Panama City

Keskiviikko

Alussa aina hankalaa......Ihan reissuamme alussa meinas tulla mutkia matkaan, kun Tuusulan taksi jätti meidät aamuneljältä noutamatta.  Onneksi sitten korvaava kyyti löytyi melko  pian ja lentokentällä oli todella hiljaista.

KLM toimi luotettavasti linjalla Helsinki - Amsterdam - Panama. Matka kuitenkin ottaa vaihtoineen noin. 17 tuntia, joten kyllä siinä ajassa ehtii paikat puutua. Olemme kuitenkin niin monesti lentäneet pitkiä lentoja, että osaamme "viihdyttää" itseämme lukien, nukkuen ja elokuvia katsellen.
Katsoin todella mielenkiintoisen elokuvan Charles Dickensistä, että tarvitsisi oikein tutkia netistä, miten paljon elokuva oli faktaa / fiktiota. Elokuva toimi samalla kielikurssina, koska katsoin sen dumbattuna espanjaksi.

Panama Cityyn lentokentältä tultiin taksilla, kun ei vielä metro riitä Tocumeniin asti. Menimme tuttuun hotelliin, joka on lähellä ruokakauppaa, jotta saamme helposti ruokatarvikkeita "kotiin" saareen.
Panaman aikaan kuudelta hotellilla, jolloin oli jo pimeää. Pitkän reissun jälkeen olimme niin uupuneita, että suoraan untenmaille.  Heräsin pitkän sitkeän unen jälkeen. Katsoin kelloa ja se oli minusta puoli seitsemän. Ei nukuttanut enää yhtään. Annoin Kaukon nukkua vielä noin tunnin ennenkin valittelin kahvihampaan kolotusta. Sitten kun rohkenin ylkäni herättää hän tokaisi: että pää tyynyyn vielä tyttö, kello on puoli kaksi yöllä. Olin katsonut rannekelloa väärinpäin ! Ei auttanut muu kuin yrittää unta uudestaan. Aikaero tekee tepposensa.

Aamulla aamiaisen jälkeen etsiskelimme prepaid dataa puhelimiimme, jotta pääsemme nettiin myös saaressa. Se olikin hiukan monimutkainen juttu, mutta lopulta saimme onnistumaan, joskin molemmille eri yhtiönkautta, kun tuo Claro ei suostunut toimimaan Kaukon puhelimessa.

Sitten menimme ruokaostoksille, jotta ehtisimme iltapäivälautalle saareen. Soitto Lopezille ennen lähtöä paljasti karmivan totuuden: keskiviikkoisin ei iltapäivällä ei lauttaa kulje, ei isoa, ei pientä.
Siitäpä tuumimaan, että mitäs nyt tehdään - ihan kun emme Lopezia uskoneet, soitin vielä varmistukseksi laivayhtiölle. Totta se oli ! Siispä toinen yö hotellissa, ei tässä muukaan auta.

Ylimääräinen aika Panama Cityssä innosti meidät harjoittelemaan upo uuden metron ainokaista reittiä. Sormi suussa yritimme tutkia miten täällä toimitaan. Jostain kuin ihmeen kaupalla ilmestyi Metropoika opastamaan miten ensin ostetaan metrokortti, joka sitten ladataan.
Reissu onnistui hyvin ja kävimme Bella Vistassa intialaisessa ravintolassa syömässä ja opin uuttakin: sin huesos on ilman luita ja maksaa 2 dollaria enemmän....eikä ilman munaa ( sin huevos) . Miten nuo sanat kuulostavatkaan niin samoilta !

Takaisin tultiin epäonneksemme juuri töiden päättymisen aikaan. Totesimme  panamalaisten oppineen jo uuden metronsa käytön. Kokemus oli tukahduttava taskuvarkaiden, joita ei onneksi ollut liikkeellä, paratiisi. Pari junaa annettiin mennä ohitse, kun sinne ei olisi parhaalla tahdollakaan mahtunut sisälle.

Lopulta runsaasta kävelystä ja tukahduttavasta kuumuudesta johtuen päästiin hotelliin levähtämään.
Vallitseva n. 30 asteen kuumuus tuntuu pari ekaa päivää tukalalta, mutta sitten siihen tottuu ja tuntuu vain ihanan leppoisalta - joskus minua on jopa iltasella palellut kun lämpötila on päässyt laskemaan 26: een.