Hyvää Itsenäisyyspäivää Panama !

 

2.11. 2022  Keskiviikko

Tänään alkoi itsenäisyyden juhliminen täällä Panamassa. Huomenna ehkä lähden katsomaan, mitä kylillä tapahtuu. Erilaisia paraateja ainakin, ne ovat niin tyypillisiä täällä, aina on jokin kulkue. Tämä päivä on mennyt maalarihommissa. Nyt alkaa sisällä jo näyttää aika kivalle. Pikkuisen tämä on vanhanaikainen, mutta  meille on toiminut hyvin. Olen koittanut huone kerrallaan ottaa kuvia myyntiä ajatellen.

Tervetuloa vaan ostamaan tämä kiva "kesämökki". Kun saan kaiken kuntoon, niin tuntuu taas siltä etten raaskikaan luopua. Ihana paikka !

Tämä blogiohjelma ei anna minun järjestellä kuvia haluamallani tavalla. 

Eilen oli Panama-cityssä joku iso räjähdys 20-kerroksisessa talossa. Syytä ei kai ole sanottu, mutta itse kaasua veikkailen.  Parikymmentä ihmistä loukaantui ja yli 660 evakuoitiin joutui kodittomiksi. Myös osa viereisistä taloista vaurioitui. Siinä lähellä kävelin maanantaina.

https://www.telemetro.com/nacionales/explosion-edificio-obarrio-deja-20-heridos-y-otras-9-estructuras-afectadas-n5796050

Älä säikähdä, nyt en aio järjestää uutta keräystä tähän tarkoitukseen. Juuri ajatttelin, että ystäväni eivät kohta lue postauksiani, koska aina olen käymässä heidän kukkarolleen. Ensimmäisen "erän" Josen perheen keräysrahoista annoin hänelle, koska lähti juuri sinne maalle. Ostavat rahoilla ruokaa, jotka jaetaan valmiiksi kasseihin perheille, jotta jokainen varmasti saa osuutensa. Tulee niin valtavan hyvä mieli itselle, kun voi konkreettisesti auttaa ja toivottavasti kaikille teille, jotka osallistuitte. ( Vielä olen täällä yli kuukauden, joten ehtii)

Olen kuunnellut täällä kahta kirjaa, toisen jo loppuun: Auschwitsin tanssija, Edit Eger. Minusta loistava kirja. Olen lukenut ja kuunnellut pajon toisen maailmansodan aikaisista juutalaisvainoista, mutta minusta tämä kirja oli erilainen.  Minusta tämä kirja oli kirjoitettu ikäänkuin oppaaksi meille kaikille.

 Meillä kaikilla on elämässä omat ongelmamme, todennäköisesti paljon pienemmät kuin keskitysleiri, mutta miten me kaikki voimme jäädä oman "keskitysleirimme" vangiksi. Miten meidän tulee pyrkiä mielemme vapauteen. Kirja oli mielestäni hyvin terapeuttinen. Jokainen meistä voi löytää avaimet oman mielensä vapauteen.

Usein pohdin, että miksi niin usein , ainakin me suomalaiset, suljemme ongelmamme painolastiksi sisäämme, kasvatamme omaa kummallista häpeäämme. Kuvittelemme usein, että toisilla on paremmin tai häpeämme puhua sairauksistamme, menneisyyden tragedioista tai nykyhetken suruista.

Kivi sisälämme kasvaa, painaa ja ahdistaa, häpeämme ja kätkemme asioita, kuten kirjan päähenkilö, vaikka olemme itse asiaamme ehkä täysin viattomia, kuten hänkin. Hän ei ollut voinut vaikuttaa joutumiseensa keskitysleirille, syntyi vain juutalaiseksi. Tunsi kuitenkin syvää  häpeää sinne joutumisestaan, sekä pelastumisestaan. 

Kirja, jota nyt kuuntelen on taas niin mahtavaa kieltä. Nautin jokaisesta minuutista ja mietin, miten joku voi kirjoittaa niin kauniisti. Kirja on Anni Kytömäen kultarinta. Aikaisemmin olen lukenut kirjansa Margarita, josta hän saikin Finlandia-palkinnon 2020. Luontokuvaukset ovat upeita, Kytömäki onkin ammatiltaan luontokartoittaja. Minusta hänen tapansa kirjoittaa on kuin runo, joka leijuu tuulen mukana syvälle sieluun. Onneksi on vielä tämän kirjan jälkeen teos kivitasku jäljellä. Suosittelen kaikille luonnon ja suomenkielen ystäville. Joka minuutti toivon, ettei kirja vielä loppuisi.

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512095339/kultarinta/

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512420704/margarita/

Nyt istun ulkona tyytyväisenä päivän puuhailuihin ja otan lasin viiniä Panman itsenäisyyden kunniaksi teidän nukkuessanne - hyvää yötä !