Hyvää äitienpäivää !

 Torstai 8.12. 2022

Ei, en ole vielä seonnut. Tänään on nimittäin äitienpäivä täällä - onnea kaikille äideille, niin täällä kuin muuallakin maailmassa !

Apua, enää neljä kokonaista päivää saaressa, jos puolikkaita ei lasketa. Tiistaina menen jo Panamaan Annen luokse yöksi ja keskiviikkoiltana lento kohti länttä, joka tälläkin kertaa on pitkä ja vaivalloinen, koska KLM on niin innostunut vaihtamaan lentojeni aikatauluja, että voin vain toivoa, että pääsen jouluksi kotiin.

Toisaalta ruokakin käy jo vähiin, kun en ole halunnut ostaa enää mitään turhaa, ehkä vain riisiä jää tähteeksi Joselle, sekä kahvia ja suolaa odottamaan seuraavaa visiittiä.

Suomen itsenäisyyspäivävastaanotollani oli kaksi amerikkalaista pariskuntaa; Mark ja Susan vanhat tuttavuudet ja sitten aivan ihanat persoonat ihan meidän naapurista. Mukava tavata sellaisia amerikkalaisia, joille Amerikka ei ole koko maailma. Todella kiinnostuneita Suomesta, Suomen koululaitoksesta, luonnosta, ihmisistä, matkustamisesta jne. Naapurin juuret ovat Norjassa, vanhemmat muuttaneet sota-aikaan Amerikkaan, mutta eivät puhuneet lapsilleen kuin englantia - eihän amerikkalainen muuta tarvitse !

Lupaa en ole kuvan julkaisemiselle kysynyt, mutta sen verran pieni ja hämärä kuva, että sallittakoon.

Mies kertoi, miten "hänen päänsä räjähti" vieraillessaan eka kerran nuorena miehenä Norjassa tajutessaan, miten erilainen maailma on toisella puolen maapalloa ja miten hänen serkkunsa Norjassa mm. puhuivat ja opiskelivat useita kieliä ja tunsivat maailman kartan ja historian. Monelle amerikkalaiselle riittää, että vierailee toisessa osavaltiossa ja ylenkatsovat turisteja, jotka eivät puhu englantia.

Vaikka Suomenkn oppimistulokset ovat laskeneet ja täytyy olla oikeasti huolestuneita suunnasta, voimme kuitenkin olla ylpeitä, miten laaja-alaista yleissivistyksemme ja kielitaitomme on.

 Virkistävää käydä mielenkiintoisten ihmisten kanssa keskusteluja. He olivat kiinnostuneita reppureissuistamme ja haluavat lisäinformaatiota paikoista, joissa olemme käyneet. Kaivoin vanhan Panaman Lonely Planetin esiin ja annan sen heille, koska pitää sisällään monia valmiiksi etsittyjä retkikohteita. Haluavat mennä jopa Punta Burigaan, Mono Felizin majataloon Costa Rican rajalle, johon siihen aikaan, kun kävimme  siellä, ei ollut edes tietä ja lava-autolla piti ajaa reippaasti rantaa pitkin ennenkuin alkaa nousuvesi, koska jyrkältä rannalta ei pääse ylös. Ihania muistoja.  kuva on vuodelta 2015 - tällaisen kyydissä kiisimme rantaa pitkin kohteeseemme. Taisi olla majapaikan pitäjällä helppoa, kun tiesi, että asiaat tulevat aina laskuveden aikaan.

Eli juhlaa juhlan perään. Tänään vietetään äitienpäivää Panamassa - keskellä viikkoa tietenkin, että saadaan taas yksi ylimääräinen vapaapäivä. Minut on kutsuttu äitienpäivälounaalle tabogalaisen siskoni Auroran luokse. Voih - ei ole oikein mitään vietävää, kun suklaatkin ovat jo loppu. Ehkä pieni joululahja "siskolleni" kirjekuoressa. Ei ole eläkeläisen leipä kovin leveä täällä saaressa. Kotia asustaa nyt neljä sisarusta, joista kolme jo eläkeikäisiä ja neljäs hyvin sairas ja ongelmallisia pimeitä polkuja kulkenut vuosia kadoksissa ollut veli.  Nykyään mys Auroran tytär asuu saaressa.

"siskoni" Auroora

Joseline ja Dayanara

            Christian

No, kyläreissu on jo tehty ja vatsa täynnä tabogalaiseen tapaan lihariisi pöperöä ja perunasalaattia.

Ihan ok ruokaa, jossa riisi näytteli tietenkin pääosaa. Kaksi lapsenlapsistakin oli käymässä Christian ja Joseline. Vaikea uskoa, että heidätkin olen tuntenut aivan pikkulapsista asti. Vielä muutamia vuosia sitten perheen isoäitikin eli - kävimme aina häntäkin tervehtimässä ja Tabogan mummosta tuli omalla tavallaan meillekin hyvin läheinen. Oikeastaan hänen kunniakseen näin äitienpäivänä poikkesin myös hautausmaalla - valitettavasti en ollut aivan varma haudasta, kun saamaa Lopez- sukua on saarella niin paljon. Hautausmaa on tavallaan oikein kaunis, selvittyäni ekavierailukerran pettymyksestä vuosia sitten: -kaikki kukat ovat tekokukkia. Lopezin laaja perhe ja suku on tullut kuudentoista vuoden aikana hyvin tutuksi ja läheiseksi. Olen miettinyt, että jos talomme jossain vaiheessa menee kaupaksi, niin tullaanko vielä joskus tänne käymään.

Tässä oli mummo vielä hengissä vuosia sitten 💕💕