Sunnuntai 23.10
Bloggaaja taas työssään. Ensin ajattelin, etten tällä reissulla blogia kirjoita, mutta sitten tuli pari toivomusta, että kerrohan taas elämästä siellä saarella. Joidenkin mielestä siis hauskaa lukea tarinaani. Joten ajattelin: - miksipä ei, tuleehan se päiväkirja näinkin kirjoitettua, eikä tarvi samoja asioita toistella.
Ensimmäisenä päivä tuli heti sitten mieleen montakin asiaa, joista helpottaa kertoa jollekulle.
Istuin pitkän lentomatkan intialaispoiken vierellä. Saimme mielenkiintoista keskustelua aikaiseksi heidän heikolla englannillaan, joka sekin tuli äännetyksi hyvin erikoisesti. Miehet olivat lähteneet Intiasta tienaamaan vuodeksisi Panamaan . Minua kyllä mietitytti, että paljonko heille oikeasti jää kotiin vietävää. Heille kuulemma maksetaan hyvin, peräti 1000 dollaria kuussa mekanikon töistä, josta pitää sitten maksaa asunto ja ruoka ym. eläminen. Jälkikäteen mietin, että kotimatkalle tarvitaan myös lentolippu. Riippuu tietysti näkökulmasta, sillä onhan se enemmän kuin nykyinen minimipalkka Panamassa ja varmasti enemmän kuin Intiassa.
Kun pääsin perille kohtasin valtavan kostean kuumuuden, olimkin lähes unohtanut millaisessa ilmastossa tulen viettämään seuraavat viikot. Hotellille päästyäni iltaseitsemältä kaaduin sänkyyn ja avasin silmäni seuraavan kerran aamuneljältä. Kun ei enää nukuttanut, kävin suihkussa ja odottelin, että hotellin ravintola aukeaa tarjoamaan minulle aamupalaa.
Päivä ennen lautan iltapäivälähtöä kului hoidellessa asioita: puhelimeen paikallinen sim-kortti nettiyhteyksineen ja ruokaa saarelle.
Samalla salakuvasin paikallisen parturin työssään.
Tänne kun tulee, hyppää aivan toiseen maailmaan, kuin mitä elämä Imatralla on. Tämä valo ja lämpö, tämä meteli (kaupungissa) ja ihmisten määrä, saaressa vihreys ja lintujen äänet. Tällä käsitys kiireestä, rahasta ja totuudesta on aivan eri kuin meillä Suomessa. On taas tottuminen, että huomenna ei tarkoita huomenna ja kello 15 voi tarkoittaa kello 18, allekirjoitus ja nimi paperissa tarkoittaa sittenkin: ehkä.
Tulin saarelle tukka hulmuten torstaina ja nyt on jo sunnuntai. Talolle saapuminen aiheutti päässäni harmitushyökkäyksen. Olimme taas arvioineet Panamalaisen kulttuurin väärin. Meidän mielestä tämän talon talokaupat tehtiin kesällä; oli ostaja, kirjallinen tarjous, valtakirjat, asianajaja, esikauppakirja. No, kuinkas sitten kävikään..... oli ostaja, mutta ei rahaa. Koska olimme olleet varmoja ja luottaneet ostajaan, olimme antaneet meidän monivuotiselle talonmiehelle viedä tai myydä talosta kaikki muu paitsi huonekalut, sekä heittää roskiin meidän vaatteet.
Niipä sitten tulin tänne ja ekana iltana tehdessäni katselmusta minulle alkoi valjeta minuutti minuutilta, että seuraavat päivät taidan olla partioretkellä, mutta sekin retki ilman tulitikkuja: ei ollut enää lakanoita, pyyhkeitä, kattiloita, ei kokkausvälineitä...... Lista kasvoi ja kasvoi illan mittaan. Yritin ajatella positiivisesti: oli sentään vanha kahvinkeitin ilman kannua, mutta kahvinhan voi suodattaa suoraaan kuppiin, oli kulunut paistinpannu, pari kahvikuppia, sekä lautasia. Loppujen lopuksi minulla oli aika paljon enemmän kuin monella, joka jättää kotinsa ja lähtee turvaan.
Nyt olen tehnyt ostoslistaa, työlistaa, muistilistaa, aikataululistaa...... Taidan olla elementissäni, kun on taas niin paljon puuhaa. Tarkoitukseni on siistiä taloa myyntikuntoon ja työllistää talkkarimme samoihin puuhiin. Hän on oikein mukava ja ahkera, kun vain joku käskee. Tuttu tunne kotioloista 😏
Pari päivää olen lähetellyt posteja kiinteistövälittäjille, pyytänyt ehdotuksia myyntisopimuksista, mahdollisia tapaamisaikoja, olen hätyytellyt aikaisen talosta kiinnostuneita, löysin jopa facebookista tämän rahattoman ostajan. Hän haluaa tulla saarelle ja on kuulemma edelleen todella kiinnostunut - mistähän saataisiin hänelle rahaa?
Perjantaina täällä oli iso spektaakkeli, koska maan presidentti Laurentino Cortizo "Nito" vieraili saarella ja lupaili kaikkea hyvää: lisää rahaa turismin lisäämiseen saarella, vanhuksille pyörätuoleja, ilmastointeja, jopa kävelykeppejä....... mitenkähän nämä lupaukset pitävät.
https://www.presidencia.gob.pa/tmp/portadas/pri_89740046109b9c9904cd5369b6a6f936.jpg
Lisäinformaatiota espanjankielen opiskelijoille :
https://www.presidencia.gob.pa/Noticias/Durante-GTC-Cortizo-Cohen-entrega-orden-de-proceder-para-Plan-de-Ordenamiento-Territorial-en-6-destinos-turisticos-
Nyt lähden tapaamaan tabogalaista "sisartani" Aurooraa. Olemme tunteneet jo vuodesta 2006. Odottaa minua tai ainakin suomalaista suklaata.
Kaunis loiskukka mutta juurille ei ole alustaa
VastaaPoistaKiitos, että kirjoitat blogia. Mukava lukea! Sanoo Hymmin Jaana
VastaaPoista