Ullan Uudet Tuulet: Elämää taas uusin silmin

Tiistai 25.20 2022

Joinakin hetkinä mietin, että mikä ihme minua tässä latinokulttuurissa ja omituisessa maassa oikein viehättää. Mikä saa minut aina palaamaan ja tuntemaan oloni kotoisaksi, vaikka lähes kaikki asiat ovat toisin kuin meillä.

Eilen tein Panama- cityssä tärkeitä ostoksia puuttuvien tavaroiden tilalle. Henkilökuntaa kaupassa on paljon, mutta kun ostaa esimerkiksi 14 dollarin kahvinkeittimen, niin tarvitaan ensin yksi henkilö ottamaan sen hyllystä, sitten odotellaan kymmenen minuuttia miestä, jolla on oikeus avata paketti. Hän avaa paketin, purkaa suojaukset, näyttää, että sisällä on keitin, kannu, suodatin ja mittalusikka. Sitten kokeillaan, että laite toimii - ei kuitenkaan keitetä kahvia. Sitten tehdään takuulappu, joka laitetaan laatikkoon, johon pakataan uudestaan kaikki osat ja suljetaan teipillä. Hyvä, että ollaan huolellisia, onhan laitteessa sentään kuukauden takuu. Olisiko pitänyt ostaa kerralla kaksi, kun olen täällä sentään kaksi kuukautta. Sitten kun lopulta päädyn kassalle lukuisten tavaroitteni kanssa: -minullahan on kärryssä pyyhkeitä, lakanoita, vispilää ja kauhaa.... - niin kassalla, jossa työskentelee aina kolme henkilöä, yksi lyö hinnat ja lukee viivakoodit, toinen pakkaa ja kolmas vahtii, että kaikki menee oikein, niin siellä sitten taas avataan kahvinkeitin laatikko ja katsotaan , että kaikki osat ja vakuutuslappu on tallella. Yritin sanoa, että justhan ne katsottiin, mutta se kuulemma kuuluu myös heille ........ Mihinkähän olisin voinut kadottaa osat 30 metrin matkalla.

On ymmärrettävää, että palkat ovat tosi pieniä, kun joka hommaan tarvitaan aina monta ihmista. On myös hienoa, että aina kyllä löytää myyjän, joka ei meillä ole kovin tavallista. Kuitenkin lähes aina kun kysyt asiaa henkilö ei osaa vastata tai se ei kuulu hänen tehtäviinsä tai osastoonsa, hän hakee toisen henkilön, jos vaan löytää oikean. Te, jotka surette, ettei omaa esimiestä saa kiinni nykyisissä valtavan suurissa yksiköissä, ottakaa oma työ ja vastuu haltuun ja nauttikaa, että teillä on oikeus tehdä omia päätöksiä ja rakentaa työtänne omalla tavallanne. Pomo ei seiso vahtimassa, kuten eilisen liikkeen kassalla sinun jokaista liikettä. Sitäpaitsi, jos kassoja oli esim. 10 jokaisella kassalla oli oma "vahtinsa" ja sitten oli yksi päävahti, joka tietenkin oli mies.

Lopulta raahasin valtavan tavaramääräni Allbrok Mall:in, suuren kauppakeskuksen toiseen päähän mennäkseni vielä ruokaostoksille. Juuri ennen ruokakauppaa näin ilokseni ja myöhemmin myös pettymyksekseni Claron, paikallisen puhelinyhtiön "kioskin". Päätinkin mennä tiedustelemaan, että miksihän minulle ekana päivänä myytiin vain 14 päivän puhelinliittymä internetillä, vaikka ennen pystyi ostamaan 30 päivää. Ei olisi todellakaan pitänyt poiketa - nuori mies oli todellinen kauppias.... Nopeasti hän sai minut vakuuttuneeksi, että tyttö, joka liittymän myi ei osannut asiaansa. Täällä ei mitään kannattaisi tehdä hätiköidysti. Nyt olen ilmeisesti tehnyt pysyvän sopparin Claron kanssa - maksanut kaksi kuukautta etukäteen ja tietämättä, miten liittymä lopetetaan. Eikä siinä vielä kaikki - se ei toimi ! Eilen illalla chattäilin lähes kolme tuntia Claroon, sitten soitti henkilö, joka puhui hyvin nopeasti ja kyseli minulta jotain, mitä en alkuukaan ymmärtänyt. Pyynnöistäni huolimatta hän toisti vain saamaa kysymystä uudelleen ja uudelleen muuttamatta sanakaan. Hän sitten ilmoitti, ettei voi vahvistaa liittymää, koska en osaa vastata kysymykseen.

Saareen kuljetetaan valtavat määrät tavaraa joka lautalla. Kova homma esimerkiksi ravintoloitsijoilla. Moni käy itse ostamassa tarvikkeet, tuovat rantaan, kymmeniä laatikoita, kantajat vievät ne sitten kärryllä paattiin ja sitten sama toistuu saarella.

Nyt olen "nettivarkaissa" - naapurilla ei näytä olevan salasanaa. Huomenna pyydän täällä saarella jotakuta soittamaan Clarolle ja auttamaan minua "haastattelussa". Uni oli kadoksissa viime yönä kun murehdin tätä, mutta sitten sain itseni vakuuttuneeksi, että kaipa tämäkin asia järjestyy.

Nyt on sadekausi ja lähes joka päivä on satanut ja ukkostanut melkoisesti - nytkin vettä tulee kaatamalla ja ukkostaa ja salamoi kamalasti. Kävin ottamassa mun kahvinkeittimen johdon irti seinästä, ettei vaan menisi rikki ekana elinpäivänään.

Olen ollut ennenkin täällä sadekautena, mutta yleensä sade on ollut esim. tunnin kaatosade iltapäivällä ja muu aika paistaa. Tänä vuonna on kuulemma satanut hirveästi ja vaikkei täällä olekaan hirmumyrskyjä, eikä isoja maanjäristyksiä niin rankkasateet ovat tehneet pahaa jälkeä. Jokin aikaa sitten tuolla Panaman maaseudulla valtavassa tulvassa ja maanvyöryssä ystävämme Josen sukulaisilta meni talo maan tasalle puolessa tunnissa ja kaksi sukulaista kuoli. Täällä saarellakin on pari taloa sortunut, kun maa on valunut alta. Tämä talo on ollut niin kauan pystyssä, että me ei ehkä olla vaarassa. Meidän pikkutie, jota ei enää voi tieksi edes nimittää, on menettänyt sateiden takia kaiken irtoaineksen - se muistutta lähinnä kivistä rakkaa.

Sadepäivänä voi hyvällä omallatunnolla kuunnella kirjaa, tehdä espanjan läksyjä ja kirjoittaa blogia. Välillä täällä tuntuu, ettei voi tehdä töitä, kun sataa, mutta kun aurinko paistaa, on liian kuuma päivä työnteolle tai sitten juhlitaan isänpäivää tai itsenäisyyspäivää (joita niitäkin täällä on kolme), tai on karnevaaliaika tai....aina on jokin syy vapaalle ja juhlimiselle tai juhliin valmistautumiselle. Kaikkeen vierähtää usein viikko jos toinenkin.