Kohta kotiin

Maanantaina  12.12. 2022

Viimeinen ilta saaressa

Istuskelen viimeistä iltaa pihalla, pikkuöttiäiset yrittävät haukata vielä viimeisen kerran valkoista lihaa, jota ne niin rakastavat. Ahkerasti ovat jyrsineet ja toivoinkin, että matkan aikana laihtuisin pikkuöttiäisille luovuttamani rasvan takia, mutta samalla tavalla farkut kiristävät kuten ennenkin.

Koti on siivottu, laukku pakattu pääosin. Huomenna puolenpäivän jälkeen kaupunkiin, uuden ystävän luo yöksi ja keskiviikkoiltana lennolle. Keskiviikkona ehdin ostaa rommipullon lämmikkeeksi Suomen talveen - muuta en sitten täältä oikeastaan ostakkaan. Ei ole oikein ollut aikaa soppailla vaatteita tms. ja suoraan sanoen vanhojakin pitäisi kotona alkaa karsia -eläkeläinen kun tarvii niin vähän. Ostosreissut ovat painottuneet rautakauppaan.

On varmaan oikea aika lähteä kotiin, kun kaikki kukkakuvatkin olen jo tainnut käyttää.

Uusia en ole vähään aikaa muistanut ottaa.

Joulu alkaa olla jo mielessä, aikaa on enää vähän, joten jouluruokien suunnittelu ja lahjojen hankinta on pitänyt aloittaa täältä käsin. Jopa kuusen tilasin etänä kotiin toimitettuna. Kaikenkukkuraksi sain sen loppujenlopuksi joululahjaksi. Kiitos siitä ystäville. Kauko on kyllä joutunut olemaan tänä vuonna juoksupoikana jouluasioissa. Välillä hakee joululahjoja kaupasta, vahtii postia, tarkistaa tilaamieni pakettien sisältöä ja tekee muita hankintoja. Eipä ole päässyt lösähtämään sohvalle, kun lisäksi joka päivä pääsee lumitöihin.

Vähän on myös turhautunut olo näin loppua kohden. Kuvittelin mahdollisuuteni myydä talo ehkä hiukan paremmiksi. Harmittaa, kun on niin työlästä. Myös joitan hommia talossa  jäi kesken. Josellakin oli sen verran monta rautaa tulessa, että ei ehtinyt keskittyä vain meidän taloon. Ymmärrän - hänelle tärkeää, että on kysytty työmies, mutta itselle turhauttavaa, kun ei kaikkia asioita saatu valmiiksi.

Seuraavaa keikkaa en varmaankaan tee tänne yksin. Näin pitkä aika täällä yksin tekee välillä mökkihöperöksi ja kotiinkin on jo ikävä. Ihana, kun joulu on tulossa. Aatto vietetään Kaukon kanssa ihan kahden, mutta sitten saammekin jo lapsenlapset vierailulle. Pikkuinen Alvarkin saapuu Pariisista.

Meidän aita tuoksuu ihnalle

Toivotan kaikille hyvää joulun odotusta, saattaa olla, että blogin kirjoittaminen jää koto-Suomessa joulukiireiden alle. Joulukorttiakaan ei siis meiltä tule - rahat annettu tänä vuonna Panaman kohteeseen.

Hyvää äitienpäivää !

 Torstai 8.12. 2022

Ei, en ole vielä seonnut. Tänään on nimittäin äitienpäivä täällä - onnea kaikille äideille, niin täällä kuin muuallakin maailmassa !

Apua, enää neljä kokonaista päivää saaressa, jos puolikkaita ei lasketa. Tiistaina menen jo Panamaan Annen luokse yöksi ja keskiviikkoiltana lento kohti länttä, joka tälläkin kertaa on pitkä ja vaivalloinen, koska KLM on niin innostunut vaihtamaan lentojeni aikatauluja, että voin vain toivoa, että pääsen jouluksi kotiin.

Toisaalta ruokakin käy jo vähiin, kun en ole halunnut ostaa enää mitään turhaa, ehkä vain riisiä jää tähteeksi Joselle, sekä kahvia ja suolaa odottamaan seuraavaa visiittiä.

Suomen itsenäisyyspäivävastaanotollani oli kaksi amerikkalaista pariskuntaa; Mark ja Susan vanhat tuttavuudet ja sitten aivan ihanat persoonat ihan meidän naapurista. Mukava tavata sellaisia amerikkalaisia, joille Amerikka ei ole koko maailma. Todella kiinnostuneita Suomesta, Suomen koululaitoksesta, luonnosta, ihmisistä, matkustamisesta jne. Naapurin juuret ovat Norjassa, vanhemmat muuttaneet sota-aikaan Amerikkaan, mutta eivät puhuneet lapsilleen kuin englantia - eihän amerikkalainen muuta tarvitse !

Lupaa en ole kuvan julkaisemiselle kysynyt, mutta sen verran pieni ja hämärä kuva, että sallittakoon.

Mies kertoi, miten "hänen päänsä räjähti" vieraillessaan eka kerran nuorena miehenä Norjassa tajutessaan, miten erilainen maailma on toisella puolen maapalloa ja miten hänen serkkunsa Norjassa mm. puhuivat ja opiskelivat useita kieliä ja tunsivat maailman kartan ja historian. Monelle amerikkalaiselle riittää, että vierailee toisessa osavaltiossa ja ylenkatsovat turisteja, jotka eivät puhu englantia.

Vaikka Suomenkn oppimistulokset ovat laskeneet ja täytyy olla oikeasti huolestuneita suunnasta, voimme kuitenkin olla ylpeitä, miten laaja-alaista yleissivistyksemme ja kielitaitomme on.

 Virkistävää käydä mielenkiintoisten ihmisten kanssa keskusteluja. He olivat kiinnostuneita reppureissuistamme ja haluavat lisäinformaatiota paikoista, joissa olemme käyneet. Kaivoin vanhan Panaman Lonely Planetin esiin ja annan sen heille, koska pitää sisällään monia valmiiksi etsittyjä retkikohteita. Haluavat mennä jopa Punta Burigaan, Mono Felizin majataloon Costa Rican rajalle, johon siihen aikaan, kun kävimme  siellä, ei ollut edes tietä ja lava-autolla piti ajaa reippaasti rantaa pitkin ennenkuin alkaa nousuvesi, koska jyrkältä rannalta ei pääse ylös. Ihania muistoja.  kuva on vuodelta 2015 - tällaisen kyydissä kiisimme rantaa pitkin kohteeseemme. Taisi olla majapaikan pitäjällä helppoa, kun tiesi, että asiaat tulevat aina laskuveden aikaan.

Eli juhlaa juhlan perään. Tänään vietetään äitienpäivää Panamassa - keskellä viikkoa tietenkin, että saadaan taas yksi ylimääräinen vapaapäivä. Minut on kutsuttu äitienpäivälounaalle tabogalaisen siskoni Auroran luokse. Voih - ei ole oikein mitään vietävää, kun suklaatkin ovat jo loppu. Ehkä pieni joululahja "siskolleni" kirjekuoressa. Ei ole eläkeläisen leipä kovin leveä täällä saaressa. Kotia asustaa nyt neljä sisarusta, joista kolme jo eläkeikäisiä ja neljäs hyvin sairas ja ongelmallisia pimeitä polkuja kulkenut vuosia kadoksissa ollut veli.  Nykyään mys Auroran tytär asuu saaressa.

"siskoni" Auroora

Joseline ja Dayanara

            Christian

No, kyläreissu on jo tehty ja vatsa täynnä tabogalaiseen tapaan lihariisi pöperöä ja perunasalaattia.

Ihan ok ruokaa, jossa riisi näytteli tietenkin pääosaa. Kaksi lapsenlapsistakin oli käymässä Christian ja Joseline. Vaikea uskoa, että heidätkin olen tuntenut aivan pikkulapsista asti. Vielä muutamia vuosia sitten perheen isoäitikin eli - kävimme aina häntäkin tervehtimässä ja Tabogan mummosta tuli omalla tavallaan meillekin hyvin läheinen. Oikeastaan hänen kunniakseen näin äitienpäivänä poikkesin myös hautausmaalla - valitettavasti en ollut aivan varma haudasta, kun saamaa Lopez- sukua on saarella niin paljon. Hautausmaa on tavallaan oikein kaunis, selvittyäni ekavierailukerran pettymyksestä vuosia sitten: -kaikki kukat ovat tekokukkia. Lopezin laaja perhe ja suku on tullut kuudentoista vuoden aikana hyvin tutuksi ja läheiseksi. Olen miettinyt, että jos talomme jossain vaiheessa menee kaupaksi, niin tullaanko vielä joskus tänne käymään.

Tässä oli mummo vielä hengissä vuosia sitten 💕💕

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi

 tiistai 5.12. 2022

Huomenna tai Suomessa jo tunnin päästä onkin sitten Suomen itsenäisyyspäivä Minullakin täällä altaalla ihan juhlavastaanotto: vieraina amerikkalaiset ystävämme Mark ja Susan ja  melko uudet naapurimme Sue ja Raif. Meillä asuna ei liene iltapuvut, kuvittelen, että ihan shortsiasussa juhlitaan. Teillä on jo sitten melkein juhlat juhlittu, kun me vasta aloitellaan.

Vielä viikko aikaa kotiinpaluuseen, mutta mieli alkaa jo olla levoton. On niin paljon mietittävää, ettei tahdo uni jatkua aamuyöstä. Monena yönä olen herännyt kolmen neljän tienoilla, eikä millään saa enää unta. Eipä tuo sinänsä haittaa, onpa sitten valmiiksi jo lähempänä Suomen nukkumisrytmiä.

Kohta kaksi kuukautta reissussa, ei ole Tabogan koti mennyt kaupaksi, mutta niin paljon on tapahtunut asioita itselle ja muillekin siellä Suomessa. Kahteen kuukauteen on mahtunut monia iloisia, jännittäviä, mutta myös surullisia asioita. Ehkä silloin, kun on kaukana, on myös ihmisiä tavallaan hyvin lähellä.

Olen tainnut saada tänne viestejä ja posteja enemmän kuin normaalina arkena Suomessa konsanaan.  Ehkä on myös itsellä ollut aikaa istahtaa koneelle ja kysyä muiden kuulumisia.

Jopa vanhojen koulukavereiden kautta, on löytynyt vanhoja uusia tuttavuuksia ja mukavia yllätyksiä.

Karsittiin pari päivää sitten hiukan puita kodin aidan ulkopuolelta. Ukkeli kiipeili puussa paljain jaloin kuin apina. 

Talo on saanut uuden maalipinnan , niin ulkoa kuin sisältä. Ulkohommissa on minulta sujunut pomottaminen hyvin. Pari apuria oli maalaamassa - päiväpalkka 30 dollaria. 

Sunnuntain kunniaksi lähdin rannalle ja kuittasin päivän aterian rantabaarissa. 5 dollaria olut ja iso, täyttävä chilinen hot dog. 

Nyt on ollut jo aika kauan täällä ja enimmäkseen yksin, että kyllä on jo ikäväkin kotiin. Nettiyhteydet on kyllä pelanneet tosi hyvin, että Suomeen olen tainnut olla yhteydessä joka päivä. Maailman on muuttunut niin pieneksi nykyaikana, että kätevästi voi hoidella asioita ja ystävyyssuhteita ympäri maailmaa.

Takaisinkin tänne täytyy tulla, kun eipä taida talokaupat tällä erää valmistua. Ensi kerralla on aloitettava valtava nettimarkkinointi jo paria viikkoa ennen saapumista.

Tässäpä tuumailen mitä jännää joulu ja ensi vuosi tuo tullessaan.

Vatsan täydeltä hedelmiä

 Perjantai 2.12. 2022

No, nyt on papaijalla kokoa, syömistä riittää vähäksi aikaa ! 

Oi, lokakuussa tulin, marraskuu meni ja nyt on jo joulukuu. Pian on paluu, mutta onneksi Suomen kaamosaika tällä tavalla vähän lyheni. Ehkä vielä ensi syksynä uudestaan, jos talo vielä meillä.

Etäsuhde aviopuolisoon toimii todella hyvin. Kun juon aamukahvi noin kello kuusi aamulla - täällä ei voi nukkua pitkään, mies juo päiväkahvia ja sitten jutellaan WhatsUp:ssa. Taidan suositella kaikille tällaista asumuseroa - jutellaan enemmän asioista kuin normaalisti kotona. Kannattaa kokeilla !

Nyt täälläkin alkanut kesä ja sadepäivät ovat tainneet jäädä taakse. Jopa minä hakeudun varjoon istuskelemaan. Olen odottanut niin kuumeisesti omien papaijojen kypsymistä, että tänä aamuna Jose kantoi minulle suu suorastaan virneessä omalta pihaltaan tämän jättiläisen. Sovittiin vaihtokauppa - hän saa meidän pihan papaijat, kun kypsyvät.Nyt minulla hedelmiä riittää, kun olin juuri kerinnyt tilata lähikauppiaalta ananaksen tälle päivälle.

Kuva on eiliseltä lenkiltä tuolta viidakon laidalta. Jos katsot tarkaan kuvassa lukee Desarollo turistico sostenible > kestävän matkailun kehittäminen. Kauheasti rojua ja sotkua siellä täällä ja tuo varsinainen bunkkeri oli kiinni. Täällä saarella on amerikkalaisten jäljiltä useitakin bunkkereita ja tähän bunkkeriin perustettu tuo kestävän matkailun bunkkeri ja tyhjiä tölkkejä ympäri metsää.

Joka päivä kerään kävelyreittini varrelta roskia - en voi ymmärtää , miksi nää, jotka haluavat kehittää matkailua, heittävät roskia pitkin katua...... koulutuksella ja kasvatuksella on todella paljon tehtävää.

Kuitenkin saari on varmaan Panaman siisteimmästä päästä, kun matkustaa bussilla maaseudulle, niin on ihan kamalaa, miten roskaisia teiden varret ovat. Panamassa on kyllä jo jopa yksi kierrätyskeskus Ciudad de Saberissa - haluisin todellakin tietää viedäänkö Tabogan kierrätysastioista sinne jotain.  Tää ei ole uskon kysymys, mutta en usko. Varmaan tällaista se oli vuosikymmeniä sitten Suomessakin.

 Onneksi ymmärrys  on kasvanut ja meillä on jo ilo todeta miten paljon lajitellaan ja kierrätetään. Ehkä ollaan kuitenkin vielä kaukana esimerkiksi Saksasta, josta muistan oikein hyvin, kun sylkäisin kirsikan siemenen kadulle ja hetkessä oli yksi ukko mun niskavilloissa kiinni ja kertoi, mitä tapahtuu, jos kaikki sylkevät kirsikan siemenet kadulle kuten minä...  Aina kun heitän luontoon jotain joka on luonnosta; omenen tontin, siemenet ym. muistan tämän ukon vihaisen puhuttelun.

Olen saanut positiivista palautetta kauniista kukista, mutta nää pelkät "viherkasvitkin" ovat niin upeita, että ihan pakko laittaa muutama kuva sinne harmauteen.

Tämä on papaija sisältä -ehkä tunnetkin. Lapsenlapseni Elsa sanoi, että näyttävät ihan rusinoilta nuo siemenet. 

Terveiset Suomen joulun odotukseen !