Tiitiäinen metsäläinen pieni menninkäinen.......

Tiitiäinen metsäläinen pieni menninkäinen, posket tehty puolukasta tukka naavatuppurasta silmät on siniset tähdet...

Torstaina 21.8. 2014 Elsan ja Meerin syntymäpäivänä pitkä ajomatka yksin Paltamosta Hyvinkäälle.
Kauko jäi vielä mökille askaroimaan ja minä viettämään laatuaikaa lastenlastensa kanssa. Tuntuu ihanalta saada olla tyttöjen kanssa hiukan pidempään, koska sitten tuulee pitkä ero melkein neljä kuukautta. Onneksi tytötkin jo osaavat skypettää isän pienellä avustuksella.
Päivät kuluvat  tyttöjen kanssa ulkoillessa ja leikkiessä. Miten suloisia voivatkaan kaksivuotiaat olla kiivetessään syliin ja halatessa.... Niin ja kummaa kyllä mummina olemisen ihanuus on siinä, että jopa maassa makaava kiukutteleva " minä itse"  - lapsi  tuntuu vain ihanalta ja suloiselta.  Tiedän ja muistan kyllä miten uuvuttavaa se arki oli välillä omien lasten ollessa pieniä, pitkän  työpäivän jälkeen ei olisi jaksanut yhtään " minä itte"  -kohtausta ja nyt riehuva kaksivuotias vaan tuntuu niin hellyyttävältä kokeillessaan rajojaan ja harjoitellessa omatoimisuuttaan.

Ensimmäinen geokätkökin on haettu lähimetsiköstä yhdessä. Siitäpä voisi tulla kiva yhteinen harrastus mummin ja tyttöjen kanssa.  Voi miten lähimetsän mäki olikaan valtava ja kivet suuria.
Koko maailma on niin ihmeellinen: miten jännittävää olikaan katsella mönkivää etanaa kasvin lehdellä, ihailla lentävää neitoperhosta ja hyppiä tasajalkaa isossa vesilätäkössä. Kunpa me aikuiset osaisimme säilyttää tuon lapsen kyltymättömän uteliaisuuden, ihmettelemisen ja ihailun taidon läpi elämämme.

Sunnuntaina vietimme läheisten kesken 2-vuotissynttäreitä. Ei voinut erehtyä, että muumit ovat nyt in. Se näkyi niin tarjoiluissa kuin koristelussakin. Mutta voi sitä riemua, kun paketeista kuoriutui myös muumiaiheisia lahjoja: muumiessua, muumilauluja jne..
Lahjoja tuli niin, että kaksivuotiaan oli mahdoton päättää pelaisiko salibandyä uudella mailalla,kokeilisiko prinsessatossuja vai laittaisiko uuden nuken nukkumaan - jospa sittenkin lukisi uutta kirjaa uudessa muumipaidassa ja samalla soittaisi kala-ksylofonia.

Juhlat uuvuttivat niin, että maanantai-aamuna luovutiin olla aina niin reippaita: yöpukukin vaihdettiin päiväasuun vasta puolilta päivin ja harmaa ja sateinen päivä tuntui olevan kuin omistettu pienelle kiukuttelulle. Päivä ja mieli alkoi valjeta vasta kun isi tuli töistä kotiin.

Tiistaina oli lasten ensimmäinen "virallinen" hoitopäivä tai puolikas sellainen.  Äitiä ja mummia taisi eka hoitopäivä jännittää enemmän kuin tyttöjä. Reippaat tytöt jäivät Veikkarin päiväkotiin ilman mitään kummenpia temppuiluja. Päivä oli myös sujunut mallikkaasti, vaikkei päiväkodin kalakeitto ollutkaan Meerin mielestä yhtä hyvää kuin oman äidin tekemä.  Äiti sai uudesta kokemuksesta uupuneet neitokaiset pienen venkoilun jälkeen päikkäreille.

Niin näiden pienten Tiitiäisten päivä kääntyy iltaan ja kohta mennään nukkumaan. Uusi päiväkotipäivä odottaa huomenna ja uudet jännittävät seikkailut odottavat oven takana.

Tiitiäinen metsäläinen pieni menninkäinen keinu kuusen kainalossa, tuutu tuulen kartanossa, sammuta siniset tähdet....