Sateesta huolimatta innostuimme lähtemään sieneen. Vuorotteluvapaakorvauksesta ei ole vielä kuulunut mitään, joten elokuun tulot jäänevät viikon palkkaan, joten halpa sienikastike houkutteli.
Meillä on täällä mökillä sellaiset takuuvarmat sienipaikat - tai siis oli. Saappaat jalkaan ja menoksi.
Varmuuden vuoksi molemmille isot ämpärit sieniä varten ja pikkuiset mustikoille.
Lämpimässä syyssateessa talsittuamme ensin mökkitietä, loikkasimme ojan yli tuttuun ja turvalliseen "metsäämme" . Parisataa metriä metsätaivalta ja sitten:
Meidän sienimetsämme oli kadonnut ! Pienenä tyttönä yksi Emilian lempikirjoista oli Myyrä kaupungissa, joka kertoi metsän eläimistä, jotka muuttivat kaupunkiin, koska heidän kotimetsänsä oli kaadettu. Meidän metsässämme näytti yhtä surulliselta. Pettyneenä siitä, mitä tehometsänhoito saa aikaan, taivalsimme kuitenkin raivion yli metsänreunaan - jospa sentään olisi mustikoita !
Metsänreunassa meitä odotti ihmisverta väijyvä hirvikärpäsarmeija. Kun iljettävät otukset olivat jo korvissamme, hiuksissamme ja paidan alla, päädyimme palamaan saaliitta kotiin. Olin jopa onnistunut kompuroidessani ja kaatuessani hukkaamaan mustikkaämpärini (sankkoni, kuten täällä sanotaan) metsään. En palannut hakemaan !
Päätimme karkoitaa loiset riisumalla vaatteemme ulkona ja loikkaamalla suoraan järveen. Osaavatkohan hirvikärpäset sukeltaa ?
Illalla saunottiin ja paisteltiin herkut nuotiomajassa:
Ei hassumpaa iltapalaa näin retkellä.
Hiukan tuuli tuivertaa vielä illalla. Saapi nähdä tyyntyykö vielä niin kuin eilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti