Huovisnäreikkö

Retkipäivä Huovisnäreikköön:

Perinteinen retkipäivämme Kainuun korpeen, hilla- ja marjasuolle. Korpitie ei vain näyttänyt enää korpitieltä. Siellä täällä oli tehty isoja avohakkuita ja metsät kovin raiskatun näköisiä. Perillä kuitenkin entisen Halla-ahon kämpän mailla muistelemme jokavuotisia retkiämme ja aikoja, jolloin Kauko nuorena miehenä tai paremminkin poikasena oli kesätöissä vesomassa, kulottamassa ja istuttamassa. Halla-ahon kämpästä ei enää jälkeäkään, mutta elävät muistikuvat rakentuvat vuosittain uudelleen ja uudelleen.

Hillat oli  poimittu aikoja sitten, eikä mustikan poimiminenkaan houkutellut rankkasateen jälkeen itikkaisessa metsässä. Niinpä keitimme nokipannukahvit hiostavassa Veikko Huovisen mukaan nimetyssä näreikössä. Veikko, kun ennen päätoimista kirjailijanuraa, täällä metsänhoitajana hääri vaimonsa kiskoessa kansakoululaisilta hampaita - Kauko-paraltakin.

Kahvit juotuamme päätimme lähteä mökille uimaan. Loppumatkasta aloin epäröidä uintireissua, kun hiukan palelsi. Niinpä tuo aina luova ja ratkaisukeskeinen ukkoni pani tuumasta toimeen: Volvon kaikki lämpölaitteet täysille istuimen lämmitintä myöten -eiköhän ala eukko lämmetä uintikelpoiseksi.

Retkemme lopuksi pulahdimme tyyneen Oulu-järveen.