Uusia tuttavuuksia

 Sunnuntaina 20.11. 2022

Vaikka välillä kerron postauksissani kaikkia mahdollisia hankaluuksia kommelluksia, mitä tässä  maassa tapahtuu, niin on tää kaikenkaikkiaan pitkästä aikaa niin mielenkiintoista seikkailua - tunnen eläväni tässä lämmössä ja valossa. Ainakin Suomen pimeimpinä kuukausina minusta tuntuu, että olen syntynyt ihan vahingossa väärään maanosaan.

Tänäänkin on ollut supermielenkiintoinen päivä. Sain yllättäin aamulla viestin eräältä Annelta, jota en vielä koskaan ollut tavannut, viestitellyt kylläkin, että hän on Tabogan lautalla erään suomalaisen ystävän kanssa ja haluavat tavata minut. Ovat töissä YK: ympäristöjärjestössä UNEP:lla  ja toinen työskentelee Panamassa, toinen Nairobissa. Nyt minulla on kutsu myös Nairobiin vastavierailulle :) YK:n ympäristöjärjestöllä Panamassa koko tulevan viikon joku kansainvälinen kokous. Mielenkiintoista kuulla miten ympäristöasioita maailmanlaajuisesti hoidetaan.

Kävivät täällä talolla ja käytiin yhdessä syömässä. Hauskaa tavata täällä suomalaisia. Tämän Annen "tunsin" sen verran ennestään, että kuulun Panaman suomalaisten WhatsUp ryhmään. Täällä Panamassa asuu tällä hetkellä lähes 20 suomalaista. Suurin osa Yk:n tai Wärtsilän palveluksessa, osa vain tilapäiväisesti.

Ko.ryhmän kautta minutkin kutsuttiin suomalaisiin pikkujouluihin ensi viikonloppuna. Ensin ajattelin, etten jaksa lähteä koska: -olen huono valvomaan, minulla ei ole juhlavaatteita ja sandaalitkin hajosi, rankkaa reissata aina cityyn ja pois jne,

Nämä selitykset eivät kelvanneet - nimeni vain laitettiin listaan ! Sitten tämä Anne laittoi viestiä, että tule Ulla, tiedän ettet pääse yöllä kotiin, tule yöksi luokseni, minulla vapaa huone ja saat aamupalaakin, mennään yhdessä. No, minä lähden. Menen perjantaina aamulautalla, niin ehdin ostaa ainakin kengät -en voi mennä lenkkareissa. Kenkiä onnekeksi saa muutamalla dollarilla -sopii eläkeläisen kukkarolle, mutta entä jalkaan. Minusta aina tuntuu, että täällä on vain kaksi vaihtoehtoa, matalat timantein koristellut rantasandaalit tai sitten juhlakengät 10 cm. piikkikoroilla.

No, kun naiset olivat lähteneet istahdin rantakuppilaan ja otin lasin viiniä - onhan viikonloppu. Tapasin puolalais-amerikkalaisen perheen. Mie välitti pääasiassa vuokra-asuntoja. Oli kuitenkin myös kiinnostunut myymään tai jopa harkitsemaan taloa itselleen. Ehdittiin vaihtaa yhteystiedot ja sitten hänen oli jo juostava lauttaan, unohti kassinsa ja sitten oli juostava vielä kovempaan.

Tänään olen relannut, mutta koti kaunistuu niin, että en tästä luovukaan.

Vessa eilen ja tänään melkein valmiina. Varmuuden vuoksi sanon, että yläkuva on vanhasta vessasta ja siniset nauhat vain suojateippiä - jota sai rautakaupasta, kun osasi kysyä - kaapissa lukkojen takana, kuten kaikki arvokkaat, kuten vessan tulppasysteemit ja tiivisteet  - niin kaikki arvokas :)

Pergoilakin uusittu ; lahot ja ötököiden syömät puut vaihdettu ja maalattu - kohta sekin valmis -tulee kiva, päällä kasvaa iso Bougainville.

Terassikaiteet maalattu 

Talon yläosan maalaus jäi hiukan vaiheeseen, kun ostin hiukan väärää punaista.. gallona meni hukkaan, tai ei hukkaan, suunniteltiin sillä pikkutalon katon maalausta. -kuten näet, kaipaa pesua ja maalausta.

Kun pasin kotiin kyliltä juttelin yhden söpön 9.vuotiaan pojan kanssa, joka oli menossa kaverille tästä meiltä vielä hiukan eteenpäin. Hän kertoi pelkäävänsä koiria, jotka on tässä aika lähellä. Minäkin pelkään niitä, mutta ovat kyllä aina talon aitauksen sisäpuolella. Sitä en kylläkään kertonut pojalle vaan lupasin saattaa hänet ohi pelottavien koirien. Niin tehtiin - toivottavasti joku saattaa hänet kotiin.

Koirat usein juoksevat portille haukkumaan, ovatkin pelottavan oloisia. Lopettavat yleensä kun  tuijotan niitä ja sanon tosi vihaisesti suomeksi, että tulen ja puren teitä, jos ette lopeta. Lopettavat heti. Luulen, että ymmärtävät suomea.

Saksalainen tyyppikin juuri ilmoitti, että Tabogan talo ei heitä kiinnosta, liikaa puutteita saarella, kun ei ole edes eläinlääkäriä. No, enpä uskonutkaan heidän ostoaikeisiin vierailun jälkeen.