Maanantai-aamuna päätin käväistä kylän kukkulalla, jossa on risti. Polku nyppylälle on aika jyrkkä ja kivinen. Minulle ylös kiipeäminen ei tuota ongelmia, mutta alastulo on enemmän kuin hankalaa heikkonäköisyyteni vuoksi -vierivät kivet ja huono kolmiulotteisuuden hahmottaminen on aika huono yhdistelmä. Lankeamatta kuitenkin pääsin takaisin aamukahvin keittoon.
Ajattelin ehtiä ylös ennen auringonnousua, mutta ilma oli jälleen ylhäällä utuinen. Onneksi hiukan aurinko tervehti minua ylös päästyäni.
Jouluaikaan retkeiltiin ristillä tällä kokoonpanolla.
No, kun oli pakko olla yksin, oli ristillä hyvä hiukan venytellä ja "joogata" . Nää kengät ovat minua liikuttaneet uskollisesti jo 45 päivää.... Kyllä kannattaa satsata kunnon kenkiin.
Sitten aamukahvia juodessani tajusin, että olin ajatellut keskiviikkona lähteä Panamaan sänkyostoksille, mutta keskiviikko-aamuna ei mene lauttaa ! Se olisi jo syytä oppia. Pikainen suunniteman muutos. Lähdenkin jo tiistaina. Venekuskin Tobon kanssa oli kuitenkin sovittu sänkylen kuljetus torstai-aamuksi.
Josen kanssa tehtiin listaa tarvikkeista, joita talossa tarvitaan -huh kylläpä niitä taas olikin paljon.
Alan kyllä hallita tuon ratakauppasanaston aika hyvin. No, eipä mitä; Imatrallakin , kun lähden shoppailemaan menen yleensä K-rautaan !
Ensimmäisestä kaupunkipäivästä tulikin kunnollinen kuntoilupäivä, kävelyä monta monituista tuntia vähän ostoksia tehden. Olen cityssä kaksi yötä, joten sänkyjen osto jää keskiviikkoon.
Kaupassa näin oikein kunnon tappelunkin, kun kahdelle myyjäpojalle tuli riitaa. Satuin olemaan ihan vieressä, onneksi en saanut nyrkistä. Siinä mätittiin oikein kunnolla, niin että vaatetelineet kaatuilivat.
Matsi päättyi vasta, kun joitain vartioita ja poliisi ottivat pojat kiinni. Mahtoikohan kaveruksilta mennä työpaikka -kaupungissa tapahtuu.
Sain tänään myös tietää miksi yksi aukio on nimeltään Cinco de Mayo (viides toukokuuta) . En ole nimen etymologiaa koskaan edes ajatellut. Tänäänpä sattuu olemaan juuri viides toukokuuta ja onnistuin olemaan paikalla, kun juhlallisuudet aukiolla alkoivat.
Valkoinen paasi palokuntalaisten muistopaasi
Vasta, kun istuin penkille vanhan sedän viereen ja pyysin selittämään mistä on kysymys, ymmärsin. Setä jaksoi rauhallisesti kertoa vanhan historian. Olin kahdelta ihmiselta jo aikaisemmin kysynyt, että mitä tapahtuu, mutta selitys meni yli hilseen.
Punaisilla paidoillakin, joku oleellinen merkitys vanhaan historiaan
Vuonna 1914 , siis 101 vuotta sitten, juuri viides toukokuuta oli kuusi palomista kuollut tulipaloräjähdyksessä pelastaessaan muita. Nyt aukiolla on muistopatsas ja aina ko. päivänä joka vuosi muitetaan näitä kuolleita sankareita ja kaikkia palomiehiä, jotka ovat uhranneet itsensä pelastaessaan muita. Päivä muistetaan nimellä "El Polvorin".
Oli valtaisa määrä palomiehiä ja jokunen nainenkin marssimassa. Oli soittokunnat, puheet ja liput. Poliisi ja paloautot huudattivat sireeneitään. Eri palokunnat eri alueilta kuljettivat omat seppeleensä, jotka sitten Panaman merkkihenkilöt laskivat muistomerkille. Kaikki oli hyvin mahtipontista, kuten täällä on tapana, mutta mielenkiintoista.
Nää seppeleetkään ei ihan pieniä ole
Sitten loppui puhelimesta virta, mutta jos haluat katsoa lisää kuvia, löytyy linkistä:
Toinen linkki youtubeen, joskin eri vuodelta, mutta samaltahan nuo näyttivät tänäkin vuonna:
Kumpa vaan ei nyt missään sattuisi tulipaloa, sen verran palomiehiä oli marssimassa. Tuskin myöskään näissä asuissa hommia tekevät.
Täytyypä avata telkkari, jospa näkisi siellä vaikka itsensäkin. Monet Tv-kanavat näyttivät ainakin olevan paikalla.
Selitykseksi vielä otsikko Los Bomberos y Cinco de Mayo = palokunta ja viides toukokuuta
Harmi kun en ollut mukana, mutta sinä esitit tämän tapahtuman niin elävästi että olin läsnä siellä, lukiessani kertomustasi, mutta heräsi kysymys että oliko torilla muitakin palomiehiä kuin soittokuntaa, kun kaikilla näyttää olevan torvi kainalossa.
VastaaPoistaTodella värikästä ja hienoa. Kyllä panamalaiset osaavat tuon juhlimisen taidon.
Lukiessani tuli aivan hiki pintaan ihan kuin sinullakin siellä.