Tierra del Fuego

 

Perjantai 22.3. 2024

Rankkaa tämä turistin elämä, kun herätyskello soi tänäänkin klo 6.30, jotta ehdimme ajoissa meriretkelle maanosan eteläkärkeen. Tämä päivä on ollut kyllä retkemme yksi kohokohdista:

Olen haaveillut kauan, että näkisin pingviinit; tänään ne tassuttelivat kaikessa rauhassa nenäni edessä el Martillo -saarella.  Hauskoja pikkuotuksia - todellakin aika pikkuisia nämä pingviinit olivat.

Magella pingviinit Martillo -saarella

Olimme valinneet viiden tunnin meriristeilyn katamariinilla. Luonto oli huikaisevan kaunis ja ilma sateeton ja tuulikin  yllättävän mieto. 

Olen myös aina haaveillut livenä delfiinien näkemisestä. Vaikka olen kulkenut Panamassakin Tabogan saareen noin 17 vuotta, en kertaakaan ole onnistunut näkemään delfiinejä luonnossa.  Kaikki muut ovat, mutta minut nämä pikkuiset veikeät eläimet ovat kiertäneet kaukaa. Tänään onnisti delfiinienkin osalta,

Merileijonia olemme nähneet ennenkin mm.Ecuadorissa isla La Platalla, mutta nyt näitä veikeitä otuksia oli koko saarellinen.

Sen lisäksi, että luonokokemus oli tällä retkellä mitä upein, niin lisäksi tuntui, että sain navigoida myös ukkini jalanjäljillä. Ukkini merikapteeni Artturi Hakri (ent. Holmberg) syntyi Raumalla vuonna 1891 ja aloitti merimiesuransa 13-vuotiaana luvialaisen kuunari Olgan kokkina. Tällä ensimmäisellä matkallaan ukki purjehti jo Luvialta Skotlannin Leithiin saakka. Ajalle ominaisesti Hakri peri merimiesammatin isältään ja ehti työskennellä elämänsä aikana useissa eri purjelaivoissa.

Jos oikein olen ymmärtänyt ukki kuului myös Cap Hornin kiertäjiin eli on kiertänyt juuri tämän Tierra del Fuegon eli tulimaan vanhanajan purjelaivalla, jossa ei ollut moottoria tai tutkaa.

Näitä mielenkiintoisia ukin muistelmia löytyy Rauman merimuseon arkistoista:

https://www.youtube.com/watch?v=uw0FWOK2uG4

Kun olin lapsi ja ukki kertoi meritarinoita olin pitkästynyt. Nyt kun ikää on karttunut hiukan enemmän olisi mielenkiintoista kuulla ukin matkoista. Onneksi ukin muistelmia on taltiituna mm. Rauman merimuseossa.

Sai miettiä, että  juuri tämänkö majakan ohi ukkini purjehti joskus  yli sata vuotta sitten.

Matkasimme Etelä-Amerikan luonnon kanavaa pitkin - Beaglen kanavaa, aivan Chilen ja Argentiinan rajaa pitkin. Toisella puolen kanavaa oli Chile, toisella Argentiina. Google Maps näytti kyllä välillä, että olisimme olleet jo Chilen puolella rajaa, mutta ei rajavartiolaitos kuitenkaan passeja kysellyt.

Tämä Ushuaian pikkukaupunki taitaa elää pääasiassa turismista nykyään. Paljon on ulkomaalaisia ja heille monenlaista tarjontaa. Nuoremmat vaeltelevat varmaan pitkiäkin matkoja vuoristossa.

Kaupungin pääkaduilla on lähinnä ravintoloita, ulkoiluvarusteita ja matkamuistomyymälöitä.

Palaan vielä eiliseen, jolloin retkeilimme luonnonpuistossa.

21.3. 2024 Torstai

Torstain retki suuntautui Tierra del Fuegon luonnonpuistoon. Aamulla anivarhain pikkubussi nouti meidät kotoamme. Kansainvälinen joukko: meidän lisäksemme saksalaisia, amerikkalaisia, meksikolaisia ja korealaisia. Matkaoppaamme selosti espanjaksi ja englanniksi. Todella kokenut ja asiantunteva kaveri. 

Ilma oli viileähkö noin +5 astetta ja tuulinen. Osan matkasta jopa tihutti hiukan, joten hyvät retkivarusteet olivat tarpeen. Saimme liikkua huikeissa maisemissa samalla opas kertoili lähinnä Argentiinan luonnosta.

Luonnonpuiston postitoimisto oli harmiksemme kiinni, niin jäi kortit lähettämättä.

Ihan tuonne huipulle emme kuitenkaan lähteneet kiipeilyvarusteiden puuttuessa.

Vaelluksen päätteeksi hyppäsimme maailmanlopun junaan. Vuosisadan alussa juna kuljetti lähinnä vankeja vankilasta metsätöihin. Rata oli silloin 28 km pitkä kapearaiteinen. Nyt veturit ja vaunut olivat kyllä uusia turisteille tarkoitettuja, mutta ehkä tunnin junamatkan aikana pääsi hiukan vankila-aikojen tunnelmiin. Vankilassa oli parhaimmillaan noin 700 vankia. Vankeja tuotiin laivalla Buenos Airesista tänne Ushuaiaan. Vankilasta olisi ollut kuulemma kohtuu helppo paeta, mutta minne olisi paennut, kun meri ja erämaa eristivät hyvin alueen.

Huomenna onkin sitten kaupunkipäivä. Tutustumme varmaankin vankilamuseoon.