lauantai 8. marraskuuta 2014

Kalasatama ja paluu Quitoon

Torstai 6.11. 2014

Aamukävely rantaa pitkin ennen aamupalaa kalasatamaan. Täältä olisi saanut monenmoista tuoretta kalaa, jopa valmiiksi laitettuna, mutta päätimme jättää kalasopan väliin näin aamutuimaan.





Kyllä näet oikein, haitahan nämä





Sitten teimme päivän hyvän työn. Jokapäivä on joku pieni tehtävä.  Nämä veneet ovat aika painavia, pienetkin. Pojat eivät jaksaneet keskenään vetää venettä tarpeeksi kauas, niipä kaksi urheaa suomalaista auttoivat.  Nousuveden takia vene pitää kiskoa pitkälle rantaan.




Näppärä koulutaksi

Dollarin maksoi tämä taksi bussiasemalle noin 3 kilometrin päähän.

Tää kylä sitten jätettiin aamukahdeksalta perjantaina


Perjantai 7.11. 2014

Olimme iloisia kun saimme tietää, että Puerto Lopezista meneekin bussi suoraan Quitoon.  Oiva juttu.
Bussiin kello kahdeksan ja 9 tunnin matka alkakoon ! Totuus alkoi paljastua ensimmäisen kymmenen minuutin aikana: bussissa ei ollut ilmastointia, ei vessaa ja kaikeksi riemuksi se ei ollut mikään pikavuoro, jossa olisi vain muutama pysähdys matkalla. Loppumatkasta kun noustiin ylös kolmeen kilometriin, kuulosti kun veto kärryyssä ei mitenkään riittäisi, isot rekatkin meidät ohittivat kun ykkösellä jurnutimme eteenpäin -työntämään emme onneksi joutuneet!

9 tuntia on pitkä aika, mutta kun se muuttuu 13 tunniksi hikisessä bussissa, se on tosi pitkä aika !
Lipun myynyt poika taisi hiukan huijata meitä -kauppa se on mikä kannattaa !  Bussi pysähtyi joka kadunkulmaan poimimaan lisää matkustajia. Täällä, kuten muuallakin latinomaissa on aina apupoika, joka rahastaa ja haalii ihmisiä -huutelee risteyksissä ja kylissä tulevien kaupunkien nimiä. Loppumatkasta pojalla olikin jo ääni mennyt käheäksi.

Lisäksi usein, kun bussi pysähtyy joukkoon hyökkää kauppiaita: kookosta, leipää, hedelmiä, kanaa, keksejä, pähkinöitä jne... Nälkä ei pääse yllättämään, jos uskaltautuu näitä kanoja ostelemaan.
Tavaroitaan saa kyllä vahtia, ettei lähde kauppiaiden matkaan.

Pahemmin ei kuitenkaan uskalla syödä ja juoda, kun ei ole aavistustakaan milloin pääsee vessaan.  Matka olisi "oikeasti" kestänyt noin 12 tuntia, mutta kun Quiton lähellä oli kolari ja jouduttiin matelemaan ja odottelemaan, niin matka-aika piteni vielä tunnilla.

Mielenkiintoisiahan nää vakiovuorot on, kun näkee kaikenlaista. Näin pitkällä matkalla kuitenkin toivoisi hiukan parempaa bussia. Mutta, kun ajattelee matka- /hintasuhdetta, niin meidän eläkeläinen matkusti 5 dollarilla 13 tuntia - eipä ole kallista !

Lopen uupuneina päästiin kuitenkin turvallisesti "kotiin" Quitoon, jossa meillä vielä sama kämppä, joka vuokrattiin koko kuukaudeksi. Maanantaina sitten tulee isäntäväki tarkistamaan, että koti on ehjä ja tiistai- aamuna anivarhain lähdemme Guencaan, mutta tällä kertaa panostamme hiukan paremmin bussin valintaan, vaikka joutuisimme pari dollaria satsaamaan ilmastointiin ja nopeuteen.



1 kommentti:

  1. On se hyvä että olette hyödyntäneet jubilado edut :D miten alennuksen saatte,uskooko väki siellä ihan katsomalla vai pitääkö heille todistaa ikä jostain? Täällä on tullu jo lunta!!

    VastaaPoista