Näkemiin Huaycan -näkemiin Peru !

"Täällä on paljon sellaista, mitä ei voi ymmärtää, muumimamma sanoi itsekseen. _mutta miksi kaiken oikeastaan pitäisi olla juuri niin kuin on tottunut ? "  (Vaarallinen juhannus)

Muumimamman ajatuksin kirjoitan viimeisen blogini Perusta:

Minut hyvin tuntevat tietävät, miten minä koen askartelun.
Teinpä kuitenkin meille joulukuusen johon sitten ripustettiin lasten kirjatoiveet.

Työura Perussa on ainakin toistaiseksi päättynyt. Lasten joulujuhlaa vietettiin viime sunnuntaina.
Kiitos vielä kerran kaikille rahaa lahjoittaneille - joka eurolla iso merkitys. Kirjatoiveet lapsilta on kirjattu ja lukuprojektivastaava ostaa kirjat kirjastoon joulun jälkeen -lupasi sitten laittaa minulle kuvia, kun kirjat on ostettu.  Lapset saivat joululahjat ja kivan toiminnallisen päivän hedelmäkakun ja kaakaon kera.

Kuten aikaisemmin taisin mainita Zona S:n lasten kanssa kirjoitimme Suomeen joulupukille kirjeen.
Lapset saivat toivoa kirjeessä yhden lahjan, jonka sitten saivatkin kääröön paketoituna. Ovat varmaan ihmeissään, kun toive toteutui. Monet vanhemmat kiittelivät ideaa ja antoivat lämpimän halauksen kiitokseksi.

 Lapset touhusivat lasten keskuksessa ja vanhemmat hakivat lahjat nuorisotilasta. Samalla heidän tuli vastata palautekyselyyn. Kysely oli minusta liian pitkä ja vaikea. Oli kuitenkin surullista nähdä, miten juuri Zona S:n vanhemmilla oli vaikeuksia lukea ja ymmärtää, mitä lomakkeessa kysyttiin. Onneksi oli paikallisia vapaaehtoisia auttelemassa vastaamisessa.

 Juhlien jälkeen olenkin sitten siivonnut, tehnyt inventariota ja järjestellyt kirjat jne. Toisaalta on ollut ihan mukava tehdä rutiinihommia, jossa ei hirveästi aivoja tarvita. Toisaalta kuitenkin: koko ajan piti pinnistellä mitä on nitoja englanniksi tai espanjaksi tai sitten terotin tai  viivotin...  Kaikki kirjattiin inventarioon, joka kyllä tuntui hiukan turhauttavalta.

Eilen sitten oli pieni illanvietto kaikkien paikallisten ja ulkomaalaisten  vapaaehtoisten, sekä palkollisten kanssa.  Pomoa jouduttiin odottelemaan lähes tunnin - katukoira oli purrut häntä juuri matkalla juhliin.  Tunteikas tilaisuus, kun ihmiset täydestä sydämestä mm. kiittelivät järjestöä, vapaaehtoisten antamaa aikaa tai mahdollisuutta työskennellä järjestössä.  Kyyneliltä ei voinut välttyä, kun vielä osa nuorista lähti samana iltana reisuun tai kotiin joululomaksi.

Kuusi viikkoa on lyhyt aika. Ei pysty kovinkaan paljon vaikuttamaan asioihin positiivisesti. Kuusi viikkoa on kuitenkin riittävä aika jättämään oman jälkensä syvälle omaan sydämeen. Nämä kokemukset ovat arvokkaita ja pohdituttavat vielä pitkään.  Mitähän seuraavaksi ?

Turistikokemuksia Limasta

Kiitos Emma, Yeni, Ximena, Jamie,Eva,Estefania, Caroline, Dan, Jess, Jill, kiitos Perun lapset, kiitos vanhemmat, jotka lähetitte lapset oppiimme.


"Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan -muumipappa sanoi "