maanantai 23. joulukuuta 2019

Lämmin joulutervehdys ystävilleni








Aikaa on jo kulunut saarella niin paljon, etten pysy enää laskuissa. Elämä alkaa rullata, niin kuin toivonkin sen täällä rullaavan. Ensimmäinen viikko meni Kaukoa hoivatessa, mutta nyt olen saanut aikaa myös  itselleni. Kylän kukot huolehtivat, että täällä herää aamulla anivarhain. Ennen seitsemää olen jo aamulenkillä. Aamutuimaan ei ole niin kuuma kuin päivällä, jaksaa talsia sellaisen tunnin lenkin ennen aamukahvia.




Päivän muihin rutiineihin kuuluu vesijumppaa ja uintia, lekottelua riippumatossa tai espanjan opiskelua. Välillä täytyy laittaa ruokaa tai käväistä kylän kaupassa ostamassa ruokatarvikkeita.

Joulukiireet täällä ei mieltä tavoita, vaikka porkkana- ja perunalaatikko paistuvat uunissa juuri nyt.
Ihan kotimaista joulua ei ole tarkoituskaan laittaa, eikä kaikkia tarvikkeita saarelta, eikä edes Panama-citystä, saakaan. Piimälimppua ja kotijuustoa tulen kaipaamaan.

Joulu ollaan Kaukon kanssa täällä ihan kahdestaan. Martta ja Kalle lähtivät Bahamalle kavereiden luo joulun viettoon.

Jos oikein muistelen, tämä on neljäs joulumme täällä. Yksi on vietetty Kaukon kanssa ennenkin kahdestaan, yhtenä mukana oli Juuso, Jenni, Saara ja Jasmine, kun taas viisi vuotta sitten saatiin sisaruksiani puolisoineen pariksi viikoksi vieraiksemme; Airi, Maija, Jaakko ja Jorma. 

Lapsia on tiettysti ikävä, mutta onneksi kaikilla on muitakin läheisiä, niin että vaihtelu taitaa vaan virkistää. Eipä ole ainakaan paineita ehtiä vierailla kaikissa mummoloissa. Saarakin lähti Juhanan kanssa Australiaan Jasminen luokse. Heille jouluaattokin tuleekin 16 tuntia aikaisemmin kuin meille – tuo maapallon pyörimisliike kyllä auttaa joulupukkiakin kiireen hallitsemisessa.

Tänään täytyy käydä viemässä joulusuklaat Aurooralle - ehti jo kysäistä, että etkö Ulla muistanut suklaata tuodakaan kuten tavallisesti.  Onneksi muistin pyytää Kaukoa ostamaan suklaarasian Suomesta, kun en tietenkään voinut niitä Perun kautta kuljettaa - eikä varmastikaan olisi ollut mitään jäljelläkään, sillä kymmenen suklaalevyä upposi kummasti vapaaehtoisten porukkaan. Suunnittelinkin, että lähetän suklaata Suomesta Peruun sitten palattuani - niin ja ehkä vähän salmiakkia kiusaksi.

Kun käyn aamulenkillä, niin kaikki kyselevät Kaukon vointia. Juorut kulkevat tässä kylässä aika vikkelään - kaikki tuntuvat tietävän kaiken kaikkien asioista. Niinpä Kaukonkin sairaalareissu on saarelaisten tiedossa - eikä siinä tietenkään mitää pahaa olekaan. Välillä vaan miettii, mikä osa erilaisista kiertävistä jutuista on totta. Samapa taitaa olla meininki pikkukylissä Suomessakin. Se on minusta todella ärsyttävää.


San Pedro vuodelta 1524


Saaren kirkko colonialistiselta ajalta, vuodelta 1524, on saaren nähtävyys. Kirkko on latinalaisen Amerikan toiseksi vanhin. Kirkon ja kylän perusti espanjalainen pappi Hernando de Luque, jonka ansiosta saari sai nimekseen Taboga.  Espanjalaiset olivat kastaneet saaren San Pedroksi, mutta Luque puolusti alkuperäiskansoja ja saari sai nimekseen alkuperäiskielen mukaan Aboga, joka tarkoitti runsasta kalansaalista. T lienee tullut nimen eteen myöhemmin.



Saaren patroona, miespyhimys on kuitenkin on Pyhä Pietari. Naispyhimys, patroona on Virgen Carmen. Molemmille on  rakennettu saarelle lukuisia isompia ja pienempiä alttareita. Heidän päiviään juhlitaan kulkuein ja jumalanpalveluksin. Pyhän Pietarin päivänä saarta kierretään venekulkueena, ammutaan ilotulitteita ja pappi veneestään pirskottaan vettä veneiden ja matkustajien päälle heitä siunaten.

Virgen del Carmenin alttari

Saari on ollut monena taistelukenttänä vuosisatojen saatossa. Merirosvot ovat taistelleet saaren helmisaaliista ja Henry Morgan, joka tuhohosi Panma viejon on ollut myös Tabogan kannalta vahingollinen.  Kun espanjalaiset lähtivät saarelta 1500-luvun alkupuolella Pizzarro Perun valloitukseena  ja Almagro Chileen, on saari saanut tottua vielä 1800- luvullakin vieraaseen valtaan. Amerikkalaiset rakensivat merivoimien tukikohtia saariin, joista muistoina monia rakennelmia ja punkkereita. Meidänkin talo on ollut amerikkalaisen sotilaiden koti  -asuntolan jäänteet löytyivät uima-allasta rakennettaessa. Mitään kulta tai helmisaaliita ei tontilta ole toistaiseksi löytynyt.




Ihanaa jouluaikaa kaikille tältä kukkien saarelta.  Taboga, isla de las flores.

3 kommenttia:

  1. Hienoa Ulla! Kaukolle paranemista ja teille molemmille oikein Hyvää Joulua! Ollaan hengessä mukana täällä mantereen puolella ja mietitään samalla miten ja million voidaan tavata!

    VastaaPoista
  2. Ihanan eksoottinen joulu. Saaret ja niiden historiat ovat kiehtovia. Ne ovat omia maailmojaan, jotka kuitenkin ovat osa suurempien tapahtumien ketjua. En haluaisi olla Suomesta jouluna poissa, mutta lämpöä kaipaan. Paljon terveisiä t. Ismo serkkusi

    VastaaPoista
  3. Hei Ulla! Sain Airilta vinkin blpgistasi ja olen lukenut sitä joulupuuhien välissä. Elämä siellä on tosi erilaista kuin omani tai yleensä maapallon tässä osassa asuvilla. Voin vain kuvitella sinut uimassa tai liukumassa hiekkaista rinnettä alas... Toivotan sinulle ja Kaukolle rauhaisaa joulua ja onnellisia tuulia vuoteen 2020!

    VastaaPoista