Guaguas y Colada morena

Torstai  30.10.2014 Quito

Minun ja Kaukon pullat halimassa

Tänään sitten etukäteen vietettiin koululla kuolleitten päivää.
Kaikille oli omat pullat Guaguas (ruumis) ja juomaa, colada morada (veri).
Juoma tarjoiltiin lämpimänä, vähän kuin kuumaa mehukeittoa. Juomassa on karhunvatukoita, ananasta, mansikoita, yrttejä, maissia, pippuria. Se oli hyvin makeaa ja sisälsi hedelmän paloja.

Juhlassa sitten kerrottiin kuolleitten päivän historiaa, johon sekoittuvat intiaanien tradiitiot uskonnollisten traditioden kanssa. Ihan kuin kunnon pikkukoululaisille meillekin oli annettu luettavaksi ääneen pieniä tekstejä. Hienosti selviydyimme.

 Ruumis ja veri sitten syötiin ja juotiin ilman sen kummallisempia katolilaisia tai pakanallisia menoja

Tänään oli sitten toiseksi viimeinen koulupäivä ja käytiin koulun jälkeen ostamassa mukaville ja taitaville opettajille läksiäislahjat. Molemmat tuntuivat pitävän juhlimisesta - kuten kaikki latinot, niinpä ostimme molemmille -mitäpä muutakaan kuin Finlandia Vodka pullot -suomalaisuuden perikuvat !

Ostettiin, vaikka hinta kauhistutti: itse syödään 2,5 dollarin lounaita, mutta opettajille ostettiin 46 dollarin pullot. Siinä meni kerralla viinaan parin kuukauden lounaat. Itse raaskitaan just ja just ostaa 5 dollarin viinitötsä.  Kylläpä me imarrellaan opettajia, vaikkei edes saada todistuksia !

 Kukki koulumatkan varrelta

Tässä iloinen ja ahkera koululainen kotimatkalla

Tänään minulla on hiukan kipeähkö olo -ihan kuin iskis kuume ja närästää kovasti.....

Toivottavasti runsas vedenjuonti auttaa. Muutoin ei ole (koputan puuta) ollut syyskuun lähdön jälkeen mitään vaivaa, ei vatsatautia, ei flunssaa. Toivottavasti näin on jatkossakin.

Ensin suunniteltiin pidempää aikaa koulussa, mutta sitten olisi reissaaminen jäänyt vähemmälle.
Kulkurin kaipuu taas maantielle kutsuu !
Niin ja olisikos pidempään jaksanutkaan...... opiskelua kyllä, mutta entä tuota ahkeraa ukkoa, joka tekee läksyjä monta herran tuntia illassa, eikä meinaa lopettaa lainkaan ! Minä kelpaan vain sanakirjaksi !
Insinöörin logiikalla Kauko on hiffannut nuo kieliopin kiemurat tosi äkkiä, mutta onneksi sentään vielä tarvitsee elävää sanakirjaa !

Meidän opet on olleet mukavia ja aika koulussa hintansa väärtti. Ehkä taas joskus jossain istahdamme koulun penkille.

Huomenna sitten koulun jälkeen suuntaamme Otavaloon markkinoille !

Kanaa, kanaa, kanaa

Tiistai 28.10. 2014 Quito

Uusi satsi hedelmiä

Toinen kouluviikko alkanut. Ahkerasti olemme opiskelleet, mutta kyllä tää kieli on aika vaikeaa.
Verbien taivutukset välillä ihan mahdottomia. Kivaa ja mielenkiintoista on kuitenkin ollut.

Eilen kuitenkin teimme suunnitelman lopulle ajalle Ecuadorissa: Emme enää jatka koulunkäyntiä, koska maassa on niin paljon mielenkiintoisia paikkoja, joita haluamme nähdä: on vuoristoa, rantaa ja viidakkoa.  Päätimme, että viikonloppuna suuntaamme Otavaloon katsomaan Etelä-Amerikan suurimpia markkinoita  -ties vaikka ostaisimme sian  tai kanan. Palaamme vielä Quitoon ja täältä sitten maanantaina tai tiistaina suuntaamme rannikolle Mantaan ja sieltä pikkukaupunkiin Puerto de la Lopez:iin, josta on mahdollista tehdä retki pieneen saareen nimeltään Isla de la Plata -pikku Galabagos (taitaa olla köyhien Galabagos, koska matkat Galabagos-saarille on turkasen kalliit, ei sovi vuorotteluvaapaalaisen kukkarolle).  Saapi nähdä miten toteutuu. Sitten suunnitelmissa on Quiton kautta ajaa läpi vuoriston Guencaan ja Amazonin jokien kautta takaisin Quitoon, josta sitten taas Panamaan.

Meidän suunnitelmat kyllä voivat muuttua myös päivässä. Jokainen päivä on uusi seikkailu.

Eilen käveltiin omaa kyläämme hiukan rinnettä alaspäin, kun yleensä olemme suunnanneet kävellen
ylöspäin. Lähellä on urheilukoulu, jonka kentät on tässä ihan vieressä. Kuten kuvista näkyy kenttien taso on huima, niin kuin urheilukoulussa kuuluukin.

 

Täällä kenttien pohja on sementtiä, karheaa sellaista. Kyllä on lentopalloilijan polvet kovilla.

Eilen kokattiin kotona, joten tänään tiistaina koulun jälkeen mentiin syömään grillattua kanaa.
Kun ollaan kanaravintolassa tuli alkuun myös kanakeittoa. Ihan en kaikkea syönyt !

Varsinainen ruoka-annos olikin sitten valtava, siitä olisi riittänyt ruokaa useaksi päiväksi.
Emme kuitenkaan ottanut loppuja kotiin.

Nyt sitten kyllä jaksaa illalla opiskella !

Mariposario ja pieni suklaapuoti

Sunnuntai 27.10. 2014

Pienten colibrien sirkutukseen ja lentelyyn taisimme herätä sunnuntai-aamuna. Colibrien siivet kun lyövät  n. 15-18 kertaa sekunnissa, niistä kuuluu sellainen jännä surina. Colibrit ovat oma heimonsa, joten eri lajeja on paljon. On hauskan näköistä, kun lintu juo esim. mettä kukasta pysyen ilmassa paikoillaan -täytyy olla superhyvä kamera, jotta saisi selvän kuvan lentävästä yksilöstä. Colibrit ovat ainoita lintuja maailmassa jotka pystyvät lentämään jopa taaksepäin. Pienimmät ovat 5,7 cm:n mittaisia. Tosi söpöjä otuksia.

Söimme aamupalan, pakkasimme kamamme ja lähdimme perhospuistoon (mariposario).
Saimme lyhyen informaation perhosen muodonmuutoksesta, jonka tietysti jo tunsimmekin.
Näimme hauskoja erivärisiä kotiloita, lehtiä popsivia toukkia ja upeita perhosia. Nekään eivät aina totelleet kuvaajaa ja avanneet siipiään oikeaan aikaan.

 Tässä n. 10 cm pitkät perhosen toukat popsivat lehteä.

Tässä erivärisiä ja -laisia kotiloita

Nämä kotilot näyttivät kultaisilta korviksilta

Perhoset pitävät näköjään banaanista, sillä niitä sitten yritettiin houkutella kuvaukseen.

 Suurimmat ( siipiväli n. 10 cm) olivat kai nämä siniset, jotka eivät halunneet millään kuvattaviksi.

Perhospuistossa olisin viihtynyt ehkä hiukan pidenpäänkin, mutta olimme sopineet, että taksimme odottaa meitä. Luvattu, mikä luvattu.

Mariposariosta lähdettiin takaisin kylälle, ostettiin valmiiksi bussiliput, kun taksisetä oli pelotellut meitä, että sunnuntaisin on kaikki bussit täynnä. No taisipa vaan pelotella, kun sitten tarjoutui 40 dollarilla viemään meidät Quitoon. Eipä tullut mieleenkään vaihtaa 2,5 dollarin bussimatkaa taksikyytiin.

Käveltiin käymään suklaatehtaassa. Saimme aivan loistavan opastuksen kaakaon kasvatukseen ja siitä suklaan valmistukseen. Enpä ennen tiennytkään, että kaakoa kasvaa pääasiassa vain noin 20-30  km. päiväntasaajasta.  Enkä myöskään tiennyt miten monen monta vaihetta on ennen kuin suklaa on levyssä. Saimme tietää myös, että ecuadorilainen suklaa on parasta maailmassa, koska se on puhtainta.  Kaakaon valmistuksen alunperin tunsivat intiaanit, mayojen kielestä sana kaakao (kakaw ) on peräisinkin. Intiaanit käyttivät kaakaota voimajuomana. Espanjalaiset sitten tuhotessaan intiaanikulttuureita, eivät tunteneet kaakaota ja se jäi vuosisadoiksi lähes unholaan, kunnes Henry Nestle keksi ruveta kaupallisesti valmistamaan kaakaota.

Katso kuinka kaakaon hedelmä kasvaa suoraa rungosta

Tässä kaakaon hedelmä, jonka sisällä sitten kaakao papuja

Suurenna kuvaa, niin näät, että yhtäaikaa puussa on pikkuisia hedelmiä ja suuria hedelmiä. Kaakaopuu tuottaa hedelmää pitkin vuotta.

Kaakaopavut kuivataan, jauhetaan.

Puristetaan pois neste, valkoinen malto, josta tehdään kaakaovoita.

Tässä viljelijä tarkastelee satoaan, miten se on kuivanut.

 Pavusta poistetaan kuori, ja jauhetaan ensin raakakaakaota.

Prosessi oli monimutkainen ja monivaiheinen , olli myllyä ja jauhinta jne..

Tässä papuja paahdetaan.

Lopuksi saatiin maistella valmista suklaata, sellaista juoksevaa, joka oli 100 prosenttista kaakaota.

Aika karvasta ! Sitten lisäiltiin sokeria, kahvia, inkivääriä, hunajaa ja chiliä. Jopa maku muuttui !

Saimme maistaa myös kaakaosta tehtyä hunajaa ja barbeque -kastiketta.  Retken kruunasi pieni pala suklaakakkua.

Retki suklaatehtaaseen oli super-mielenkiintoinen ja pihakierroksella näimme monenmoista muutakin. Opas selitti rauhallisesti espanjaksi ja piti huolen, että ymmärsimme. 

Tomaattipuu

Sokeriruokoa

Kotiin tultiin sitten maailman keskipisteen kautta (El Centro del Mundo). Matkalla kyllä ylitettiin päiväntasaaja moneen kertaan. 

El Centro del Mundo

Mindo

Viikonlopuksi lähdettiin "lomalle" . Siis ollaan Panamassa lomalla  Suomesta. Panamasta sitten lähdettiin lomalle Ecuadoriin ja nyt ollaan  Quiton opiskelusta viikonloppulomalla Mindossa.
Tuntui tosi hauskalta lähteä kaupungista "maalle".  Ollaan pikkukylässä Mindossa.

Perjantaina lähdettiin koulun jälkeen ensin kaupunkibussilla pohjoiselle linja-autoasemalle (25 senttiä) ja sitten Ofeliasta n. 2,5 tunnin bussimatka tänne Mindoon, tai parmminkin Mindoon menevän tien varteen. 2,5 h maksoi 2 dollaria / pää. Aikamoisen halpoja nää bussimatkat.
Vuoristoa ylös ja alas maisemia katselleen.  Minusta nää bussimatkat ovat aina mukavia ja mielenkiintoisia.

Bussi jätti meidät Mindoon vievään tienristeykseen ja sieltä sitten pienellä avolavalla n. 5-6 km kylälle ( 50 senttiä). Hurjaa kyytiä.

 Tässä odotellaan camioneettaa (pikkuavolavaa)

Kyyti on kuin vuoristoradassa

Olimme varanneet yöpymispaikan netistä etukäteen Cabañas Armonia y Jardines Orcideas.
Mahtava puutarha oman pikku cabañamme ympärillä. On kuin viidakossa asuisi.

Meidän terassin näköala

Meidän cabaña

Kolibreja käy lintulaudoilla ahkeraan -niitä on vain super vaikea kuvata, kun liikkuvat niin nopeasti.

 Kuin pieniä talitinttejä

Lämpötila on paljon korkeampi kuin Quitossa, mutta olemmehan n. 1000 metriä alempana kuin pääkaupungissa. Ilma on trooppinen ja kostea, mutta viileämpi kuin Panamassa.
Kotia ympäröivässä puutarhassa kukkivat erilaiset orcideat ja muut tropiikin kasvit.

Illalla syötiin "saksalaisvalmisteiset" pizzat, jotka olivat täkäläiseen hintatasoon peilattuna kalliit, mutta mahtavat, kunnon puu-uunissa paistetut.

Täällä tuntuu olevan eurooppalaisia yrittäjiä ja hiukan sellaista hippiporukkaa, jotka myyvät itse tekemiään koruja -lenevät sellaisia ikuisia idealisteja.

Lauantain pääkoteemme oli Tarabita y Cascadas.  Lähellä on luonnonpuisto, jonne pääsee vaijerihissillä. Jännittävää - ennen en ole tällaisessa härvelissä ollutkaan - matkan ajan vain toivoi, ettei mikään vaijeri katkea.

Luonnonpuistossa sitten suuntasimme putouksille. Lähes kolme tuntia ylös ja alas kävi kyllä kuntoilusta, joka on kouluviikolla jäänytkin hiukan niukaksi.  Mahtava vihreä viidakko kauniine jokineen ja putouksineen.  Meillä ei ollut opasta ja siksi pikkuisen putouksia myös missasimme ja lähdimme kait väärään suuntaan ! Upeat oli kuitenkin maisemat ja hikiset paidat retken jälkeen.

Takasin taas samalla kuilunylityshärvelillä ja taksilla kylälle. Jalat oli kyllä aika tohjona reissun jälkeen. Päätettiin käydä kotona huilaamassa ja ottamassa kuksalliset eilen ostamaamme ecuadorilaista punaviiniä.  Ensimmäinen ja todennäköisesti viimeinen kokeilu paikalliseen viiniin.
Viini oli kuin makeaa viinimarjamehua. Harvoin olen viiniä puskiin heitänyt, mutta nyt ei ollut kyllä vaihtoehtoja.

Päivätorkkujen jälkeen lähdettiin kyllille ruuan etsintään. Viidellä dollarilla löydettiin vatsan täydeltä ruokaa. Kauko oli makuunkin tyytyväinen, minulla oli aikamoisen kuivaa kanaa kosteilla ranskanperunoilla.

Nyt istuskellaan hotellin pihakatoksessa, jossa netti toimii ja suunnitellaan huomistäpäivää.
Ohjelmassa ainakin perhospuisto ja ehkäpä suklaatehdas. Sitten lähdetäänkin jo kotiin Quitoon