten on tapana nykyään sanoa. Sydän pamppailee vieläkin.... Herra Museen tilusten kohdalla näin karanneen lehmän, siis siltä se näytti ensin kauempaa katsottuna. Ajattelin, että ehkä jotenkin sopuisasti ohitamme toisemme.....



No, tilaa ei ole paljon, mutta yritin todistella itselleni, että lehmät ovat kilttejä.

Kun pääsin lähemmäksi kauhukseni huomasin, että se oli sarvipäinen sonni ja suuri ! Laapsuudestani muistin, että Iisakki-sonnia piti pelätä. Tuijotimme toisiamme ja yritin pohtia antaisiko se minun ohittaa itsensä hiljaa ja varovasti. Sitten sonni alkoi puhista nenän kautta ja polkea jalkaa aivan kuin elokuvissa härkätaisteluissa.


- Suomessa lenkkeilijät napsivat karhukuvia, täällä saa sonnikuvia aamulenkillä

Sain jalat alleni. Onneksi kunto on jo jonkinverran kohonnut. Juoksin ylämäkeen herra Museen yläportille, joka oli auki (josta sonni oli ilmeisesti tullutkin),  sitten alas ko. herran pihaan. Huutelin, että onko ketään kotona, mutta kukaan ei kuullut.

Apua !  Sonni seuraa minua ! Kipusin ilmeisesti talonmiehen asunnolle - sonni ei tullut perässä vaan juoksi ohi ja livahti aidan kolosta ilmeisesti omalle laitumelleen. Minä äkkiä takaisin ylämäkeen portille, portti kiinni - huh olen hengissä !

Saattoihan tämä sonni olla kiltti ja kesy, mutta en jäänyt kyselemään. Päässä enemmänkin oli kuva härkätaistelujen vihaisista otuksista, eikä minulla ollut taistelutarvikkeina kuin matkasauvani, joka ei olisi taistelussa ollut kovinkaan kestävä, ei ollut edes punaista paitaa.





Nyt kun aamukahvi on juotu, blogi kirjoitettu ja hengitys tasaantunut täytyy lähteä viemään seuraavaa mangolastia. Meksikolaiselle tuttavalle lupasin tuoda tänä aamuna mangosatsin.

Samalla voi tarkistaa onko turistit vallannet rannan. Eilen oli rikkaitten huviveneitä melkoisesti.