Sänkypuuhia

Tabogassa torstaina 7.5. 2015

Huh ja huh -takaisin saarella !

City-reissut on aina hikisiä ja täynnä erinäisiä hankaluuksia. Lähes joka kerta käy jossain niin, ettei pankkikortti kelpaa -tai eivät osaa käyttää niitä -jaksavat ihmetellä, mikä ihmeen pin-koodi?
Tulipahan kaupungissa harjoiteltua Western Unionin käyttöä rahansaajan näkökulmasta, aina ennen kun on ollut maksajan osassa.

Kaukon piti lähettää lisää rahaa, kun sänkykauppaankaan ei kelvannut kortti. Raha tuli useammassa erässä: -ensin keskiviikkona jonotin tuntitolkulla nopeaksi ja näppäräksi mainostetun systeemin ovella. Täällä, kun kyseisessa paikassa maksetaan myös laskut, maksetaan puhelimen prepaidit jne., niin nopeudesta voi vain kuvitella.

Tänään torstaina ajattelin olla ovela ja rynnätä heti kaupan aukeamisen aikaan sisään, jottei tarvitsisi kauan jonottaa. Kauppa aukesi klo 8, mutta ko. konttoori 8.30. Olin onneksi jonossa toisena.
Puolen tunnin odottelun jälkeen pääsinkin onnekseni sisään. Onni kuitenkin nopeasti vaihtui pettymykseksi; en saanut rahaa, koska heillä ei ollut niin paljoa !

Mahtavaksi rahanvälitystoimistoksi itseään mainostavassa konttorissa ei ollut 700 dollaria !

Tyhjin käsin oli palattava lähtöruutuun. Mikäs nyt avuksi ? Hyppäsin metroon ajoin Allbrok Mall:iin (iso ostoskeskus) ajatellen, että siellä täytyy olla rahaa, kun liikkuu paljon turisteja jne. No, olihan siellä, mutta vasta kymmeneltä -eikun odottelemaan !


Pitkä ei vielä ole Panaman metroreitti. Sitten on mahtavaa kun ulottuu Tocumenin kansainväliselle lentokentälle 30 km:n päähän.

Lopulta  rahat repussa pääsin hoitelemaan muita asioita.

Tällä välillä sänkykauppa oli onnistunut mämmimään sänkylähetyksen lauttarantaan, jossa venekuski jo hermostuneena odotteli -lopulta asia selvisi, kun menin liikkeeseen setvimään, vaikka kaiken piti olla selvää.




Sänky patjoineen ja päädyt (oikeanpuoleiset ostin)

Nyt on sängyt onnellisesti kuitenkin perillä maksettuna niin sängyt kuin venekuskit, kantajat ja auto.
Kyllähän niissä kelpaa nukkua, kun vaan ensin kokoaa ne ! (Martta & Kalle)

Onneksi minulta taittuu tuo espanjankieli jo sen verran hyvin, että pystyn setvimään, selvittämään ja hoitamaan asiat ilman sanakirjaa. Onhan asioiden hoitaminen vieraassa kultuurissa ja vieraalla kielellä mielenkiintoista -siinä on hiukan sitä haastetta, jota aina eläämääni kaipaan.

Tein kyllä itsekkin aikamoisen emämokan sänkyasiaa hoitaessani: -soitin Panamasta ensin vahingossa väärälle tyypille ja ihmettelin, että miksi hän ei tulekaan sänkyjä hakemaan, vaikka olin jo etukäteen maksanutkin ! Olin aika topakkana ! Kaveri ihmeissään, että mitä minä olen hänelle maksanut ja eihän hänellä edes ole venettä !!! Kunnes tajusin, että olin soittanut kaverille, joka oli auttamassa kattohommissa. Olin aika nolona ja pyytelin anteeksi. Soitin vielä toistamiseen ja varmistin, ettei hän vaan nyt ala järjestellä mitään sänkykuljetusta, koska jo sitäkin lupaili myyjälle (olin antanut jo luurin myyjällekin !!)  Tais Oskari olla aika kummissaan !

Nämä sekoilut varmaan kertoo sellaista sanomaa, etten ole oikein työkykyinen ja minun täytyy jäädä tänne vielä vuodeksi "selviämään".

Kyllä näissä maissa matkustavan on tavalla tai toisella hyvä varmistaa rahansaanti kotimaasta tai / ja olla varapankkikortti. Minä aina pelkään, että mämmäröivät niin, että pankki sulkee kortin kokonaan - sitten on kyllä liemessä. Ennen pystyi luottokortilla passin kanssa nostamaan pankistakin rahaa, mutta nyt sekään ei onnistunut, vaikka kolmessa eri pankissa kävin. Panamassa on kyllä yli 250 eri pankkia, joten muutama jäi tsekkaamatta.

Sähkölaskukin oli kotiutunut naapurin kuskaamana : huhtikuulta 800 dollaria ! Pitäisiköhän mittarinlukijalle hommata uudet silmälasit. Laskussa (ja siis mittarilukemassa) vain noin virhettä sellaiset 750 dollaria ! Tällasta täällä tapahtuu tämän tästä.

Muutoinkin vinkkinä latinomaissa matkustaville -aina kun maksaa kannattaa olla tarkkana minkä rahan antaa ja paljonko pitäis saada takaisin. Tälläkin reissulla parikin kertaa kävi niin, että kun huomautin väärin saamastani vaihtorahasta, kommentti oli vain että oho - ja loput rahat tuli nopeasti oikein. Olen aivan varma, että on tahallista, kokeillaan huomaako asiakas.

Meidän Maraquar on kasvanut huimasti. Istuttaessa ylin kärhö ylettyi puun oksaan, nyt jo parikymmentä senttiä yli. Hienoa, on ainakin lähtenyt juurtumaan. Varmaan jouluksi on ekat hedelmät.

 Lapsia lauttarannassa 

Salaa metrossa kuvattu kuna-intiaaninainen. He eivät pidä kuvaamisesta -siis anteeksi. Ovat aina pukeutuneina perinteisesti. Puseron alaosassa perinteinen mola, joka näkyy hiukan huonosti. Suuritöinen käsityö, jonka jokainen nainen valmistaa itse ja kertoo siihen elämäntarinaansa.

Jos haluat tutustua enemmän katso 

Mola

Jaloissa ja käsissä hänellä on myös perinteiset koristenauhat, jotka punotaan pienenpienistä helmistä.

Ne karkoittavat pahoja henkiä. Lapsia hänellä ei vielä ole, koska nenässä ei ole rengasta.

Kuna-intiaanien yksi symboleista on tämä "hakaristi" . Sen symbooliarvonhan Hitler pilasi. Se on ollut tuhansia vuosia monille alkuperäiskansoille onnen, pitkäikäisyyden ja energian symboli.

Kuna- intiaanien omassa lipussakin se oli  vuodesta 1925, jolloin saivat itsehallinto-oikeuden saaristoonsa Guna Yalaan, millä nimellä he itse aluettaan kutsuvat. San Blas:na se turistikielellä tunnetaan.  2010 he vaihtoivat lippunsa, koska lippu toi liikaa mieleen natsit.

linkki = Kuna-lippu

Kaksi kertaa olen kuna-intiaanialueella käynyt. Mielenkiintoisin oli tietysti vierailu heidän pääsaarellaan Ustupussa v. 2006 paikallisten opettajien mukana, kun työskentelin heidän kouluprojektissaan hetkisen. Silloin vieä hakaristilippu salossa heilui.

Inkkarisaarille vielä joskus haluan ehdottomasti palata !