Sammakkojen extreme y los bomberos

Hei, nää meidän sammakot kiipeävät puussa ! Tämä sammakko ”juoksi” kilpaa toisen kanssa. Kuva otettu meidän partsin kohdalta noin 6 m:n korkeudelta ja aina vain ylemmäs kaveri jatkoi matkaansa. 

 Roskia rannalta nousuveden tuomina ennen siivoamista. Rannat siivotaan onneksi aina aamuisin.

Tabogassa on siistimpää kuin Panamassa keskimäärin, jossa on kyllä aika rähjäistä varsinkin maaseudulla. Nyt on vielä  täällä ryhdistäydytty rantojen siivoamisessa.  Vuorovesi, kun tuo tullessaan mereltä päivitäin järkyttävän määrän rojua. 

Miten tän ihmiskunnan saisi tajuamaan, miten valtavasti mereen heitetyt muovit saastuttavat. Tyynellävaltamerelläkin lilluu valtavia jätepyörteitä, 2x yhdysvaltojen kokoisia alueita, joihin kertyy saasteita –lähinnä muovia merivirtojen tuomana ympäri maailmaa. Maailmassa tuotetaan yli 90 miljardia kiloa muovia vuodessa, josta 10 prosenttia päätyy meriin.  Lopulta tästä 70 prosenttia uppoaa ja tuhoaa merenpohjan elämää ja loput kelluu kerääntyen jättimäisiksi lautoiksi.

Eläimet syövät muovisaastetta ja heittävät henkensä.

Muovipussien ja pullojen käyttö on täälläkin ihan huipussaan. Kaupan muovikassitkin ovat pieniä heikkoja pussukoita, joita sitten laitetaan monta päällekäin, että kestävät. Kauppakasseja ei näy kellään –paitsi meillä.

Kylän kirkko on läntisen pallonpuoliskon säilyneistä toisiksi vanhin, rakennettu noin 1550. Se on Pyhän Pietarin kirkko –Pyhällä Pietarilla näitä kirkkoja tuntuu olevan jokapuolella maailmaa- Inglesia de San Pedro. Näitä pyhimyksiä ja niiden juhlapäiviä riittää, kuten katolisissa maissa yleensä. San Carmen on sitten tän saaren oma pyhimys, jonka juhlapäivä on kesäkuussa. Välillä tuntuu, ettei porukka ehdi millään käydä töissä, kun on näitä pyhimyksien päiviä, sitten on joulut ja uudet vuodet, carnevaalit ja itsenäisyyspäiviäkin on kolme, ihan varmuuden vuoksi, että ollaan vapaita ja vapauduttu kaikista kahleista. Ja yleensä täällä sitten juhlat kestävät –suomalaiset työnantajat olisivat kauhuissaan näistä arkipyhistä. Joskus sitten vaan muuten ei jakseta lähteä töihin.....

Sunnuntai lojuttiin riippumatoissa ja luettiin kirjaa. Virkeä ”pikkuemäntä” valmisti kuitenkin ihan kotoista kaalilaatikkoa. Onkohan tässä maassa valmistettu kaalilaatikkoa ennen ? (Tarja?). Nää kun ei pahemmin uuniruokia syö vaan uppopaistavat rasvassa !

P.s. nyt ihan pakko laittaa sinulle Martta kuva, jos luet tätä tekstiä !

Riippumatossa lojuessamme Kaukon mielestä alakerrasta tuli käryä, ei kai kaalilaatikko pala ! Olinhan 10 minuuttia sitten käynyt sitä katsomassa. Kauko meni käryn siivittämänä kuitenkin katsomaan ja pian huusi sinne minutkin. Olin laittanut uunin alla olevaan säilytyslokeroon uudet ostamamme uunipellit tai sen tapaiset ja kaksi leivinliinaa. Nyt tiedän, että kaasu-uunissa siellä on liian kuuma palavalle tavaralle. Palokuntaa ei tarvittu vaan urhea, aina rohkea sippani sai tuhot minimoitua (leivinliinat kyllä paloivat mustaksi möykyksi ja teflonpintainen uusi uunipelti näyttää surkealta), mutta käryn lisäksi ei muuta tuhoa talossamme –eikä kaalilaatikkokaan maistunut palaneelle.

Vesilaitos ja rantaelämää

Elämänmenoa ei haittaa kuin kipeä polvi. Se kipeytyi päivän  Turun  "mukulakivillä" korkokengissä kävellessä  juuri ennen matkalle lähtöä. Kovasta jumppaamisesta huolimatta ei ole vielä parantunut ja haittaa hiukan elämänmenoa. Parantuisi varmaan nopeammin, jos tuota elopainoa olis vähemmän. Vesijumppa tekee kyllä terää ja ikuinen laihdutuskuuri tai paremminkin kuntoilukuuri meneillään. Päivisin on vain niin kuuma, että silloin ei kyllä jaksa lenkkeillä kuin pakolliset.

Marja-Liisa ihmetteli, ettei rantakuvissa näy uimareita -tarkka ja mielenkiintoinen huomio.
Siihen on monta selitystä:
1. Edelliset rantakuvat on otettu aamulla 6-7 aikaan, turistit nukkuu.
2. On arki, turisteja tällä saarella tähän aikaan vuodesta, on vain viikonloppuisin, turistithan tuolla pulikoivat paikallisia enemmän.
Itseämme enää emme turisteiksi laske.
3. On laskuvesi. Perustabogalaiset uivat yleensä vain nousuveden aikaan –silloin se on turvallisempaa esim. rauskuilta ja muilta kurjemmilta olioilta
- Nousu- laskuvesi vaihtelee päivittäin ja kuunkierrosta riippuu mihin vuorokauden aikaan  nousu- tai laskuvesi osuu.  (marea alta y bajo)
Merenpinnanvaihtelu on noin neljä metriä, eli sen kyllä huomaa !

Siis kyllä meressä uskaltaa uida, mekin uimme. Kauas ei saa mennä, sillä saarenkin lähellä on voimakkaita merivirtauksia, niin ja sittenhän voi olla esim. haita, kun laivoista heitetään ruuantähteitä jne.

Tässä sitten kuva perjantai-illasta, kun vesi on korkealla ja rannalle alkaa kokoontua paikallisia bilettämään ja uimaan.

Minusta on epäreilua, että minä joka olen käynyt täällä vuodesta 2006, en ole koskaan nähnyt livenä delfiinejä meressä –taitavat kaikki muut vierailijat nähneet.... Valaatkin ovat pysyneet piilossa, vaikka niiden vaellusreitti kulkee saaren ohitse.

Edellisiltana nukkumaan mennessä ihmettelimme kaapin ovessa kirkasta vilkkuvaa valoa. Oletin Kaukon otsalampun jääneen roikkumaan vilkut päälle.  Melkein pelotti, kun Kauko kielsi edes käyttäneensä otsalamppua..... kummitteleekos täällä ?  Valo osoittautui myöhemmin sisään eksyneeksi tulikärpäseksi !
Saimme samalla oppitunnin nk. tulikärpäsistä. Tulikärpänen kuuluu kiiltomatoihin, mutta eivät ole matoja vaan koppakuoriaisia. Valtavan kirkas oli yhdenkin tällaisen otuksen muodostama valo persuksissaan – mitä, jos vangitsisi näitä purkkiin, saisi lukuvaloa ilmaiseksi, kun sähkö on täällä saarella aika kallista.

Kotimme sijaitsee kylän perällä lähellä hautausmaata. Olen aina ihmetellyt ja ihaillut Almodovarin
Espanjalaisissa elokuvissa kukkaloiston määrää hautausmailla ja miettinyt miten ihmeessä ihmiset jaksavat viedä niin paljon kukkia haudoille.

Vasta täällä totuus on paljastunut minulle. Kaikki kukat ovat tekokukkia ! Taitavat olla Espanjassakin.

Kuvia vesilaitostyömaalta:

Eilen aamullä kävimme kävelyllä paikassa, josta olimme kuuleet kaivinkoneen ääntä useita päiviä.
Meidän pieni viidakkotiemme oli muuttunut lähes valtatieksi. Kehitys kehittyy täälläkin.
Saari, joka kärsii kuivaan aikaan vesipulasta, on saamassa uuden vesilaitoksen. Systeemin, jossa merivesi puhdistetaan käyttövedeksi ja muutetaan makeaksi vedeksi suolat poistaen. Saakohan sitten laitokselta ostaa halvalla suolaa :)

Odotusarvon turismin lisääntymisestä, kertoo se, että saarelle on noussut uusi hotelli, joka ehkäpä jouluksi aukeaa.  Engelsmanni sitä rakentaa. –on jo monta vuotta rakentanut.
Rakennustarvikkeiden hiilaaminen tänne saareen on kallista ja vaivalloista, joten lienee helpompaa pölliä toiselta – hotellinkin tarpeet on pitänyt kuljettaa toistamiseen, hävikin ollessa valtaisa !
-tarvitsevathan paikallisetkin materiaalinsa !

Uusi hotelli taka-alalla.

Viikonlopun kunniaksi lähdimme perjantai-iltana oikein ulos syömään ! Saarella nämä juhlimismahdollisuudet eivät ole kovin kummoiset. Mutta 16 dollarilla (n. 13 eurolla ) saimme  sentään kaksi vatsaa täyteen ja yhteensä kolme kaljaa.

 Lihaa ja patagoneksia (platanosta tehtyjä paikallisia "ranskalaisia"

 Kotiin lähdettiin vasta illan pimettyä.

Laivat jonottavat kanavaan.

Aamulenkillä

Keskiviikko 24.9. 2014

Päivät ne täälläkin vaihtuvat vinhaa vauhtia, vaikkei kiire ole minnekään.
Aamuisin on yritetty käydä lenkillä, koska hiki virtaa silloinkin, vaikka kello olisi vasta seitsemän.

Tunnin lenkki aamuisin ja sitten toinen mokoma vesijumppaa ennen aamukahvia tekee terää. Rapakuntoon sitä on itsemme päästettykin, joten vielä ei ole edes yritetty saaren kukkuloille. Kyläkäveyt ovat riittäneet.

Aamuista rantaa

Eilen oli pyykkipäivä. Se tarkoittaa pulsaattoripesukonetta, vesiletkua ja pyykkäriä, joka aina vaihtaa vettä tarpeen tullen. Onneksi täällä nää vaatteet on kevyitä ja helposti pestäviä. Ei olepaksuja farkkuja ja villapaitoja.

Tässä pari kuvaa kävelylenkin varrelta siitä, miten valtava on veden voima, kun oikein kunnolla sataa: 

  Kuva on suorassa raput eivät.

Tästä virtasi kukkulalta vesi valtavalla voimalla rikkoen pari taloa. Tähän oli juuri rakennettu uusi talo ja se murtui kokonaan. Nyt se on purettu.

Tässä taasen oli hyvin moderni hieno talo, jota aina ihailin,  nyt seinät ja lattiat ovat murtuneet ja romahtaneet. Koko talo on entinen.

Saarella on oma alakoulu. Opettajat ovat kait kaikki Panama Citystä. Tulevat tänne maanantaina ja asuvat koulun yhteydessä. Ainakin englannin opetuksen taso on järkyttävän alhainen. Lapset eivät osaa kuin jokusen sanan englantia, kun lähtevät Panamaan yläkouluun ja ovatkin sitten aikamoisissa vaikeuksissa. Moneltahan täällä jää koulut muutoinkin kesken. Monet tytöt tulevat raskaaksi, kun ehkäiystä, saatika aborteista ei näissä maissa ole tietoakaan. Tabogassakin kolme 14 kesäistä tyttöä saaneet juuri lapsen. Tytöt saavat heti potkut koulusta.  Pojat taas muuten eivät näe opiskelua kovinkaan tärkeänä.  Valtion koulut ovat tasoltaan aika surkeita ja yksityisistä koluista saa maksaa enemmän kuin monella on varaa. Parhaista kouluista paljon, mutta ystäväpoikamme Coconkin koulu maksaa 90 dollaria kuussa ja luokassa on 39 oppilasta !

Kuvassa koulu pihan puolelta -välituntipihaa kerrakseen.

Kyllä me Suomessa aika turhasta näissä kouluasioissa valitamme. Tulis suomalaiset opetkin tänne vähäksaikaa opettamaan, niin ääni kellossa vois muuttua. Ja lapset kun tulisi oppilaiksi, niin alkais ehkä jo kouluruokakin maistua ja kaupungin kuluneet, mutta ilmaiset kirjatkin kelpaisivat. Arvoasteikot ja oma asenne kyllä muuttuvat kun täällä katselee ympärilleen avoimin silmin.

Olen käynyt kyseisessä koulussa. Täytynee taas kysyä saakos tulla. Panama Cityssä piti lupaa anoa ihan ministeriötä myöten, että pääsee kouluun vierailulle. Täällä saarella se ei ole niin pyrograattista.

Olotiloja Tabogassa.

Sunnuntai 21.9.

Eilen tiesi olevansa tropiikissa sadeaikaan. Vettä tuli lähes koko päivän kuin saavista kaataen. Sadeaikaankaan täällä ei yleensä sada koko päivää, mutta eilen satoi ja ukkosti. Nyt on sadeaika parhaimmillaan, mutta yleensä se tietää vaan kivaa vaihtelua kuumuuteen. Joulun aikaan sateet sitten vähenevät. Toivottavasti loppuvat kokonaan tänä vuonna puolessa välissä joulukuuta, kun saamme Suomesta jouluvieraita -vaikka yksi kaatosadepäivä saattaisi olla hauskakin.

Kun piha lainehti saattoi hyvinkin pestä pihalaatat. Puhtailla pihalaatoilla päätin sitten pyykätä fleesini. "Matkafleesille" oli lentokoneessa tippunut vähän ruokaa, joten päätin käyttää  kaatosadetta hyväkseni. Olo oli kuin pikkulapsella sateessa leikkiessä. 26 C lämpö ja rankkasade, mikäs sen hauskempaa.

Tulipahan sitten ensimmäinen kuva minustakin , kun Vaittisen Leena valitteli, ettei blogissa ole kuvia minusta :)

Fleesille ei kyllä ole ollut täällä Panamassa koskaan käyttöä. Pääsääntöisesti kotipihalla asuni on pitkä t-paita ja pikkuhousut. Kylälle lähtiessä sitten on puettava shortsit tai polvihousut.
Öisin peitoksi riittää lakana. Iltaisin joskus kietoudun myös lakanaan ulkona istuessamme, kun kaikenlaiset pikkuöttiäiset rakastavat nilkkojani ja pohkeitani. Kevyen lakanan sisällä on turvassa inhottavilta picadoreilta.

Pikkuruiset myrkkysammakotkin (dendrobates auratus) lähtivät liikenteiseen. Näitä vihreitä pieniä sammakoita en kannata ottaa edes käteen ja henki lähtee, jos pistelee poskeen. Luultavasti kylän kanoille tai boakäärmeille käy välillä vahinko.
panamasilvestre.blogspot.com

Pikkukaveria oli hiukan hankala kuvata, kun meistä kahdesta se pelkäsi enemmän, eikä oikein suostunut pysymään paikoillaan.

Tässä kuitenkin sammakon kunnon poseeraus

Ilta kun illaksi selkeni istuimme pimessä tulikärpäsiä katsellessa. Mahtavan näköisiä lentäviä otuksia.

Huomenna on tarkoitus lähteä kaupunkiin ruokaostoksille


22.9. Maanantaina

Lauttaa odotellessa kuva kotisaaresta

Ollaan ihan Panavan kanavan portilla. Eli saaresta käsin näkyy kanavaan jonottavat lautat.

Muuten Panavan kanava täyttää tänä vuonna 100 vuotta ja kanavaa laajennetaan koko ajan.

Pian pitäisi olla valmiina kaksi kaistaa eli kanava tuplaantuu. Muutama vuosi sitten käytiin kovaa poliittista taistoa tästä laajentumisoperaatiosta. Se kun pilaa luontoa ja puhtaan vedentuotto Panamaan saattaa vaarantua. Raha ja liikenteenkasvu kuitenkin ratkaisi asian.

Alttari laiturin vierellä. Näitä erilaisia alttareita on siellä täällä. Jokaisessa kodissakin on usein pieni oma alttari. Joulunaikaan ainakin oma seimi, jos ei muuta.

Kun täältä saarelta lähtee kaupunkiin ruokaostoksille pitää olla varustautuneena pitkällä pinnalla, kuten muutenkin täällä toimiessa. Lautta ei ollut tälläkertaa kuin puolituntia myöhässä !
Mutta kuumuudessa laiturilla istuessa ja miettiessä, että tuleeko se ollenkaan, ei aina sovi suomalaiseen mentaliteettiin.

Mentiin lautalta suoraan Allbork Mall:iin, suureen ostoskeskukseen. On aika urakka aina raahata kaikki tarpeellinen tänne saareen. Nykyään on helpompaa kun olemme vuosien saatossa raahanneet kodinkoneet, sängyt, pöydät jne... nyt ostimme pääsääntöisesti ruokaa.

Minä tietysi naisena tuhlasin taas uusiin vaatteisiin. Ostin uudet housut ! Aina tuhlaamassa, maksoivat 2,99 dollaria

Kyllä ruuanhinta on noussut täällä näiden vuosien aikana, kun olemme täällä käyneet. Litran viinitötsäkin maksaa jo kolme dollaria, kun se vielä 2006 maksoi hiukan alle dollarin ( n. 80 senttiä  euroissa). Kahvi on ihan samoissa hinnoissa kuin Suomessa, vaikka sitä tässä maassakin kasvatetaan.
Samoin esim. juustot ovat minusta kalliitta. Täällä tulee kyllä myös sokeaksi hinnoille, muistan kun olin täällä pidempään, en raaskinut ostaa omenoita, kun ne tuntuivat todella kalliilta verrannuna esim. ananakseen, joita joskus sain 3 dollarilla.

Ostokset tehtiin kaupasta nimeltä 99 . Sen omistaa entinen  presidentti, joka on supermiljonääri. Siitäpä oltiin montaa mieltä, että presidentinä oli miljardööri. Kansa, josta kuitenkin neljäsosa elää köyhyysrajan alapuolella. Tämän vuoden vaaleissa he sitten ääestivät uuden presidentin Juan Carlos Varielan. Liekö sitten enmmän kansanmies tämä amerikoissa opiskellut insinööri. Suorilla kansanvaaleilla täällä presidentti kuitenkin valitaan.

Täällä vaihtuu kaikki virkamiehetkin, kun poliittinen valta vaihtuu. Ei ole niinkuin meillä, että pysymme jakkaroilla, vaikka vaalien tulos on mikä tahansa.

Kauppareissun jälkeen saaressa otimme "taksin". Se tarkoittaa naapurin pojan avolavaa. Saaressa ei ole ihan oikeita teitä vaan kapeaa "betonipolkua". Oikeita autoja on saaressa muutama, jotka kuskaavat ihmisiä tavaroineen lauttarantaan ja takaisin. Muutamilla "rikkailla" (= lue amerikkalaisilla ), on pikkuisia golf-kärryjä, mutta muuten ei saarella liikennettä ole. Kolmella dollarilla poika toi meidät ja ruuat kotiin. Päästiin uimaan ja laittamaan ruokaa....

Mulle voi myös laittaa sähköpostia (ullalaine@live.com ) tai kommentoida blogia tai laittaa kysymyksiä, jos haluaa jotain tietoja Panamasta. Minäkin olen kiinostunut mitä teille kuuluu ja luettekos näitä  tekstejä......

Taboga

Perjantai 19.9. Tabogassa

Vaikeudet päästä saareen jatkuivat torstai-aamuna, sillä Mogo Mogo -pikalautta oli epäkunnossa ja näytti jo aamulla siltä, ettei paatti lähdekään. Onneksi noin tunnin korjausurakan jälkeen paatti kulki, mutta jo noin viiden minuutin ajon jälkeen pikalautta muuttui hidaslautaksi. Onneksi kuitenkin lopulta päästiin kotisaareemme Tabogaan.

"pikalautan" lähtösatama

                                         Odottavan aika on pitkä, mutta hyvin vartioitu

Talo oli tallella ja siivottuna ja kotiuduimme nopeasti. Melkeimpä ekaksi pulahdimme uimaan altaalle.

Eka päivä kului nopeasti tavaroita järjestellessä ja lämpöön sopeutuessa. Naapurit Susan ja Mark tulivat vielä iltasella moikkaamaan, kun olivat lähdössä aamulla kahdeksi viikoksi amerikoihin uutta lastenlastaan katsomaan. Tovin istuimme "spangelskaa" puhuen (tarkoittaa englantia ja espanjaa sekaisin, riippuen kummalla kielellä löytyy oikea sana.)

Täällä oppii nopeasti paikalliseen rytmiin: kahdeksalta nukkumaan !  Kun menee kahdeksalta nukkumaan, herää kolmelta ! Tää rytmi pitää saada hiukan kyllä muuttumaan ! Kuudelta oltiin jo aamulenkillä ! Kunnonkohotuskamppanja alkoi tänään. Kuudelta ei aurinko vielä paista kuumasti, joten jaksaa hiukan tarpoa, myöhemmin päivällä se on lähes mahdotonta. Aamuvenyttely altaalla ja sitten aamukahville -ihanaa.

Netti saatiin pelaamaan hyvin, mutta ei aavistustakaan miten kauan se riittää esim. näihin blogipäivityksiin ja  kuvien liittämisiin -pian se nähdään. Tekstiviestit ei vaan puhelimesta lähde, jotai opetaattorien yhteensovitusongelmia ilmeisesti, joten facebookissa viestittely ja sähköposti lienee helpointa viestittelya. Skype toimii tietysti myös niin kauan kun on dataa.

                                          papaijat kypsyvät pihapuussa

                                           Voi kun plataanit ovat pieniä, eivät tuota heldelmiä pitkään aikaan

Nyt ei ole saaren hedelmien kannalta ihan paras aika: mangot vasta kukkivat, avocadot on jo ohi, platanot kasvaneet huonosti, papaijat vielä pieniä. Carambolaa, jota täällä kiinan hedelmäksi kutsutaan ostin naapurilta eilen runsaasti. Olisin saanut ne ilmaiseksi, mutten kehdannut ottaa. Nää paikalliset kun ei syö hedelmiä !!! Korkeintaan sellaisia, mistä voi tehdä mehua "chitzaa". Ei kukaan popsi hedelmiä niinkuin me.

Maanantaina mennään kaupunkiin kunnon ruokaostoksille, kun ei muiden tavaroiden lisäksi jaksettu rahaata kuin välttämättömät, eikä sitäpaitsi ollut kylmälaatikkoakaan lihojen kuskaamiseen.
Täytyy siis roudata hedelmiäkin kaupungista.

Istun riippumatossa kirjoittamassa ja mietin lähtisinkö uimaan......

Milloinkahan tämä "yön kunigatar" kukkii ?