Isla de la Plata

Aamukahvinäkymä hostellissa -ei hassumpi 

5.11. 2014  Isla de Plata

Meriretkelle lähdettiin puoli kymmenen maissa. Opas poimi meidät hotellilta ja sitten käveltiin kylän toiselle laidalle olevalle laiturille. Joukkue kasvoi matkan edetessä noin neljääntoista henkilöön.  Nää tällaiset retket ovat kivoja, kun on monenmaalaista edustusta –nytkin oli edustettuna USA, Italia, Ecuador, Ranska, Saksa, Columbia ja pikkuinen, muttei vähäinen Suomi.

                                       
Pikavenematka kesti saarelle ( 40 km) noin tunnin. Aikamoista hakkaamista vene piti kovassa vauhdissa, sisäelimemme oli melkoista muhennosta.

               

  Saareen sitten rantauduttiin kahlaten. Olimme perillä karussa ja kuivassa Machalillan kansanpuistossa. Kuivana kautena ( toukokuulta joulukuulle)  80 % puustosta on lehdetöntä ja harmaata. Kuivuuden keskellä kuitenkin on elämää ja muutama kukkiva kasvikin.

Saari Isla de Plata (rahasaari) on saanut nimensä kahdenkin eri tarinan mukaan – kumpi sitten lienee oikea.
Toinen tarina juontaa merirosvojen raha-aarteista ja toinen maallisempi, kun linnut ovat paskoneet kalliot aivan valkoisiksi ja ne loistavat täysikuunvalossa kuin kulta ja hopea.

 Näin kuivaa oli, mutta sinnikkäästi, jotkut kukat vain kukkia yrittävät

 Flora de estraña ( = ikävöimisen kukka )

Saarella on useita pesiviä lintulajeja, mutta polun varrella,  jota me ylös kiipesimme näimme kahta eri lajia.

Piqueros patas azules

Tämä sinijalkainen lintu hautoo juuri munia. Koiras ja naaras vuorotellen yhteensä 45 vuorokautta. Munia ei voi jättää hetkeksikään, koska silloin rotat tai käärmeet pistelevät ne napaansa.

Koiraalla ja naaraalla oli erilaiset äänet ja koiras oli isompi ja sillä oli isommat pupillit.

Sitten näimme   fragata- lintuja

 Aika mahtavan kokoisia lintuja

Kävelymatkan jälkeen oli uintimahdollisuus ja saimme hiukan evästä. Juuri ennen poislähtöä metsänvartijat tulivat kertomaan, että saaren toisella reunalla on merileijonaperhe, Siten saimme vielä läksiäisiksi veneestä nähdä nämä otukset kalliolla. Hieno juttu, merileijonia en ollut ennen nähnytkään.

Venereissun jälkeen oltiin kyllä aika uupuneita jalat ja sisäelimet tohjona. Kotiin päästyämme suihkuun, syöömään ja nukkumaan.

Köyhien Galapagos oli kuiva ja karu, mutta kokemisen arvoinen paikka.