Haaveeksi jäi Iguazu

 Lauantaina 9.3. 2024

Ei mene meidän 20- vuotishäämatka alkuunkaan suunnitelmien mukaan. Kauan haaveillut Iguazun  putoukset pitää vain katsella toisten kuvina ja videoina.

Vielä ensimmäisen päivän postauksessa kirjoitin, että lähdössä ollaan pohjoiseen kolmen maan rajalle. Meillä oli lentoliput , airbnb kämpät ja retket ostettuna ja maksettuna neljäksi päiväksi,  mutta toisen matkapäivän iltana Kauko tuli kovaan kuumeeseen  - liekö koronaa vai mitä. Testiä emme ole vielä tehneet, kun ei se tässä mitään auta.

Onneksemme meillä on ollut koko ajan yhteys lääkäriin, joka on Francan sisko Carla. Osaavat auttaa, jos Kaukon kunto huononee. Saa nähdä mitä matkastamme tulee vai tullaanko kotiin ennen aikojaan.

Kaiken lisäksi minä onnistuin aiheuttamaan oikosulun asunnossa ja sähköt katkesivat. Laitoin kahvinkeittimen väärin ja kahvia valui pöydälle ja siitä lieden rakoon, joka aiheutti induktiolle oikosulun ja koko asunnon sähköt poikki.

Onneksi talossa on ihmemies Victor, joka hälyytettiin apuun. Vaikutti siltä, että homma ei ihan hänen työhönsä kuulunut, mutta kun kauniisti anelin, niin haki työkalupakin, nosti induktion, poisti uunin....kuivasi ja korjasi.

Ei ottanut maksua , vaikka tarjosin, mutta ilahtui suomalaisesta suklaasta. Kauko nauroi, että raahaan aina hirveän määrän Fatzerin sinisiä, joilla maksan kaikki palvelukset - se on tunnettua Tabogassakin.

Onneksi suklaata on vielä monta levyä, koska näyttää ettei tästäkään reissusta selvitä ilman auttavia käsiä.

Vielä riittää "oravannahkoja"

Lopulta sain aamukahvia ja minun elämäni näytti hiukan valoisammalta syyllisyyden hälvettyä. Nuo kahvinkeittimet kyllä voisi olla aina yksi ja sama malli niin eläkeläinenkin osaisi niitä käyttää. Ei ole ensimmäinen kerta - eikä ehkä viimeinenkään, kun sähläsin kahvinkeittimen kanssa. -pitäisikö siirtyä teehen....~

Nyt on päällimmäisenä tunteina huoli ja pettymys. Vuosien haaveet ja matkasuunnitelma on valua hiekkaan. Suoraan sanoen tästä tullee myös taloudellinen harmitus. Toisaalta menisihän nuo rahat siltikin, vaikka päästäisiin reissaamaan, mutta korvauksena olisimme muutaman kokemuksen rikkaampia. 

Kaikesta, kun yrittää etsiä jotain positiivista, niin on tämä ollut jo aikamoista kielikylpyä: on tarvinnut sairaus- ja lääkesanastoa, sähköoppia, netin hankintaa, apteekkisanastoa jne. Samalla tavannut mukavia auttavaisia ihmisiä. Korjaushetki Victorin kanssa oli mukava ja armelias, vaikka olin aiheuttanut sähkökatkon. Hän kertoi itsestään, että oli tullut Paraquaista 18 vuotta sitten ja asuu täällä perheineen, pikku tyttärelleen lupasi suklaat viedä.

Huomenna on päivä uusi ja todellakin toivon, että päivä olisi eilistä ja tätä päivää parempi.

Ehkä huomenna uskallan jo jättää kaukon sairastamaan kämpille ja lähteä kunnolliselle turistikierrokselle itsekseni. Olisi mukava nähdä Buenos Airesista muutakin kuin lähikauppa, apteekki ja parvekenäkymä.