Lokakuun viimeinen päivä - kiitos auttajille !

💔💕

31.10.2022  Lokakuun viimeinen

Päivät soljuvat ja tuntuu kuin mitään ei saisi aikaiseksi. Tänään sain ainakin hankittua maalia talon sisäseiniin. Yhden seinän väriä joudun vaihtamaan, kun oikeaa väriä ei kaupasta löytynyt.

Kun yrittää päiväseltään käydä kaupungilla, jää älyttömän vähän aikaa hoitaa asioita. Laiva oli noin 9.30 satamassa, siitä otin taksin cinco de mayolle, jossa lähin metroasema. Metrolla huristelin puhelinyhtiön toimistoon, jossa sitten vierähtikin yli tunti...... piti taas täyttää nipullinen papereita. Nyt ei pitäisi ainakaan maksun juosta pankkikortilta joka kuukausi. Niin ei  pitäisi, saa nähdä kuinka käy. Jo maksettujen rahojen takaisin saamiseksi piti tehdä reklamaatio, jonka käsittely kestää ainakin 30 päivää. Taisi tulla oppirahat taas maksettua.

Sieltä taas metroon ja lähimmän kaupan rauta- ja maaliosastolle. Sepä oli taas virhe -väärä kauppa valinta. Ei ollut lainkaan kaikkia tarvikkeita. Olisi pitänyt mennä taksilla kauemmas isoihin tavarataloihin, jotka myyvät pelkästään materiaaleja. Ei ollut aikaa vaihtaa enää toiseen paikkaan, joten nyt Josen on käytävä cityssä ennen kuin pääsee alkuun. Seuraavat 5 päivää menee itsenäisyspäivää juhliessa, mutta ehkä sen jälkeen.

Minulla onneksi nyt tarvikkeet sisähommiin. En taida kunnioittaa kaikkia noita juhlapäiviä. Aloitan huomenna maalaamisen.

Viikonloppuisin saarella on aika paljon paikallisia turisteja ja lahdella isojakin jahteja täynnä juhlivaa väkeä. Meteli on hirveä, koska jokainen alus, jokainen ravintola soittaa omaa latinomusiikkia ja yritää volyymillä voittaa toiset - tuee todella skitsofreninen olo. Kuvaan eivät tuleet edes suurimmat jahdit. Aluksia oli eilenkin saaren läheisyydessä ainakin 30-40 . Eli kyllä täällä on niitäkin, joilla on rahaa ja paljon rahaa. Yhteiskunta onkin hyvin jakautunut, minusta ainakin viiteen kategoriaan 1. superrikkaisiin, joiden omaisuus ei välttämättä ole kertynyt ihan rehellisinkään keinoin, 2.rikkaisiin, joilla on paljon rahaa vapaasti käytettävissä ja omistavat ehkä useita kiinteistöjä, 3. keskikaartiin virkamiehet, oppineisto, joilla rehellistä työtä, mutta palkka ei kehuttava, 4. ne joilla epäsäännöllisiä tuloja, välillä töitä välillä ei tai saavat minimipalkkaa ehkä 600 dollaria kuussa ja sitten 5. ryhmä, työttömät, joita joku toinen elättää, ehkä oma perhe.

Sitten taitaa kyllä vielä olla kuudes porukka, jotka asuvat kadulla, kerjäävät tai varastavat, joilla ei ole ketään, eikä mitään.

Kyllä meilläkin on köyhiä, työttömiä, pakolaisia jne. kaikki on kuitenkin niin erilaista, koska meillä yhteiskunta tukee niin paljon. Täällä ollessa aina silmät aukeavat pohtimaan miten epätasa-arvoinen yhteiskunta voi olla. Panama ei kuitenkaan kuulu köyhimpiin latinalaisen amerikan maihin. Tilanne on paljon pahempi esimerkiksi nyt Venetzuelassa, Boliviassa ja Hondurasissa. Esimerkiksi Venezuelasta tänne tulee ihmisiä pakoon väkivaltaisuuksia ja köyhyyttä. Täällä on melko turvallista, kun ei mene pahimpiin kaupunginosiin, mutta eriarvoisuus näkyy silti kaikkialla.

Jos juuri muistit lukiessasi tätä, että haluat lähettää rahaa Josen läheisille, joilta meni maanvyöryssä syyskuussa koti, niin lähetän sinulle tilinumeron, kun sitä pyydät. ullalaine@live.com

Kertomus tapahtuneesta pari postausta aikaisemmin. Hiukan olen jo saanut kasaan, kiitos kaikille lähettäneille. Vielä en ole edes kertonut, että haluamme auttaa. Kun hän lähtee maalle, laitan hänen maukaansa rahat, jotka olen siihen mennessä saanut + omat joulukorttirahat (lähetän joka vuosi 50 Unicefin korttia -nyt haluan auttaa Panaman lapsia).  Ajattelin tehdä kortin, jossa lukee teidän auttajien nimet.💕💔💓

Myöhemminkin ehtii, koska kyllä hän sitten taas sinne menee. Hänellä itsellään on lähellä talo, mutta ei onneksi tuhoalueella. Hän on sitä rakentanut pikkuhiljaa säästäen pikkupalkastaan.

Nämä Papaijat kasvaa minun pihassani - saa nähdä ehtivätkö kypsyä ennen paluutani. 

Maalari maalaa taloaan

 26.10.2022

Aamu alkoi ahkeroiden aloittaessani sisäseinien kunnostusta. Muutamista seinistä oli maali rapissut. Justhan  maalasin ne 14 - vuotta sitten. Ei kestä täällä maali seinissä isältä pojalle. Jatkuva kosteus -siis ikäänkuin kasvihuoneilma varmaan aiheuttaa sen. Rapsuttelin irtomaalit pois ja pientä paikkausta tilalle. Maanantaina menen ostamaan maalit itse, jotta saan toivomani värit: amarillo, melon y naranja.

Sitten "Aurora -siskoni " vei minut tänään entisen alcalden eli kunnanjohtajan luokse, mitä veroja meidän oikein täytyy maksaa, kun ja jos myymme talon. Tähän maahan on tullut kiinteistöveron tapainen kaksi vuotta sitten, emmekä ole maksaneet mitään, mutta ei kuulemma saaressa vielä kukaan -täällähän ei niin kiirettä pidetä; - laskua ei tule kotiin vaan pitää asia itse huolehtia. Jos et aijo myydä taloa, niin eipä sitä kukaan kuulemma kysele. 

Sitten täällä on myyntivero, kuten meilläkin, mutta sitä ei lasketa myyntivoitosta vaan talon arvosta ja siksi tämä entinen kunnanjohtaja neuvoi tekemään sujuvasti panamalaiseen tapaan, että myyntipapereihin laitetaan ihan eri hinta kuin, mitä ostaja todellisuudessa maksaa. - sanoisin tuota veronkierroksi 😟😉 näin kuitenkin entinen kunnan korkein virkamies neuvoo.

Sitten siellä puhuttiin paljon politiikkaa..... Aurora toivoo hänestä taas kunnanjohtajaa takaisin.  Vaikka meilläkin jotkut virat kunnissa ovat kovin tuulisia,  kuten kotikunnassani. Kokemuksesta tiedän, että yhtenä päivänä olet in ja toisen out. Ei edes kunnanjohtaja ehkä  saa istua koko vaalikautta. Mutta kuitenkin kyllä meillä useimmiten luotetaan virkamiehiin ja he saavat tehdä työtään yhdessä poliitikkojen kanssa.

Näissä latinomaissa vaihtuu koko virkakoneisto vaalien mukaan, kaikki edellisen vaalin voittajat ulos ja uusien vaalien voittajat sisään. Ei kehittämistyöllä ole kyllä minkäänlaista jatkumoa. Jos olet ollut poliittisesti esillä, et kyllä saa työtä uudessa koneistossa.

Kotimatkalla poikkesin nuoren ystävämme Estrellan ravintolaan, koska hän oli luvannut auttaa minua puhelinasiassa. Pari tuntia tehtiin töitä, soitettiin puhelinyhtiöön ja mikään ei auttanut - ei toimi, niin ei toimi..... sitten tämä nuori nainen ehdotti, että ostetaanpa kokeeksi viidellä dollarilla toisen puhelinyhtiön pripeid-liittymä ja niin tehtiin ja puhelin toimii. Seuraava askel on mennä maanantaina Claron toimistoon ja vaatia rahat takaisin - saapi nähdä,  saanko vai menikö yli 50 dollaria oppirahoihin. Hän sanoi, että jos eivät maksa, sinun tulee uhata poliisilla. Katsotaan, miten tytön käy maanantaina - joten jännityskertomus jatkuu

Hautausmaata kunnostetaan ja maalaillaan juuri. Mutta katso kaatoivat noin vain papaijat - ne olisivat kasvaneet ja  kypsyneet pian.

Kaikkialla siivoillaan ja kunnostetaan paikkoja, koska ensi viikolla vietetään itsenäisyyspäivää. Keskiviikosta kolme päivää eteenpäin -täällähän ei mitään juhlaa juhlita vain yhtä päivää. Kolme päivää vapaata töistä ja sitten siihen vielä viikonloppu. 

Este 3 de noviembre Panamá cumple 118 años de haberse constituido en República, fecha en la que se logró la separación de Colombia, e inició la etapa de la historia republicana para nuestro país desde 1903

Nyt julitaan Columbiasta vapautumista ja Panaman lippua, sitten myöhemmin kahta muuta, joista toinen ainakin on Espanjasta vapautuminen.

Tänne on ilmestynyt myös tällaiset hienot kierrätyslaatikot. En ole kyllä vielä nähnyt kenenkään laittavan niihin mitään, enkä kenenkään tyhjentävän niitä. Edellen kadun varrella on isoja tynnyreitä, johon laitetaan kaikki ja aamuisin jäteautovie ne avoimelle kaatopaikalle, jota et halua nähdä.

Voisitko taas auttaa ?

26.10. 2022 Taboga

Lähes kolme vuotta sitten ollessani vapaaehtoistöissä,  pyysin teitä ystäväni ja lukijani auttamaan perulaisia lapsia saamaan joululahjoja ja kirjoja kouluun.  Moni auttoi ja lopulta saatiin  sadoille lapsille yksi lahja.

Viime postauksessa mainitsin, että ystävämme ja talonvahtimme perheestä kuoli kaksi ihmistä, kun sateet aihettivat ison maanvyöryn. Tänään vasta ymmärsin, mitä oikein on tapahtunut Josemme kotiseudulla. Viisitoista perhettä menetti kotinsa ja kaiken, mitä heillä oli. Maanvyöry oli niin, nopea, suuri ja voimakas, että perheet eivät kerinneet pelastaa mitään. Ihmiset ehtivät juosta turvaan , paitsi nuo kaksi. Onneksi ei ollut yö. He menettivät talosta, maansa, eläimensä, vaatteensa - kaiken. 

 Odottavat, että saisivat edes jotain apua valtiolta, mutta täällä se ei ole helppoa. Nyt he asuvat sukulaisissa , naapureissa, joiden talot ovat vielä tallella. Kaikki kuuluvat Josen sukuun, täällä perheet kun yleensä asuvat lähekkäin.

Nyt pyydän teitä ystävät avaamaan kukkaron nyörejä, jotta heille saadaan edes peruselintarvikkeita.

Tiedän, että minulla ei ole virallista keräyslupaa -ainakaan vielä, mutta toivon, että ystäväni ja sukulaiseni luottaisivat, että järjestän avun oikeaan osoitteeseen.

Itse en lähetä ainuttakaan joulukorttia - ne rahat menevät nyt tänne. Älä sinäkään lähetä vaan laita omistasi Josen perheen auttamiseksi.

https://www.youtube.com/watch?v=vdN1VZbPhvo

Tuosta ylemmästä ainakin aukeaa linkki tapahtuneeseen.

Ja tässä lehtiuutinen:

http://elsiglo.com.pa/economia/michel-kerf-director-para-america-latina-banco-mundial-orador-cumbre-global-contabilidad/24209387

Tänne blogiin en uskalla tilinumeroani laittaa, mutta jos haluat auttaa, ota yhteyttä Whats Upin

(Ulla Laine +3580451953)  kautta tai e.mail ullalaine@live.com tai laita henkiläkohtaista viestiä facen kautta ja anna sinne sähköpostisi (faceen en uskalla tilinumeroa laittaa).

                                                    Minun lempipuuni täällä Cananga odorata.

                                                    Ihana tuoksu - siitä valmistetaan hajuvettä.

https://panamabiota.org/stri/taxa/index.php?taxon=62708&clid=71 

Kiitos 💕💗💔💓

Elämää taas uusin silmin

 Tiistai 25.20 2022

Joinakin hetkinä mietin, että mikä ihme minua tässä latinokulttuurissa ja omituisessa maassa oikein viehättää. Mikä saa minut aina palaamaan ja tuntemaan oloni kotoisaksi, vaikka lähes kaikki asiat ovat toisin kuin meillä.

Eilen tein Panama- cityssä tärkeitä ostoksia puuttuvien tavaroiden tilalle. Henkilökuntaa kaupassa on paljon, mutta kun ostaa esimerkiksi 14 dollarin kahvinkeittimen, niin tarvitaan ensin yksi henkilö ottamaan sen hyllystä, sitten odotellaan kymmenen minuuttia miestä, jolla on oikeus avata paketti. Hän avaa paketin, purkaa suojaukset, näyttää, että sisällä on keitin, kannu, suodatin ja mittalusikka. Sitten kokeillaan, että laite toimii - ei kuitenkaan keitetä kahvia. Sitten tehdään takuulappu, joka laitetaan laatikkoon, johon pakataan uudestaan kaikki osat ja suljetaan teipillä. Hyvä, että ollaan huolellisia, onhan laitteessa sentään kuukauden takuu. Olisiko pitänyt ostaa kerralla kaksi, kun olen täällä sentään kaksi kuukautta.  Sitten kun lopulta päädyn kassalle lukuisten tavaroitteni kanssa: -minullahan on kärryssä pyyhkeitä, lakanoita, vispilää ja kauhaa.... - niin kassalla,  jossa työskentelee aina kolme henkilöä, yksi lyö hinnat ja lukee viivakoodit, toinen pakkaa ja kolmas vahtii, että kaikki menee oikein,  niin siellä sitten taas avataan kahvinkeitin laatikko ja katsotaan , että kaikki osat ja vakuutuslappu on tallella. Yritin sanoa, että justhan ne katsottiin, mutta se kuulemma kuuluu myös heille ........ Mihinkähän olisin voinut kadottaa osat 30 metrin matkalla.

On ymmärrettävää, että palkat ovat tosi pieniä, kun joka hommaan tarvitaan aina monta ihmista. On myös hienoa, että aina kyllä löytää myyjän, joka ei meillä ole kovin tavallista. Kuitenkin lähes aina kun kysyt asiaa henkilö ei osaa vastata tai se ei kuulu hänen tehtäviinsä tai osastoonsa, hän hakee toisen henkilön, jos vaan löytää oikean.  Te, jotka surette, ettei omaa esimiestä saa kiinni nykyisissä valtavan suurissa yksiköissä, ottakaa oma työ ja vastuu haltuun ja nauttikaa, että teillä on oikeus tehdä omia päätöksiä ja rakentaa työtänne omalla tavallanne.  Pomo ei seiso vahtimassa, kuten eilisen liikkeen kassalla sinun jokaista liikettä. Sitäpaitsi, jos kassoja oli esim. 10 jokaisella kassalla oli oma "vahtinsa" ja sitten oli yksi päävahti, joka tietenkin oli mies. 

Lopulta raahasin valtavan tavaramääräni Allbrok Mall:in, suuren kauppakeskuksen toiseen päähän mennäkseni vielä ruokaostoksille. Juuri ennen ruokakauppaa näin ilokseni ja myöhemmin myös pettymyksekseni Claron, paikallisen puhelinyhtiön "kioskin". Päätinkin mennä tiedustelemaan, että miksihän minulle ekana päivänä myytiin vain 14 päivän puhelinliittymä internetillä, vaikka ennen pystyi ostamaan 30 päivää. Ei olisi todellakaan pitänyt poiketa  - nuori mies oli todellinen kauppias.... Nopeasti hän sai minut vakuuttuneeksi, että tyttö, joka liittymän myi ei osannut asiaansa. Täällä ei mitään kannattaisi tehdä hätiköidysti. Nyt olen ilmeisesti tehnyt pysyvän sopparin Claron kanssa - maksanut kaksi kuukautta etukäteen ja tietämättä, miten liittymä lopetetaan.  Eikä siinä vielä kaikki - se ei toimi ! Eilen illalla chattäilin lähes kolme tuntia Claroon, sitten soitti henkilö, joka puhui hyvin nopeasti ja kyseli minulta jotain, mitä en alkuukaan ymmärtänyt. Pyynnöistäni huolimatta hän toisti vain saamaa kysymystä uudelleen ja uudelleen muuttamatta sanakaan. Hän sitten ilmoitti, ettei voi vahvistaa liittymää, koska en osaa vastata kysymykseen.

Saareen kuljetetaan valtavat määrät tavaraa joka lautalla. Kova homma esimerkiksi ravintoloitsijoilla. Moni käy itse ostamassa tarvikkeet, tuovat rantaan, kymmeniä laatikoita, kantajat vievät ne sitten kärryllä paattiin ja sitten sama toistuu saarella. 

Nyt olen "nettivarkaissa" - naapurilla ei näytä olevan salasanaa. Huomenna pyydän täällä saarella jotakuta soittamaan Clarolle ja auttamaan minua "haastattelussa". Uni oli kadoksissa viime yönä kun murehdin tätä, mutta sitten sain itseni vakuuttuneeksi, että kaipa tämäkin asia järjestyy.

Nyt on sadekausi ja lähes joka päivä on satanut ja ukkostanut melkoisesti - nytkin vettä tulee kaatamalla ja ukkostaa ja salamoi kamalasti. Kävin ottamassa mun kahvinkeittimen johdon irti seinästä, ettei vaan menisi rikki ekana elinpäivänään. 

Olen ollut ennenkin täällä sadekautena, mutta yleensä sade on ollut esim. tunnin  kaatosade iltapäivällä ja muu aika paistaa. Tänä vuonna on kuulemma satanut hirveästi ja vaikkei täällä olekaan hirmumyrskyjä, eikä isoja maanjäristyksiä niin  rankkasateet ovat tehneet pahaa jälkeä. Jokin aikaa sitten tuolla Panaman maaseudulla valtavassa tulvassa ja maanvyöryssä ystävämme Josen sukulaisilta meni talo maan tasalle puolessa tunnissa ja kaksi sukulaista kuoli. Täällä saarellakin on pari taloa sortunut, kun maa on valunut alta. Tämä talo on ollut niin kauan pystyssä, että me ei ehkä olla vaarassa. Meidän pikkutie, jota ei enää voi tieksi edes nimittää, on menettänyt sateiden takia kaiken irtoaineksen - se muistutta lähinnä kivistä rakkaa.

Sadepäivänä voi hyvällä omallatunnolla kuunnella kirjaa, tehdä espanjan läksyjä ja kirjoittaa blogia. Välillä täällä tuntuu, ettei voi tehdä töitä, kun sataa, mutta kun aurinko paistaa, on liian kuuma päivä  työnteolle tai sitten juhlitaan isänpäivää tai itsenäisyyspäivää (joita niitäkin täällä on kolme), tai on karnevaaliaika tai....aina on jokin syy vapaalle ja juhlimiselle tai juhliin valmistautumiselle. Kaikkeen vierähtää usein viikko jos toinenkin.

Viikonloppuna oli kuitenkin jokunen turisti rannalla, vaikka lienee vuoden hiljaisin aika.

Batidos de piña

 - kävin katsastamassa nuoren ystävämme Estrellan uutta ravintolaa ja

                            nautin ihanan ananaspirtelön. Jonain päivänä pitää mennä syömään.

Takaisin Tabogaan

 

Sunnuntai 23.10

Bloggaaja taas työssään.  Ensin ajattelin, etten tällä reissulla blogia kirjoita, mutta sitten tuli pari toivomusta, että kerrohan taas elämästä siellä saarella. Joidenkin mielestä siis hauskaa lukea tarinaani. Joten  ajattelin: - miksipä ei, tuleehan se päiväkirja näinkin kirjoitettua, eikä tarvi samoja asioita toistella.

Ensimmäisenä päivä tuli heti sitten mieleen montakin asiaa, joista helpottaa kertoa jollekulle.

Istuin pitkän lentomatkan intialaispoiken vierellä. Saimme mielenkiintoista keskustelua aikaiseksi heidän heikolla englannillaan, joka sekin tuli äännetyksi hyvin erikoisesti. Miehet olivat lähteneet Intiasta tienaamaan  vuodeksisi Panamaan . Minua kyllä mietitytti, että paljonko heille oikeasti jää kotiin vietävää. Heille kuulemma maksetaan hyvin, peräti 1000 dollaria kuussa mekanikon töistä, josta pitää sitten maksaa  asunto ja ruoka ym. eläminen. Jälkikäteen mietin, että kotimatkalle tarvitaan myös lentolippu.  Riippuu tietysti näkökulmasta, sillä onhan se enemmän kuin nykyinen minimipalkka Panamassa ja varmasti enemmän kuin Intiassa.

Kun pääsin perille  kohtasin valtavan kostean kuumuuden, olimkin lähes unohtanut millaisessa ilmastossa tulen viettämään seuraavat viikot. Hotellille päästyäni iltaseitsemältä kaaduin sänkyyn ja avasin silmäni seuraavan kerran aamuneljältä. Kun ei enää nukuttanut, kävin suihkussa ja odottelin, että hotellin ravintola aukeaa tarjoamaan minulle aamupalaa.

Päivä ennen lautan iltapäivälähtöä kului hoidellessa asioita: puhelimeen paikallinen sim-kortti nettiyhteyksineen ja ruokaa saarelle.

Samalla salakuvasin paikallisen parturin työssään.

Tänne kun tulee, hyppää aivan toiseen maailmaan, kuin mitä elämä Imatralla on. Tämä valo ja lämpö, tämä meteli (kaupungissa) ja ihmisten määrä, saaressa vihreys ja lintujen äänet. Tällä käsitys kiireestä, rahasta ja totuudesta on aivan eri kuin meillä Suomessa. On taas tottuminen, että huomenna ei tarkoita huomenna ja kello 15 voi tarkoittaa kello 18, allekirjoitus ja nimi paperissa tarkoittaa sittenkin: ehkä.

Tulin saarelle tukka hulmuten torstaina ja nyt on jo sunnuntai. Talolle saapuminen aiheutti päässäni harmitushyökkäyksen. Olimme taas arvioineet Panamalaisen kulttuurin väärin. Meidän mielestä tämän talon  talokaupat tehtiin kesällä; oli ostaja, kirjallinen tarjous, valtakirjat, asianajaja, esikauppakirja. No, kuinkas sitten kävikään..... oli ostaja, mutta ei rahaa.  Koska olimme olleet varmoja ja luottaneet ostajaan, olimme antaneet meidän monivuotiselle talonmiehelle viedä tai myydä talosta kaikki muu paitsi huonekalut, sekä heittää roskiin meidän vaatteet.

Onneksi tallella oli talo, piha ja uima-allas

Niipä sitten tulin tänne ja ekana iltana tehdessäni katselmusta minulle alkoi valjeta minuutti minuutilta, että seuraavat päivät taidan olla partioretkellä, mutta sekin retki ilman tulitikkuja: ei ollut enää lakanoita, pyyhkeitä, kattiloita, ei kokkausvälineitä...... Lista kasvoi ja kasvoi illan mittaan. Yritin ajatella positiivisesti: oli sentään vanha kahvinkeitin ilman kannua, mutta kahvinhan voi suodattaa suoraaan kuppiin, oli kulunut paistinpannu, pari kahvikuppia, sekä lautasia. Loppujen lopuksi minulla oli aika paljon enemmän kuin monella, joka jättää kotinsa ja lähtee turvaan.

Nyt olen tehnyt ostoslistaa, työlistaa, muistilistaa, aikataululistaa...... Taidan olla elementissäni, kun on taas niin paljon puuhaa. Tarkoitukseni on siistiä taloa myyntikuntoon ja työllistää talkkarimme samoihin puuhiin. Hän on oikein mukava ja ahkera, kun vain joku käskee. Tuttu tunne kotioloista 😏

Pari päivää olen lähetellyt posteja kiinteistövälittäjille, pyytänyt ehdotuksia myyntisopimuksista, mahdollisia tapaamisaikoja, olen hätyytellyt aikaisen talosta kiinnostuneita, löysin jopa facebookista tämän rahattoman ostajan. Hän haluaa tulla saarelle ja on kuulemma edelleen todella kiinnostunut - mistähän saataisiin hänelle rahaa?

Perjantaina täällä oli iso spektaakkeli, koska maan presidentti Laurentino Cortizo "Nito" vieraili saarella ja lupaili kaikkea hyvää: lisää rahaa turismin lisäämiseen saarella, vanhuksille pyörätuoleja, ilmastointeja, jopa kävelykeppejä....... mitenkähän nämä lupaukset pitävät.

https://www.presidencia.gob.pa/tmp/portadas/pri_89740046109b9c9904cd5369b6a6f936.jpg

Lisäinformaatiota espanjankielen opiskelijoille : 

https://www.presidencia.gob.pa/Noticias/Durante-GTC-Cortizo-Cohen-entrega-orden-de-proceder-para-Plan-de-Ordenamiento-Territorial-en-6-destinos-turisticos-

https://www.presidencia.gob.pa/Noticias/Durante-GTC-Cortizo-Cohen-entrega-orden-de-proceder-para-Plan-de-Ordenamiento-Territorial-en-6-destinos-turisticos-

Nyt lähden tapaamaan tabogalaista "sisartani" Aurooraa. Olemme tunteneet jo vuodesta 2006. Odottaa minua tai ainakin suomalaista suklaata.