Mahtava viikonloppu jo lopuillaan. Ilma on muuttunut jo hiukan syksyiseksi,mutta kauniin kuulaaksi.
Saimme viikonloppuvieraiksemme perjantaina hyvät ystävämme Pirkkalasta. Perjantai-yönä saunasta viimeiset kuutamouinnit vielä puoliltaöin. Aamun valjettua kauniina ja kirkkaana, päätimme aamu-uinnin ja -kahvin jälkeen lähteä retkelle kauniille Vuorilammelle. Ilkka sai armollisesti jäädä lempiharrastuksensa pariin; kalastushommiin ja me muut suuntasimme Hyrynsalmelle.
Vuorilammen maisemat ovat mahtavat. Olin päättänyt aloittaa uudelleen muutaman vuoden takaisen geokätköilyharrastuksen. Niinpä Vuorilammen kätköstä tuli ensimmäinen tällä uudella kätköilykaudella. Kätkön löytäminen tuntuu aina siltä kuin olisi löytänyt aarteen. Aika koukuttava, muttei huono harrastus. Keitimme nokipannukahvit paistoimme retkimakkarat.
Mökillä meitä odotti ankkurinsa Oulu-järveen kadottanut mies, siitä huolimatta isot loistavasti fileeratut ahvenfileet odottivat jääkaapissa. Ilkalta saimme viikonloppuna fileerauksen oppitunteja, mutta opettajan silmien alla emme kumpikaan rohjenneet harjoittelemaan, edes harjoittelukappaleeksi kalastetulla hauella. Luulen, että harjoittelemme salaa ja sitten joskus esittelemme Ilkalle taitojamme.
Meiltä kun on Kaukon kanssa tämä taito jäänyt elämämme varrella oppimatta, suuristakin ahvenista saamme pikkuisia ja repalaisia fileitä. Ei ihme, että ovat niin kalliita kaupassa.
Lauantai-illan mölkkyturnauksen miehet hävisivät niin surkeasti, että joutuivat saunanlämmityshommiin. Vesi kylmenee päivä päivältä ja tunti tunnilta, mutta urheasti on uitu aamut, illat. Sunnuntain aamuintien jälkeen Marita ja Ilkka jo kotiin starttasivatkin ja me päätimme lähteä etsimään löytämättömiä geoaarteita.
Paltamon Golf-kentän kätkö oli helppo ja kauniilla paikalla. Golf-palloja varoimme alueella kävellessämme, mutta muutoin ei vaaranpaikkoja ollut. Alue vaikutti kauniilta ja viihtyisältä, jos harrastaisin golfia, niin tänne kyllä suuntaisin.
Kivenkääntö ja hups siinähän tuo kätkö.
paltamoon.com
Myös lähellä olevaaa siltakätköä yritettiin, mutta vaikeustaso oli niin kova, että piti jättää sellaiseen kertaan, kun on nuorisoa mukana. Olisi pitäyt kiivetä siltarakennelmiin. Vaikka sillanrakentaja oli matkassa, niin nuo vaaralliset kiipeilyhommat on jo pakko jättää nuoremmille. Mielemme ei moisesta masentunut, vaikka hiukan karvaalta hetkisen tuntui, päätimme kuitenkin vielä logata yhden kätkön ja ajella Leppikosken voimalaitokselle. Vaikka matkat taittuivat autolla, niin mukavaa liikuntaa saa kätköjen luo kävellessä ja kivutessa. Tuskin olisi tullut tutustuttua tähänkään voimalaitokseen ilman aarteenetsintää.
Nälän kurniessa jo vatsassa, alkoi silmissä jo siintää tuoreet ahvenfileet.
Kalat pannuun - melkein yhtä hyvää kuin Ilkan laittamat kuhat.
Nyt vielä valmistautumaan keihäsfinaaliin ja Suomi- juhlaan !
Kultaa ja pronssia Suomeen - Wau !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti