Perjantai valkeni kesäisen kauniina ja lämpinänä Turussa. Kiva lähteä kaupungille hiukan "shoppailemaan". Tällä kertaa oli tyydyttävä pelkkiin näyteikkunaostoksiin, sillä kun on "koditon" ja tavarat yhdessä matkalaukussa ja rinkassa, niin ei ole pahemmin mahdollisuutta tai tarvetta ostaa mitään. Tavallaan on aika vapauttavakin tunne, kun huomaa miten vähällä ihminen pärjää ja ettei tarvi mitään.
Asia, jonka sain kuitenkin Turun kaupungissa korjattua, oli taloudelliset huoleni. Olen joutunut viimeaikoina huomaamaan miten kylvän rahaa sinne tänne ja lompakko tyhjenee huomaamatta.
Sama ongelma on kuulemma monella. Ratkaisu löytyi kuitenkin Hansa-korttelin suutarilta. Muutamassa hetkessä vanha uskollinen lompakkkoni oli korjattu ja rahuoleni ratkottu. Miten pienestä kaikki voi ollakaan kiinni: viisi senttiä saumaa ja nyt ei ole Matti-kukkarossa !
Päivällä tapasin ystävättäreni Leilan. Ihana nähdä pitkästä aikaa ja päivittää kuulumiset aurinkoisessa Turussa viinilasin äärellä. Ihana omistaa luotettavia ja uskollisia ystäviä. Harmittaa oikein miten kiireen keskellä välillä unohtuu ystävyysuhteiden ylläpitäminen. Ystävät ovat kuitenkin todella tärkeitä. Ystävä tukee ja uskoo sinuun hankalinakin hetkinä. Ystävyyssuhteisiin ei yleensä liity tuomitsemista, arvostelua tai nokittamista, niin kuin helposti voi käydä joskus läheisten tai sukulaisten kesken. Kipeinä hetkinä ystävä on aina tarjolla ehdoitta, vaikka ei olisikaan nähty kuukausiin. Kunpa itse osaisi aina olla yhtä hyvä ystävä, kuin mitä on itse ystäviltään saanut osakseen. Kiitos kun olette olemassa.
Sukuseura Kiilin sukukokous Rymättylässä
Pekka tarjosi skumppaa picnicin alkajaisiksi perheensä tämän vuoden tasavuosikymmenien kunniaksi: oli 2x 70 -vuotispäiviä, yhdet nelikymppiset ja 10-vuotisjuhlat.
Sukuaan ei voi valita, sukuun synnytään. Suku on tärkeä, mutta suhde on tietenkin erilainen kuin ystäviin, jossa suuhteen rooli perustuu valintaan, tasa-arvoon, ystävyyteen ja yhteisiin näkemyksiin.
Suvussa ainoa kaikille yhteinen tekijä on samat juuret. Juuristo on kasvillekin tärkeä, mutta kuitenkin vain pieni osa koko kasvin koosta - ilman juuria kuitenkaan ole myöskään kasvia. Vanhempien tehtävä on kuitenkin antaa lapsilleen siivet ja juuret, jotta lapsi voi rakentaa omaa identiteettiään ja ehkä peilata itseään omaan taustaansa. Kerran vuodessa on kuitenkin kiva nähdä kerralla iso joukko sukua ja päivittää suvun tapahtumat.
Tapaamisen kohokohta lienee kaikille klo 12 alkava picnic, jonne jokainen tuo jotain hyvää yhteiseen pöytään. Mukavaa mutustella Maijan kaalipiirakkaa tai Antin luumuja nurmikolla istuen ja kuulumisia kuulostellen.
Vatsa täynnä sitten hiukan kisaillaan ja urheillaan ennen virallista sukukokousta, jossa käydään läpi suvun tapahtumia ja sovitaan uudesta sukuseuran hallituksesta. Välillä vähän kinastellaankin, että pidetäänkös kiinni säännöistä vai ei, tai että vaihdetaanko sukukokouksen ajankohtaa vai ei.
Mitä enemmän suku kasvaa sitä useammalla on ne "oikeat" mielipiteet. Toinen haluaisi kokoontua keskikesällä, ettei sukukokous häiritse marjastusta tai maratonia, toinen taas lokakuussa, jolloin on pimeetä ja tylsää - paras kun on kaikille niin erilainen. Kokous kuitenkin saatiin kunnialla päätökseen ja mikäli oikein ymmärsin lopulta päädyttiin pitämään kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta kokoontua äidin ja isän hääpäivän tienoilla, joka on syyskuun puolivälissä ja tapaamme ilmeisesti Jokioisten museorautateillä -taata olikin syntynyt Jokioisilla ja ensi vuonna siitä tuleekin kuluneeksi sata vuotta.
Kuviakin sitten otettiin monissa kokoonpanoissa :
Paavo ja Eira Laineen lapset = sukuseuran perustajajäsenet
Serkuksia koolla
Pikkuserkkuja koolla
Päivän kallistuessa iltapuolelle on leikit lopetettava. Suurin osa suuntaa kotiin tai kyläpaikkoihin.
Pieni joukkue jää yöksi kokouspaikalle Rymättylän Lomahyppäykseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti