Black Friday

 Torstaista sunnuntaihin 24.- 27. 11. 2022

Eilen ajattelin valmistautua perjantaisiin suomalaisten pikkujouluihin Panamassa. Minulla oli mukanani kaksi vaihtoehtoa: yksi hellemekko, jonka olen täältä joskus ostanutkin ja mustat polvihousut. Minulla ei paljoa vaatteita ole edes mukana, mutta nämä olin ottanut kotoa siisteimmäksi vaatteikseni. Ne ovat olleet koko kuluneen kuukauden kaapissa.

Ja hups.... molemmat aivan homeessa ! Täällä tropiikissa on valtavan kosteaa ja kaapin ovi on tainnut olla kiinni. Haisivatkin kamalalle. No, onneksi tuo home oli vain vaatteiden pinnalla ja lähti hyvin pesussa. Nyt tuulettuvat ja kuivuvat ulkona, joten minulla taas mistä valita kuteet juhliin - kengät vain puuttuvat.

Ja apua, en muistanut lainkaan, että perjantai on Black Friday täälläkin - ihan kamala kaaos kaupungilla ja ostoskeskuksessa. Minä en siellä kauaa viihtynyt.

Tässä sitten paikallista juhlakenkätarjontaa:  

Ehkä ei siis ihan minun jalkaan. Päätin sitten sijoittaa 6 dollaria mataliin avokkaisiin, jotka ehkä kestäisivät ainakin tämän illan.  Onhan nämä nyt kuitenkin lenkkareita sievemmät.

Sitten sijoitin toiset 6 dollaria koruihin. Minullahan ei ollut mukana kuin korvikset. Kun matkustan jätän aina sormuksia myöten kaikki kotiin, niin ei kenellekään tulee kiusausta ryöstää minua ainakaan korujen vuoksi. 

Täällä ei sitten ihan pikkuiset joulukoristeet riitäkään ostoskeskuksessa.

Tällä kertaa vain ihailin desingualin ikkunoita - kun ei ole enää töissä, niin eipä enää pahemmin tarvi uusia mekkoja - eikä noita eläkeläinen raaski ostaakaan.

Kävin hiukan ruoka- ja hedelmäostoksille ja sitten suuntasin uuden tuttavani Annen kotiin Ciudad de Saberiin. Muutaman turistikierroksen jälkeen taksi löysikin perille, Annen seisoessa kadulla stop-merkkinä.

Yhdessä lähdettiin sitten pikkujouluihin oikein viihtyisään uuteen ravintolaan.

En valitettavasti voi laittaa kuvaa koko porukasta, kun en ole siihen lupaa kysynyt. Olen kuitenkin niin iloinen, että lähdin. 

Minä joka olen huono juhlimaan ja valvomaan, en olisi millään malttanut lähteä nukkumaan - niin mielenkiintoisia, mukavia ihmisiä ja mitä erikoisempia syy- yhteyksiä Suomen ja Panaman välillä. Joku oli suomalaisessa firmassa töissä (Wärtsilä), joku YK:n hommissa, joillain isovanhempien kautta juuret Suomessa tai avioliiton kautta koti Panamassa tai syntynyt Tabogassa, opiskellut Vaasassa  jne.... Oli sellainen kielien sekamelska, kotikieliä oli suomi, ruotsi, espanja ja englanti. Jollain ei taittunut espanja, toiselta unohtunut suomi tai päinvastoin. Parin viinilasin jälkeen minäkin puhuin sujuvaa spangelskaa ruotsilla ja suomella höystettynä.... olisin voinut  tutustua jokaisen omaan tarinaan oman kokonaisen illan. Miten mielenkiintoisia ihmisten taustat voivatkaan olla. 

Nyt olen takisin Tabogan saaressa ja nautin "kotini" rauhasta ja hiljaisuudesta; istuskelen ulkona, käyn ehkä kohta altaassa pulahtamassa, kirjoitan blogia , kuuntelen dekkaria ja nautin valosta ja kesästä.

Kiitollisin mielin uusista elämyksistä ja Annen tarjoamasta majoituksesta ja huolenpidosta.

Kunnanjohtajia ja kotikissoja

 Keskiviikko 23.11. 2022

 Minulla täällä pihalla pieni kissaperhe, äitikissa ja kaksi pentua. Olen jopa langennut hiukan ruokkimaan niitä, vaikkei se kait viisasta olekkaan. Ovat kovin arkoja, kun olen yrittänyt lapsenlapsille lähettää toivottuja kissavideoita.

Tämä kaveri poseerasi kuvissa paremmin kuin nuo kissat.

Ja tämä kaveri antoi minun siirtää itsensä ihan rauhassa ulos.

Menisiköhän talo kunnanjohtajalle .... eilen olin maalaushommissa, kauhea maalauspaita päällä, kun pihalta kuului nimeäni huudettavan. Alapihalla seisoi tuttu taxikuski Secundo kahden henkilön kanssa. Rouvalla oli musta jakkupuku, kymmenen sentin piikkarit ja kultahelyt kaulassa, mies mustassa puvussa lenkkareissa ja lippalakissa - ihan kuin amerikkalaiset. Olivat kuulleet, että talo on myytävä ja tulivat katsomaan.

Kukkakuvat ovat olleet tilauksessa, tässä joitakin uusia

Hiukan hävetti tämä kiinteistövälittäjän olemukseni ja että olohuoneessa oli kaikki mun maalaussuojat; pahvit, muovit jne. pensselit ja maalipurkit myös. Yritin selitellä, että olisi ollut ehkä hyvä ilmoittaa etukäteen, mutta katsellaan. Pitivät pihasta ja altaasta kovasti, sisätiloista eivät sanoneet mitään.  Yläterassille emme edes päässeet, kun raput oli juuri maalattu.

Rouva teki sinukaupat vielä lähtiessä ja esitteli itsensä Magiksi ja pyysi minua lähettämään kuvia yläterassista ystävälleen, jolta oli saanutkin tietää talosta. Tämä ystävä on saarella pikkukauppaa pitävä Boli, jonka seinälle vein ilmoituksen talosta.

Vierailunsa jälkeen laitoin Bolille viestin, että tällainen Magi kävi ja että halusi lisää kuvia. Kysyin samalla Magin sukunimeä. Sitten Boli sanoi, että enkös minä tiedä, että rouva on kunnanjohtaja !

Hups- nolotti vielä enemmän..... olin kyllä nähnyt kunnanjohtajan itsenäisyyspäiväjuhlassa ja jopa katsonut netistä pitkän videon, jossa kertoo saaresta, mutta enpä tajunnut. Puolustukseksi pitää sanoa, että ennen rouva oli vaalea, eilen tumma.

https://www.tvn-2.com/videos/noticias/alcaldesa-taboga-rompe-silencio-video_8_1039573.html

No, toivottelin tervetulleeksi uudestaan, kun pääsee yläterassille. Mies kysyi hintaa, jonka sanoin ja kun hän kysyi onko se viimeinen, sanoin että voi kyllä jättää tarjouksen.

Saapi nähdä kuuluuko heistä vielä vai oliko talo liian vanhanaikainen. Piha kuulemma partyihin kelpaisi. -eikö kunnanjohtajilla olekin paljon juhlia ?  Kun talonmies Josemme kuuli rouvan vierailusta, hän ei ollut tippaakaan innoissaan, ajatteli varmaan, että kunnan palkkalistoilla olevat hoitavat sitten talonkin.

Panamalainen talonkatsoja taas siirtää katsomisaikaa aina tulevaisuuteen - saapi nähdä tuleeko ollenkaan. 

                                Onhan täällä saarella saarella näköjään tällainen hop on- hop off -autokin. Pitäisikö kokeilla turistikierrosta, joku päivä, kun ei jaksa kävellä :) 

Tänne on tullut aika paljon lisää tuollaisia golf-kärryjä -kovin on vaivaiset jalat paikallisilla. Niillä viedään jopa lapsia kouluun.

Sitten vielä päivän päätteeksi päivän murheet: täällä saarella kun pitää käyttää käteistä rahaa enimmäkseen ja kun Jose lähtee asioille, niin käteistä pitäisi pystyä antamaan. Saarella on nykyään pankkiautomaatti, josta rahaa voi nostaa - siis jos voi nostaa.

Olen jo sieltä käynnyt kerran nostamassa niitä lahjoitusrahoja ja kone sylki kyllä kiltisti rahaa ulos, joskin antoi ottaa vain vähän kerralla. Nytpä tuo kieltäytyi kokonaan - ilmoitteli ikäänkuin korttini ei olisi validi.... hiukan kauhuissani tulin kotiin läppärille ja pankkiin. Onneksi pankkissa kaikki näytti olevan ihan ok ja kortti edelleen aktiivinen. Nyt toivon, että ongelma oli joku tilapäinen, esim. nettikatko.

Kerittiin kyllä jo Kaukon kanssa varasuunnitelmaa hiomaan - onneksi tuo Western Union toimii. Joten pääsen tarvittaessa nostamaan rahaa Panamassa, jos kortti edelleen takkuilee.

Valoa ainakin Suomen pimeyteen !

Uusia tuttavuuksia

 Sunnuntaina 20.11. 2022

Vaikka välillä kerron postauksissani kaikkia mahdollisia hankaluuksia kommelluksia, mitä tässä  maassa tapahtuu, niin on tää kaikenkaikkiaan pitkästä aikaa niin mielenkiintoista seikkailua - tunnen eläväni tässä lämmössä ja valossa. Ainakin Suomen pimeimpinä kuukausina minusta tuntuu, että olen syntynyt ihan vahingossa väärään maanosaan.

Tänäänkin on ollut supermielenkiintoinen päivä. Sain yllättäin aamulla viestin eräältä Annelta, jota en vielä koskaan ollut tavannut, viestitellyt kylläkin, että hän on Tabogan lautalla erään suomalaisen ystävän kanssa ja haluavat tavata minut. Ovat töissä YK: ympäristöjärjestössä UNEP:lla  ja toinen työskentelee Panamassa, toinen Nairobissa. Nyt minulla on kutsu myös Nairobiin vastavierailulle :) YK:n ympäristöjärjestöllä Panamassa koko tulevan viikon joku kansainvälinen kokous. Mielenkiintoista kuulla miten ympäristöasioita maailmanlaajuisesti hoidetaan.

Kävivät täällä talolla ja käytiin yhdessä syömässä. Hauskaa tavata täällä suomalaisia. Tämän Annen "tunsin" sen verran ennestään, että kuulun Panaman suomalaisten WhatsUp ryhmään. Täällä Panamassa asuu tällä hetkellä lähes 20 suomalaista. Suurin osa Yk:n tai Wärtsilän palveluksessa, osa vain tilapäiväisesti.

Ko.ryhmän kautta minutkin kutsuttiin suomalaisiin pikkujouluihin ensi viikonloppuna. Ensin ajattelin, etten jaksa lähteä koska: -olen huono valvomaan, minulla ei ole juhlavaatteita ja sandaalitkin hajosi, rankkaa reissata aina cityyn ja pois jne,

Nämä selitykset eivät kelvanneet - nimeni vain laitettiin listaan ! Sitten tämä Anne laittoi viestiä, että tule Ulla, tiedän ettet pääse yöllä kotiin, tule yöksi luokseni, minulla vapaa huone ja saat aamupalaakin, mennään yhdessä. No, minä lähden. Menen perjantaina aamulautalla, niin ehdin ostaa ainakin kengät -en voi mennä lenkkareissa. Kenkiä onnekeksi saa muutamalla dollarilla -sopii eläkeläisen kukkarolle, mutta entä jalkaan. Minusta aina tuntuu, että täällä on vain kaksi vaihtoehtoa, matalat timantein koristellut rantasandaalit tai sitten juhlakengät 10 cm. piikkikoroilla.

No, kun naiset olivat lähteneet istahdin rantakuppilaan ja otin lasin viiniä - onhan viikonloppu. Tapasin puolalais-amerikkalaisen perheen. Mie välitti pääasiassa vuokra-asuntoja. Oli kuitenkin myös kiinnostunut myymään tai jopa harkitsemaan taloa itselleen. Ehdittiin vaihtaa yhteystiedot ja sitten hänen oli jo juostava lauttaan, unohti kassinsa ja sitten oli juostava vielä kovempaan.

Tänään olen relannut, mutta koti kaunistuu niin, että en tästä luovukaan.

Vessa eilen ja tänään melkein valmiina. Varmuuden vuoksi sanon, että yläkuva on vanhasta vessasta ja siniset nauhat vain suojateippiä - jota sai rautakaupasta, kun osasi kysyä - kaapissa lukkojen takana, kuten kaikki arvokkaat, kuten vessan tulppasysteemit ja tiivisteet  - niin kaikki arvokas :)

Pergoilakin uusittu ; lahot ja ötököiden syömät puut vaihdettu ja maalattu - kohta sekin valmis -tulee kiva, päällä kasvaa iso Bougainville.

Terassikaiteet maalattu 

Talon yläosan maalaus jäi hiukan vaiheeseen, kun ostin hiukan väärää punaista.. gallona meni hukkaan, tai ei hukkaan, suunniteltiin sillä pikkutalon katon maalausta. -kuten näet, kaipaa pesua ja maalausta.

Kun pasin kotiin kyliltä juttelin yhden söpön 9.vuotiaan pojan kanssa, joka oli menossa kaverille tästä meiltä vielä hiukan eteenpäin. Hän kertoi pelkäävänsä koiria, jotka on tässä aika lähellä. Minäkin pelkään niitä, mutta ovat kyllä aina talon aitauksen sisäpuolella. Sitä en kylläkään kertonut pojalle vaan lupasin saattaa hänet ohi pelottavien koirien. Niin tehtiin - toivottavasti joku saattaa hänet kotiin.

Koirat usein juoksevat portille haukkumaan, ovatkin pelottavan oloisia. Lopettavat yleensä kun  tuijotan niitä ja sanon tosi vihaisesti suomeksi, että tulen ja puren teitä, jos ette lopeta. Lopettavat heti. Luulen, että ymmärtävät suomea.

Saksalainen tyyppikin juuri ilmoitti, että Tabogan talo ei heitä kiinnosta, liikaa puutteita saarella, kun ei ole edes eläinlääkäriä. No, enpä uskonutkaan heidän ostoaikeisiin vierailun jälkeen.

Hengissä ollaan !

Torstaina 17.11. 2022

Hengissä ollaan, sanoi aina isäni vanhoilla päivin, kun hän yksinään eleli ja soitti tai vastasi puhelimeen.

Hengissä ollaan - tyttäreni pelkäsi, kun lupasin ottaa saksalaisen talonkatsojan tänne pariksi yöksi asumaan, kun halusi tutustua kunnolla taloon ja saareen, että mitä jos mies on joku hullu !

Hullu tai ei, olen tallella ja hengissä. Hiukan hullu kai ihmisen täytyy olla harkitessaan muuttoa kokonaan tänne saarelle. Saada nähdä kiinnostaako tosissaan -minusta alkoi tuntua, että hän etsii jotain sellaista, mitä ei ole olemassakaan. Vähän niinkuin moni elämässään etsii täydellistä elämänkumppania, joka olisi unelmien prinssi ja täyttäisi kaikki toiveesi ilman, että itse tarvitsisi vaivautua.

Onko olemassa paikkaa Panamassa, jossa kaikki kuin Euroopassa, mutta ei ole kuin Eurooppa. Kaiken pitää olla lähellä, mutta kuitenkin kaukana. Hiljaista ja kaunista, mutta juhlaa ja ihmisiä. Viimeisteltyä, mutta ei vaatisi työtä, laadukasta, mutta ei kallista. Voi olla, ettei koskaan löydä etsimäänsä.

Saaren ihmiset ainakin saivat keskustelun aihetta, parempi ehkä kirjoittaa, että juoruilun. Olin kaikille kertonut, että Kauko jäi Suomeen ja olen saarella yksin. Sitten seuraani ilmestyy viisikymppinen parrakas pitkähiuksinen ponnaripää kolmeksi päiväksi. Yhdessä käytiin syömässä ravintolassa, kun halusi testata saaren ravintolat. Olin luvannut ilmaisen majoituksen, jos ostaa talon ja jos ei osta pitää tarjota minulle päivällinen - tarjosi kait varmuuden vuoksi, vaikkei ole päätöstä vielä tehnyt.

Ehkä saarelaiset ajattelivat, että kappas rouvaa, alkaa oppia panamalaisille tavoille, mutta viihtyipä vain muutaman päivän. Lopputulos jääköön heille arvoitukseksi.

No sometus poikii kuitenkin katsojia, huomenna tulee yksi panamalainen, maanantaina toinen ja joulukuun puolella ainakin yksi kanadalainen. Saa nähdä tärppääkö ? Nyt meillä ei ole edes kiinteistövälittäjää, eikä lakimiestä. Piti antaa potkut, kun lakinainen valehteli päin naamaa hyvin tärkeästä asiasta liittyen meidän valtakirjaan ja samalla lähti välittäjä, koska oli suositellut juuri tätä naista.

- ja hups, kävi ilmi, että he ovatkin pari. Olin kuin en tietäisi ja sanoin kiinteistövälittäjälle, että toivottavasti etsii rehellisen lakimiehen seuraavaksi :) - en tiedä meneekö naisystävä nyt vaihtoon.

Kuuntele miten hauskalta kuulostaa: a lawyer who is a liar > tulee mieleen elokuva liar, liar /valehtelija, valehtelija

No, sinne meni koko paketti. Nyt etsitään ostaja ja sitten luotettava lakihenkilö.

On tää kyllä sellainen maa, että miten ihmeessä tuo rehellisyyskäsite voikin olla niin erilainen. Jo äidinmaidostako nämä oppivat puhumaan potaskaa, ettei tarvitsisi vaan myöntää, että on mokannut.

No tapaa tällaisia joskus Suomessakin työelämässä, joiden mielestä aina muissa vika, eikä itse ole mokannut mitään. On vaan välillä kurjaa, kun luottaa ihmisiin, niin tulee heti takkiin.

Huomenna mulla onkin pyykkipäivä ja sitten aloitan vessan kaakelien pesun ja annan koko alakerran vessalle vaalean ilmeen. Saapi nähdä, miten tässä ilmastossa maali pysyy kaakeleissa. Ovat varmaan alkuperäiset - tumman ruskeat.

Uusi päivä huomenna 

Nyt jännittää !

 Lauantai 12.11. 2022

Nyt on jännät päivät tulossa. Ollaan Riikan kanssa pistetty tuulemaan -sometettu talonmyynti-ilmoitusta, kun tuntuu, etteivät kiinteistövälittäjät tee mitään.  Heti poiki todella paljon kyselyitä ja torstaina tuli ihan yllättäin yksi kanadalinenkin portista sisään. Näytti facepäivitystä ja kyseli, että onko talo oikeasti myynnissä ja olenko varmasti omistaja -kaikenlaisia huijareita , kun on liikkeellä.

            Kyllä nämä ovat ihan oman pihan banaanit. Täällä pitäisi olla kerralla aina pitkään, että kaikki mitä näkee, ehtisi myös kypsymään.

Huomenna tulee saksalaismies, jolla bed and breakfast - paikka Bocasissa. Halusi tulla ehdottomasti ennen kuin viikon päähän varannut tyyppi. Täytyy kyllä olla oikeasti kiinnostunut, kun järjesti nopeasti mahdollisuuden lentää tänne, vaikka ensin sanoi, että pääsee vasta joulukuussa. Saapi nähdä. miten elo saksalismiehen kanssa sujuu, yhtään olutta ei kyllä ole jääkaapissa.😨

Taitaa olla tehokkain keino tämä oma-apu eli hillitön sometus. Joka päivä, kun tässä pihalla istuskelen tuntuu haikealta luopua näin ihanasta paikasta, mutta pakko ottaa huomioon realiteetit; tää maksaa meille joka päivä rahaa ja vaivaa, lentojen hinnat nousee ja me vanhennutaan, eikä tuo matkakaan lyhene Panaman ja Suomen välillä. Kuitenkin lukijani, jos haaveilet ihanasta vaihtoehdosta Espanjan rantojen tilalle, niin tartu ihmeessä syöttiin -tämä on kyllä ollut hintansa väärtti. Ei kuitenkaan sellaiselle viiden tähden tai all inclusive - matkaajalle. Tämä vaatii aikaa tai ainakin kärsivällisyyttä ja omatoimisuutta.

Toisaalta välillä ajattelen, että jos  asuis koko pitkän talven aina täällä ja kesät mökillä Kainuussa ja luopuisi kokonaan "oikeasta kodista" , ...... mitä vanhemmaksi tulee, on kait pakko oppia myös luopumaan.  Toisaalta sitten kaipaan kuitenkin lapsia, lapsenlapsia ja ystäviä.....Matkat ovat kuitenkin niin kalliita, ettei lapsillakaan ( eikä itsellä) ole mahdollisuutta lennellä tänne edestakaisin.

On niin paljon asioita, joita haluaisi eläkepäivinä tehdä, niin kauan kuin on vielä kunnossa liikkumaan ja matkustamaan. Kummallista, ettei seikkailunnälkä ole minusta mihinkään kadonnut, taitaa vain vuosi vuodelta pahentua.  Nyt kun on työstä vapaa voisi tehdä vaikka mitä. Monasti myös mietin, että olisi pitänyt vaan nuorempana tehdä haaveistaan totta. 

Ja kaikille nuorille-: opiskelkaa kieliä, opiskelkaa kieliä ja käyttäkää niitä rohkeasti. Unelmoikaa, unelmoikaa ja toteuttakaa haaveitanne.

Nyt peukut pystyyn, että talokaupat onnistuu 👍👍👍

Iguaanitko puussa ?

 Tiistai 8.1.. 2022

Päiväkirjan kirjoittamisessa on se hyvä puoli, että jotenkin pysyy viikonpäivät ja niiden numerot selvillä. Arki kun rullaa, kuten eläkeläisellä Suomessakin, niin että jopa viikonloppu ja arki sekoittuu, kun sillä ei ole enää niin suurta merkitystä kuin ennen. Kalenteroituja harrastuksia täällä ei ole, eikä tunnu olevan kalenteroitua työtäkään noilla paikallisilla kiinteistövälittäjillä ja lakimiehillä.

Vaikka kuinka pommitan, vastaus on aina: ilmoitan sitten tai tällä viikolla on muuta menoa, katsotaan ensi viikolla, nyt ollaan lomalla tai on muita kiireitä.

Eilen Riikka Kaukontytär laittoi faceen pari myynti-ilmoitusta ja heti poiki yhden kiinnostuneen, jonka kanssa jo sovittiin tarkka päivämääräkin, milloin hän tulee taloa katsomaan. Taitaa hoitua tämä "kiinteistövälitys" kotikutoisin keinoin parhaiten. 

Nyt pitää alkaa siivota naapuritonttikin ennen katsojan tuloa. Nää on niin kummaa väkeä, että kaikki roska vaan heitetään ulos; välillä naapuritontille, mutta jopa oma piha voi näyttää tältä:

Pihakuvaa lähistöltä paikallisesta kotipihasta :

Ei voi käsittää, miten oma piha voi näyttää tällaiselta.

Jose oli viikonloppuna siellä kotipuolessa ja eilen tuossa pöydän vieressä istuttiin ja pohdittiin perheiden tilannetta. Kyllä on ankeaa aloittaa ihan tyhjästä. Nyt raivaavat ja tasoittavat maata, että saavat kylvettyä - mudan mukana meni eläimien lisäksi kaikki kotipuutarhan tuotteet: juurekset (jukat), maissit jne. Jose yrittää, etsiä jotakuta, joka voisi auttaa koneellisesti.

Tässä eka satsi teidän /meidän rahoilla ostettua ruokaa menossa tarvitsijoille.  Onneksi tililleni on pikkuhiljaa tippunut lisää avustuksia, joten pystyn antamaan lisää, kun Jose lähtee seuraavan kerran.

Josen mukana tuli lämmin kiitos avunsaaneilta.  Kuumeisesti mietin ja tutkin, että voisiko jostain anoa  apua Suomesta vähän isommin - kaikki vinkit otetaan vastaan. Esim Pelastakaa Lapset ry. auttaa vain suomalaisia perheitä ja Punainen Risti toimii vain katastroofialueilla.   Tämä on kuitenkin näiden ihmisten osalta valtava katastroofi.

Mutta sitten mietin, että miten  ihmeessä uskaltavat alkaa rakentaa taloja samoille paikoille. Mutta mihinkäs muualle, kun toisen maalle ei saa täälläkään rakentaa. Koskaan ennen ei kuulemma siellä ole tällaista sattunut, mutta mutta...... nyt kun maa on jo valmiiksi liikkunutta, niin voiko mitenkään mennä takuuseen, ettei sama toistu.

Maalla on lisäksi ongelma, ettei ole töitä. Jos satunnaisia hommia on maksetaan päiväpalkka siltä päivältä, joka työmiehelle on noin 15 dollaria päivä. Sillä rahalla sitten pitäisi suunnitella tulevaa päivittäisten kulujen lisäksi.

Kunta oli auttanut pari ekaa viikkoa; lapset saivat maitoa ja vaippoja, mutta nyt on vain pitänyt yrittää sinnitellä ihmisten avun varassa. 

Täällä on aika paljon liskoja - isoimmat iguaaneja. Kävelyllä säikähdin kun luulin näkeväni kahden iguaanin kiipeävän palmua ylös. Nauratti jälkeenpäin oma säikähdykseni.

Luonto on täällä kyllä todella mielenkiintoinen, jonain päivänä täytyy jaksaa kiivetä tuonne vuorelle viidakkopolkua pitkin. Nyt olen käyskennellyt lähinnä kyläteillä. 

Viva Panama - Viva Taboga !

Perjantai 4.11. 2022

Juhlat jatkuvat. Eilen torstaina kävelin kylille, kirkon aukiolle, jossa itsenäisyyttä oli tarkoitus juhlia. Odotin ja odotin, ennenkuin mitään todellista alkoi tapahtua. Alkoi sataa ensin tihuttamalla ja sitten hiukan kovempaa. Ehdin jo miettiä, olisiko järkevää kävellä kotiin, vaihtaa kuivat vaatteet ja ottaa sateenvarjo. 

Sitten ilmestyi kaupungin työntekijä, jolla sylissään nipullinen juhlaan sopivia sateenvarjoja. Jakeli niitä ihmisille, mutta vain paikallisille tai ehkä muuten vaan tärkeämmille henkilöille. No jatkoin sateessa istuskelua, kunnes yksi paikallinen vanhempi rouva käväisi hakemassa sateenvarjon "virkamieheltä" ja toi minulle.  Kiitin kauniisti ja myöhemmin, kun sade yltyi tarjosin suojaa myös eräälle saksalaisturistille - eläköön EU- yhteistyö.

En tiedä olisiko varjo pitänyt palauttaa juhlien jälkeen, mutta koska satoi edelleen, toin sen kotiin.

Aukiolle oli rakennettu tyypilliseen tapaan VIP-katsomo, jossa oli paikat kunnanjohtajalle ja -sihteerille, palopäällikölle, saaren valitulle kuningattarelle, koulun rehtorille, kulkueen lipunkantajalle ja opetusministeriön edustajalle. Jokainen sitten piti oman puheenvuoronsa ja koki olonsa varmaan todella tärkeäksi. 

Kukkakurssilaisille tiedoksi, että kukat olivat aitoja ja kauniisti sidotut. Täällä nähdään aina valtavasti vaivaa koristelulle ja lisäksi kaikenlaiselle tilpehöörille.

Ensin oli koululaisten paraati, jossa kannettiin lippua, koulun viiriä ja soittokunta soitti marssin tahtiin.

Juhla-asuihin pukeutuneita tyttöjä myös tanssi kulkueen edetessä. Kulkueen lopussa sitten oppilaiden vanhempia ja muuta kylän väkeä.

Tässä Reina de Taboga eli kylän missi, Tabogan kuningatar, joka vuosi valitaan aina uusi.

Paraatiasuinen neitokainen

Soittokunnassa oli myös kovin pikkuisia koululaisia. Taitavasti tuntuivat tahdissa pysyvän.

Paraati päättyi aukiolle, jossa oli ensin tärkeiden henkilöiden esittelyä ja puheita. Sen jälkeen jokunen koululaisten tanssiesitys. Heidän jälkeensä oli Panama -citystä, jostain balettikoulusta aikuisryhmä esiintymässä. Mahtava seurata ammattilaisten loistavia esityksiä. Koristelu ja puvustus aivan uskomatonta. Esiintyivät ehkä noin 1,5 tuntia. Melkein jokaisessa esityksessä neljä pääparia, joissakin sitten nuorempia tanssijoita lisänä . Miten ihmeessä ehtivät vaihtaa vaatteetkin. Koko ajan myös satoi hiukkasen.

Pikkuisen tuntui poikkeavan suomalaisesta itsenäisyyspäivän juhlinnasta, josta useimmiten puuttuu ilo, riemu, värit, nauru ja tanssi. Ehkä tunnen täällä itseni niin kotoisaksi, kun tämä malli sopii minulle paremmin. Ei aina tarvitse muistella sotaa, siitä vapautumista ja itsenäisyydelle menettyjä uhreja. Joskus voisi lähestyä ainoastaan ilon kautta.

Tämä oli koululaisten esityksestä - heillä oli pari samaa tanssia kuin aikuisilla ja tanssiin kuuluvat asut.

VIP- aitio 

Kaikilla opettajilla oli samanlaiset punaiset hameet ja lierihatut, jossa Panaman värit nauhoina.

Sinivalkoiset kengät täydentävät asun - sopisi siis myös Suomen itsenäisyyspäiväjuhliin

Otin muutaman lyhyen videopätkän - katsotaanko saanko liitetyksi Youtuben kautta niin että avautuu teillekin. Pääsisi vähän juhlinnan tunnelmaan - onkohan Saulilla ja Jennillä samanlaiset bileet

Linkistä pitäisi avautua youtube -linkki

Pienet pätkät, mutta näyttävät jatkuvan ikuisesti - mistähän sekin mahtaa johtua.

https://youtube.com/shorts/xyUzByEchMA

https://www.youtube.com/shorts/5alASa2CqFM

https://www.youtube.com/watch?v=15ZwUZNEkXg

https://youtube.com/shorts/i1i-IFz1jqs

Tänään sitten onkin laiskottanut. Uni on täällä hiukan sekaisin. Illalla väsyttää valtavasti ja sitten herään aamuyöstä, kuten tänäänkin, eikä uni enää millään tule. Toisaalta siitä ei ole eläkeläiselle mitään haittaakaan, kun taas voi mennä aikaisemmin nukkumaan ........niin ja herätä aamuyöstä. 

Tänään on perjantai -siis pitsaperjantai. Tekaisin iselleni pitsan, josta riittäisi sinullekin; tonnikalaa, sipulia, ananasta ja carambolaa - täkäläisittään kiinan hedelmää; frutas de chinos. Naapurilta saan niitä, eivät onneksi itse tykkää -ovat todella maukkaita !

 Kaksi vuotta sitten, kun jäin joksikin aikaa jumiin tänne saareen koronan vuoksi ja oli mangoaika, poikani suositteli minua tekemään mango -keittokirjan, kun laitoin mangoa pitsaan, kastikkeeseen, leivän päälle, pullaan, kanavuokaan........ piti hiukan säästellä ruokia, kun en tiennyt milloin pääsen pois saaresta,  niin mango oli oiva täydennys joka paikaan. Rakastan siis myös  mangoa, mutta kypsyvät vasta keväällä.