Tein sitten korppuja 

Aleksis Kiven päivä 10.10. 2023

Sitä alkaa kotiutua, kun päättää hiukan siivoilla ja leipoa. Ei ihme, että matkalaukkumme painoivat, kun raahasin mukanani 2 kg Myllyn Parhaita sämpyläjauhoja.  Ehkä kuvittelet minut täydeksi sekopääksi, mutta täältä on todella vaikea löytää muita jauhoja kuin vehnäjauhoja ja nekin hienonhienoa kuin perunajauho. Suomalainen ei pysty syömään pelkkää valkoista paahtoleipää kuin jokusen päivän, siksi laukustamme löytyi niin jauhot kuin Vaasan revityt ruisleivät. Yksi paketti meni Markille, amerikkalaiselle ystävällemme kiitokseksi avusta, muut pakkaseen. Ruisviipaleet ovat säännöstelynalaisia, 24 siivua per pää ja reissussa noin 56 päivää. Leivän voi ottaa kahden- kolmen päivän välein.

Siispä päätin auttaa heti alkuun tilannetta muhkeilla täysjyväsämpylöillä. Vaikuttiko ilman kosteus, hiivan väljähtyneisyys vai jopa leipojan perustaitojen puute siihen, että taikina ei noussut kuin pikkuriikkisen. Työnsin sämpylät kuitenkin uuniin siinä toivossa, että uuni leivän kaunistaa -ei kaunistanut, eikä nostanut.

Parikymmentä kappaletta korppuja, hyviä kylläkin, oli paistunut uunissa. Ne kun halkaisi heti lämpimänä, siis olivat sen verran paksuja, että veitsi väliin mahtui, saatiin muutama pussillinen täysjyväkorppuja.

Voihan olla, että korputkin pehmenevät, sillä ilmankosteus on valtava. Sadekausi tropiikissa on aina tietenkin kostea, mutta näinä ekoina päivinä on ollut todella tyyntä, välillä on ukkostanut ja satanut rankasti ja taas sitten paistanut. Olo on kuin kasvihuoneessa - niin minulla on ollutkin kasvihuonettani Imatralla ikävä. Vehreys, lintujen laulu ja kauniit kukat saavat mielen iloiseksi ja virkeäksi. 

Myynninedistämismatkan lisäksi olen päättänyt iloita lämmöstä ja auringosta täysin siemauksin. Jo kahtena aamuna olen lähtenyt hiukan yli tunnin lenkille ympäri saarta, kyläraittia ylös ja alas. Aamulla on hiukan siedettävä lämpötila lenkkeilyyn, mutta hiki virtaa vuolaana kotiin päästyäni. Suihku ja pulahdus altaaseen niin on aamukahvi ansaittu.

Päivällä olen pitänyt itselleni tunnin tehokkaan allasjumpan. Mereen asti en ole vielä ehtinyt.

Eilen katsastettiin Kaukon kanssa turistiranta ja käytiin syömässä ystävämme Estrellan ravintolassa, josta saa todella hyvää ruokaa. Estrella vaan itse oli Italiassa, jossa hänellä on myös perhettä sukuloimassa. Nuori tabogalainen yrittäjäneitonen on varmaan saanut ravintolansa pyörimään kohtuullisesti - jo toista vuotta toiminnassa. 

Yllä oleva ei ole Estrellan ravintola vaan rannalle on lisääntynyt huimasti tällaiset hökötykset, joita myös ravintoloiksi kutsutaan. Musiikki soi kovaa jokaisessa kuppilassa, joten rauhallisesta  rantaravintolahetkestä voi vain haaveilla - aika skitsofreninen olo alueella kävellessä.

ranta ennen turistien saapumista

Suomalaista kirjallisuuden päivää olen juhlistanut kuuntelemalla Enni Mustosen syrjästäkatsojan tarinoita. Sarjan viimeisen kirjan innoittamana on pitänyt tutkia Marimekon historia ja Armi Ratian suuret suunnitelmat Mari-kylästä.