Tarkoitus oli lähteä viikonlopuksi Matucanaan - vuoristokylään patikoimaan. Sinne kuitenkin luvattiin sateista ja kylmää, joten mukavuudenhalu voitti ja siirsimme lähtöä viikolla. Päätimme sitten huonetoverini kanssa käväistä tutustumassa naapurikylään Chaclacayoon, noin 15 km:n päähän. Ensin mopotaksilla ison tien varteen. Meitä on kovasti varoiteltu menemästä epävirallisiin takseihin, mutta ennen kuin oikein tajusimmekaan istuimme jo "taksin" takapenkillä. Ison tien varrella oli sellaisia "sisäänheittäjiä", jotka kysyivät, että minne matka ja kun sanoimme, niin meidäthän jo tuupattiin taksiin.
Matka kuitenkin sujui nopeasti ja turvallisesti, kanssamatkustajat vaihtuivat muutamaan kertaan matkan aikana. Helposti ja mukavasti päästiin kahdella solella kylään. Vähän kalliiksi tuli, kun bussi olisi maksanut vain solen, siis noin 30 centtiä ja taksi veloitti tuplahinnan.
Hämmästys oli suuri, kun 15 km:n päästä löytyi siisti, meluton, vihreä pieni kaupunki siistine pientaloineen. Täydellinen vastakohta meidän meluisalle, pölyiselle ja rumalle kotikaupungillemme.
Oli rentouttavaa kävellä hetki pölyttömässä ilmassa. Suuntasimme ensitöikselle suurelle puistoalueelle, jonka olin netistä löytänyt. Alue sisälsi uima-altaat, pelikentät ja ravintolat. Olimme ajatelleet viivähtää siellä hetken rentoutuen.
Paikka löytyi googlen avulla melko helposti portille asti, mutta mitkään sesam aukene -sanat eivät porttia meille aukaisseet. Netti näytti edelleen paikan olevan aina auki, mutta vaikutti kuitenkin siltä, että porttia on tuskin avattu kuukausiin tai jopa vuosiin. Ihmettelinkin hiukan, että miten näin pienessä kylässä olisi noin suuri viihtyisä keidas.
Löysimme kuitenkin pian itsemme viihtyisästä ravintolasta juoden talon halvinta perulaista punaviiniä, joka tuntui meistä todella kalliilta. Se on jännää, miten oma ajattelu sopeutuu nopeasti paikalliseen hintatasoon. Perulainen viinipullo maksoi 40 solea. Mietimme pitkään raaskimmeko ostaa sen. Jos Suomessa saa ravintolassa pullon punaviiniä 10 eurolla, niin eipä sitä kauaa tuumita, onko 5 €/ nenä liikaa. Chiileläistä viiniä emme edes harkinneet, kun olisi pitänyt pulittaa jo noin 8 euroa /nenä koko pullosta. Muistan,kun olin Panamassa v. 2006, en raaskinut ostaa omenia, kun olivat kalliimpia kuin muut hedelmät ja silloin kauan sitten tavoitteeni oli kokeilla elää dollarilla /päivä, joka silloin luokiteltiin YK:n köyhyysrajaksi. Taitaa vieläkin maailmassa lähes puelet väestöstä elää alle 1,25 dollaria / päivä alapuolella. Minä kuitenkin jätin asumisen huomioimatta, joka kuitenkin kattoi suurimman osan menoistani.
Viini oli kuitenkin ihan juomakelpoista ja sujuvoitti kummasti englanninkieltäni. Luulen, että englantini on kehittynyt täällä enemmän kuin espanja. Se ei ollut tarkoitukseni, mutta on mukava huomata kuinka pärjään englanniksi, vaikka aina olen vertaillut itseni kollegoihin tai omiin lapsiini ja tuntenut pientä -välillä suurtakin häpeää.
Vaikka väillä kotikaupungin liikenne, pöly ja meteli väsyttävät ja tekee mieli paeta jonnekkin hiljaisuuteen, niin tavallaan rakastan tätä menoa ja meininkiä. On valoa, aurinkoa ja värien yltäkylläisyyttä, sekä iloisia ihmisiä. Torikaduilla on kiva tutkia, mitä kaikkea kadulla voikaan myydä ja ostaa.
| Hedelmätarjonta on värikästä ja runsasta. |
| Perunoita on runsaasi eri lajikkeita - ihmettelen miksi syömme niin paljon pastaa ja riisiä. |
| Vaikka kanat näin houkuttelevilta näyttävät, toivon ettei niiden tarvitsisi kovin montaa tuntia odottaa ostajiaan kuumassa auringossa. |
Menneellä viikolla Limassa oli taas maanjäristys, taisi olla noin 4,6 magnitudia. Ei tuntunut täällä asti. Limassa on korkeitakin rakennuksia, joten toivon, että ovat rakennettu kestämään isommatkin tutinat. Limassa kävellessä kyllä muistaa, että maa on altis luonnon katastrooffeille, sillä meillä ei tällaisia liikennemerkkejä tarvita.
| Tie suljettu tsunami hälytyksen takia |
Oletpas sinä nyt mennyt törsäilemään 😂
VastaaPoista