Kylläpä aika vierii

Kylläpä aika kuluu eläkeläiseltäkin vauhdikkaasti. Kummallista, miten nopeasti sitä tottuu joutenoloon. Päivän "kiireet ja aikataulut" syntyvät täysin eri asioista kuin työssä käydessä. Aika monet asiat pyörivät oman navan ympärillä -niin sisä- kuin ulkopuolella.

Sitä miettii:  lähteekö aamulenkille, mitä syö aamupalaksi, lukeeko tänään romaania vai opiskeleeko espanjaa, vai sittenkin ensin uimaan, leipoisiko vai tyytyykö paikalliseen paahtoleipään, kirjottaisiko blogia vai viestittelisikö ystävien kanssa, pelattaisiinko illalla scrablea vai yksinkertaista jazzia.

Toisaalta täällä saarella elämä on myös toisenlaista kuin koto-Suomessa.  Esim. pyykkipäivään kuluu huomattavasti enemmän aikaa kuin kotona valitessani automaattiohjelman koneesta. Onneksi pyykki muodostuu täällä enimmäkseen hikisistä paidoista, joille riittää  pikainen huuhtelu. Mahtavaa kun vaatekappaleita päivässä tarvitaan jopa vain kaksi.

Kun sitten päättää pestä vaikka lakanat, kohtaa pieniä ongelmia; meidän teini-ikäinen pulsaattorikoneemme ei ole oikein enää innokas yhteistyöhön. Siinä ei toimi enää linko, eikä pumppu, joten olen päätynyt hoitamaan pyykkäyksen  käsipelillä. Pitäisi ostaa uusi pesukone, mutta sen raahaaminen kaupungista on niin työlästä, ettei oikein huvittaisi lähteä ostoksille. Vedenpaine ei riitä automaattipesukoneeseen.

Toisaalta kuumassa ilmassa on virkistävää puuhailla veden kanssa, joten kohta on talon kaikki verhot, pyyhkeet ja lakanat saatu puhtaiksi. Pölyä ja likaa kertyy liinavaatteisiin käyttämättömänäkin, kun seisovat kaapissa. 

Kalle ja Martta lopulta saatiin takaisin saarelle Bahama-reissunsa jälkeen. Paluu saarelle oli kuin kotiintulo -tuttua ja turvallista ja elämä paljon paljon halvempaa kuin rikkaiden amerikkalaisten lomakohteessa. Heillä oli kuitenkin mahdollisuus asua siellä ystävien asunnossa, joten ei tarvinnut maksaa 250 dollaria hotelliyöltä.

Tuulet eivät suosineet heidän suppailuharrastustaan ja täälläkin joinakin päivinä hiukan liikaa tuulta ja aaltoa. Ahkerasti nuoripari kuitenkin pyrkii merelle.  Touhu näyttää helpolle ja kevyelle, mutta aallot, virtaukset ja vuorovesivaihtelu tuo kuitenkin omat haasteensa. Päätin jättää omat kokeiluni ensi kesään Oulu-järvelle.  Täällä ymmärtää todella, mitä vuorovesivaihtelu on - suurimmillaan se on noin 6 metriä. Esimerkiksi veneilijän tulee osata ottaa se huomioon rantautuessaan. Tällä on nähnyt mielenkiintoisia tilanteita, kun kipparilla ei ole ollut riittävää asiantuntemusta; jahti joka juuttui hiekalle ja joutui odottamaan seuraavaa nousuvettä päästäkseen irti tai purjevene, joka kellahti nurin joutuessaan kuivalle maalle veden paettua alta.

Hienosti pysyivät pystyssä -ainakin niin kauaksi kuin katseeni heitä seurasi

Tässä nämä näyttävät enemmän poseraavilta turisteilta tai suoraan sup-lautamainoksesta

Tässä kuvaan itse itseäni aamulenkillä

Minulla  on täällä saarella "Taboga sisko " Aurora. Auroran olen tuntenut kaikki nämä vuodet, jolloin olemme saarella vierailleet - siis siitä taitaa olla jo 14 -vuotta.  Syksyllä 2006 kävin saarella ensimmäistä kertaa yksin. Silloin en vielä tiennyt, että tulen istumaan oman talon terassilla vielä neljäntoista vuoden kuluttua.

Soitin kuitenkin Kaukolle ja kerroin, että olin löytänyt eläkekohteemme, joka täytti kaikki minun kriteerini; lämmpöä, kauneutta, vehreyttä, lähellä palveluja ja kulttuuria, ei muita suomalaisia. Siitä sitten tämä tarina alkoi.

Aurooran syntymäpäivää vietettiin meidän uima-altaalla. Mukana oli hänen lapsistaan Carmen ja Dayanara, sekä heidän lapsiaan ja jokunen lasten kaverikin. Lapsilla juuri nyt kesäloma ja viettävät aikaa saarella isoäidin luona. Saavat tietysti pulikoida mielin määrin meressä, mutta hetki uima-altaalla on spesifiä. Leikit ja melskaaminen ei todellakaan poikennut suomalaislasten leikeistä -kumipatjat vain ei rajua menoa kestäneet.

Näitä kukkakuvia on ihan pakko jakaa, koska tiedän, että teissä blogini lukijoissa on  kukkien ystäviä ja kuulemma sinne pimeyteen näillä kaunilla kukilla on voimaannuttava vaikutus.

Nyt olisimme valmiita myös tämä Taboga- tarina päättämään.  Olemme valmiit myymään ihanan eläkekotimme. Miksikö, vaikka täyttää kaikki toiveemme. Olemme ajatelleet, että voisimme tulevaisuudessa aina vaihtaa kohdetta, jossa voisi viettää muutaman kuukauden vuodesta reissaten.

Ei tarvitsisi kantaa huolta kaukaisesta kesämökistä. Missään vaiheessa emme ole ajatelleetkaan, että muuttaisimme pois Suomesta kokonaan. Lapset ja lapsenlapset ovat tärkeitä emmekä halua kokonaan kauas heistä, mutta muutama kuukausi ulkomailla sopisi meille hyvin. 

Jos vain tunnet jonkun,  jolle taloa kannattaa vinkata, niin te se. Tämä talo sopisi mielestäni pariskunnalle /perheelle, joka haluaa nauttia ympärivuotisesta lämmöstä, rakastaa tropiikkia ja nauttii pienestä seikkailusta. Olisi hyvä osata ainakin auttavasti espanjaa. Tämä on vaihtoehto Espanjan asunnolle - ei muita suomalaisia. Täällä  on turvallista asua ja voi tutustua helposti paikallisiin ihmisiin ja tapoihin. Panama- cityyn on helppo lentää Suomesta ja saari on lähellä pääkaupunkia. Sopii rauhaa, luontoa, merta ja latinokulttuuria rakastavalle.  

Jos ostaja löytyy Suomesta, olen valmis auttamaan alkuun, miten täällä maassa ja saarella toimitaan.

Me aloitimme "tyhästä" vanhasta remontintarpeessa olevasta talosta, mutta nyt olisi tarjolla kunnostettu koti uima-altaineen.

Luopuminen tulee olemaan vaikeaa, kun ostaja löytyy -siihen asti kuitenkin nautimme tästä paratiisista ja sitten kohti uusia seikkailuja.