Elämä voittaa

Tämä on niin minun lempikasvini täällä. Gananga, josta myös tehdään parfyymia.

On niin ihanaa, kun Kauko voi jo tosi hyvin. Kanakeitto, lihasoppa ja salaatti on jo maistunut parin päivän ajan. Enää vuorokauteen ei ole kuume noussut, joten kuumelääkettä ei ole enää tarvittu. Viimeinen piikki persuksiin antibioottia tänään, pillerit jatkuvat vielä pari päivää. Sitten nähdään, onko tauti talttunut vai vieläkö yrittää lannnistaa meitä. Jos hiukankin kuume vielä nousee, niin ampaistaan kyllä heti tohtorin puheille.

Salaati ja paahtoleipä maistuu potilaalle iltapalaksi

Mietin jo tässä, että perustanko paikallisen sairaalan, sillä nyt talkkarimiehemme on ollut todella kipeä. Oksennellut pari päivää. Jos tummaihoinen voi olla kalpea, niin sitä hän oli todella tänään.

Söi pikkuisen antamaani kanakeittoa ja lupasi palata illalla, jos voi paremmin - eipä ole palannut.

Annoin hänelle lääkärin Kaukolle määräämiä energiajuomia, kun Kauko ei niitä kyllä enää tarvitse.

Jose asuskelee saarella yksin perheen ollessa Panaman maaseudulla. Toivottavasti ei ole mitään vakavaa, umpparia tai sellaista. Sanoin hänelle, että voi kyllä tulla tänne sairastamaan - siinä se menee kaksi potilasta kuin yksikin, muttei ole tullut.

Tänään uskalsin jo jättää Kaukon hetkeksi yksin kotitalolle ja lähdin kävelylle tuulettumaan saaren toiseen päähän. Samalla hain uudensta kiinalaisen kaupasta kananmunia. Ennen saaren toisessa päässä oli kiinalainen ravintola, nyt olivat sen kaupaksi muuttaneet.

Samalla kauppareissulla ehdin menomatkalla ottaa kuvia saaren kaunista kukista ja ihailla saaren siistiytymista ja kehitystä. Paluumatkalla tulikin sitten vettä kuin saavista kaataen niskaan. Sepä ei paljoa haittaa lähes kolmenkymmenen asteen lämmössä, kun kotona odottavat kuivat vaatteet.

Täällähän on vain kaksi vuodenaikaa; sadekausi ja kuivakausi. Sadekausikin tarkoittaa tropiikissa sitä, että ilmankosteuden ollessa valtaisa vesi haihtuu päivän mittaan auringon vaikutuksesta ilmaan ja sataa sitten iltapäivällä rankasti alas. Näin ne sademetsät syntyvät - todella harvoi sataa koko päivän.

Väkeä oli kylillä paljon liikenteessä, olihan viikonloppu ja lapsillakin joululoma on alkanut. Joululoma on niin kuin meidän kesäloma, silloin vaihtuu lukuvuosi ja lomaa jatkuu aina helmikuulle.

Saari kehittyy ja siisteytyy vinhaa vauhtia. Tämä on ollut sellasta muoviroskan valtakuntaa ja nyt ei Panaman kaupungissakaan enää saa muovikasseja ostoksille vaan on ostettava sellaiset kuitukassit kuin meilläkin -hieno juttu minun mielestä.

Saarella myös enimmäiset jätteen keräilyastiat tölkeille ja muovipulloille. Vaikka on saaren toisessa päässä, niin meistä tulee kyllä esimerkkiperhe, joka kiikuttaa jätteet kierrätykseen. Jos jaksaa kantaa täydet kaljat
- ja säilyketölkit kaupasta, niin jaksaa kyllä viedä tyhjätkin takaisin. Saarelaiset eivät kuulemma niitä vielä käytä, mutta jostainhan se on aloitettava. Toivottavasti ovat myös suunnitelleet astioiden tyhjennyksen muutoin kuin viemällä saaren kaatopaikalle.

Upea posliinikukka kotiaidassamme köynnöksenä -tuoksu on hurmaava.

Ilalla vielä pelattiin Kaukon ehdotuksesta tovi jazzia, joka on merkki sairauden häipymisestä.
Häviäjä sai rangaistukseksi aamukahvin keittovuoron - eipä siis aamuni vieläkään helpottuneet.

Toivon, että jo huomenna pääsisin normaaleihin Taboga rutiineihini; aamulekki auringon noustessa, uinti ja aamukahvi. Yleensä täällä minun tulee kuntoiltua reippaasti. Nyt kuntoilu on jäänyt allasjumpan varaan.