tiistai 5.12. 2022
Huomenna tai Suomessa jo tunnin päästä onkin sitten Suomen itsenäisyyspäivä Minullakin täällä altaalla ihan juhlavastaanotto: vieraina amerikkalaiset ystävämme Mark ja Susan ja melko uudet naapurimme Sue ja Raif. Meillä asuna ei liene iltapuvut, kuvittelen, että ihan shortsiasussa juhlitaan. Teillä on jo sitten melkein juhlat juhlittu, kun me vasta aloitellaan.
Vielä viikko aikaa kotiinpaluuseen, mutta mieli alkaa jo olla levoton. On niin paljon mietittävää, ettei tahdo uni jatkua aamuyöstä. Monena yönä olen herännyt kolmen neljän tienoilla, eikä millään saa enää unta. Eipä tuo sinänsä haittaa, onpa sitten valmiiksi jo lähempänä Suomen nukkumisrytmiä.
Kohta kaksi kuukautta reissussa, ei ole Tabogan koti mennyt kaupaksi, mutta niin paljon on tapahtunut asioita itselle ja muillekin siellä Suomessa. Kahteen kuukauteen on mahtunut monia iloisia, jännittäviä, mutta myös surullisia asioita. Ehkä silloin, kun on kaukana, on myös ihmisiä tavallaan hyvin lähellä.
Olen tainnut saada tänne viestejä ja posteja enemmän kuin normaalina arkena Suomessa konsanaan. Ehkä on myös itsellä ollut aikaa istahtaa koneelle ja kysyä muiden kuulumisia.
Jopa vanhojen koulukavereiden kautta, on löytynyt vanhoja uusia tuttavuuksia ja mukavia yllätyksiä.
Karsittiin pari päivää sitten hiukan puita kodin aidan ulkopuolelta. Ukkeli kiipeili puussa paljain jaloin kuin apina.









Ei kommentteja:
Lähetä kommentti