Iguaanitko puussa ?

 Tiistai 8.1.. 2022

Päiväkirjan kirjoittamisessa on se hyvä puoli, että jotenkin pysyy viikonpäivät ja niiden numerot selvillä. Arki kun rullaa, kuten eläkeläisellä Suomessakin, niin että jopa viikonloppu ja arki sekoittuu, kun sillä ei ole enää niin suurta merkitystä kuin ennen. Kalenteroituja harrastuksia täällä ei ole, eikä tunnu olevan kalenteroitua työtäkään noilla paikallisilla kiinteistövälittäjillä ja lakimiehillä.

Vaikka kuinka pommitan, vastaus on aina: ilmoitan sitten tai tällä viikolla on muuta menoa, katsotaan ensi viikolla, nyt ollaan lomalla tai on muita kiireitä.

Eilen Riikka Kaukontytär laittoi faceen pari myynti-ilmoitusta ja heti poiki yhden kiinnostuneen, jonka kanssa jo sovittiin tarkka päivämääräkin, milloin hän tulee taloa katsomaan. Taitaa hoitua tämä "kiinteistövälitys" kotikutoisin keinoin parhaiten. 

Nyt pitää alkaa siivota naapuritonttikin ennen katsojan tuloa. Nää on niin kummaa väkeä, että kaikki roska vaan heitetään ulos; välillä naapuritontille, mutta jopa oma piha voi näyttää tältä:

Pihakuvaa lähistöltä paikallisesta kotipihasta :

Ei voi käsittää, miten oma piha voi näyttää tällaiselta.

Jose oli viikonloppuna siellä kotipuolessa ja eilen tuossa pöydän vieressä istuttiin ja pohdittiin perheiden tilannetta. Kyllä on ankeaa aloittaa ihan tyhjästä. Nyt raivaavat ja tasoittavat maata, että saavat kylvettyä - mudan mukana meni eläimien lisäksi kaikki kotipuutarhan tuotteet: juurekset (jukat), maissit jne. Jose yrittää, etsiä jotakuta, joka voisi auttaa koneellisesti.

Tässä eka satsi teidän /meidän rahoilla ostettua ruokaa menossa tarvitsijoille.  Onneksi tililleni on pikkuhiljaa tippunut lisää avustuksia, joten pystyn antamaan lisää, kun Jose lähtee seuraavan kerran.

Josen mukana tuli lämmin kiitos avunsaaneilta.  Kuumeisesti mietin ja tutkin, että voisiko jostain anoa  apua Suomesta vähän isommin - kaikki vinkit otetaan vastaan. Esim Pelastakaa Lapset ry. auttaa vain suomalaisia perheitä ja Punainen Risti toimii vain katastroofialueilla.   Tämä on kuitenkin näiden ihmisten osalta valtava katastroofi.

Mutta sitten mietin, että miten  ihmeessä uskaltavat alkaa rakentaa taloja samoille paikoille. Mutta mihinkäs muualle, kun toisen maalle ei saa täälläkään rakentaa. Koskaan ennen ei kuulemma siellä ole tällaista sattunut, mutta mutta...... nyt kun maa on jo valmiiksi liikkunutta, niin voiko mitenkään mennä takuuseen, ettei sama toistu.

Maalla on lisäksi ongelma, ettei ole töitä. Jos satunnaisia hommia on maksetaan päiväpalkka siltä päivältä, joka työmiehelle on noin 15 dollaria päivä. Sillä rahalla sitten pitäisi suunnitella tulevaa päivittäisten kulujen lisäksi.

Kunta oli auttanut pari ekaa viikkoa; lapset saivat maitoa ja vaippoja, mutta nyt on vain pitänyt yrittää sinnitellä ihmisten avun varassa. 

Täällä on aika paljon liskoja - isoimmat iguaaneja. Kävelyllä säikähdin kun luulin näkeväni kahden iguaanin kiipeävän palmua ylös. Nauratti jälkeenpäin oma säikähdykseni.

Luonto on täällä kyllä todella mielenkiintoinen, jonain päivänä täytyy jaksaa kiivetä tuonne vuorelle viidakkopolkua pitkin. Nyt olen käyskennellyt lähinnä kyläteillä.