Hedelmärohmu

Lauantai 18.10. 2014

Hyvin nukutun yön jälkeen vaimokulta valmisti ukolleen aamiaisen La Tropical. Ekaksi terveysjuomaa tuoreista hedelmistä, batidosta ( suomeksi kait pirtelöä).  Ananasta, banaania ja melonia. Mahtavaa aamujuomaa sitten täydensi kahvi ja pari palaa paikallista leipää.

Aamu otettiin rennosti ja sitten lähdettin Quito-retkelle, jossa sitten vierähti seuraavat seitsemän tuntia. Aika poikki oltiin, kun kotiin palattiin. Matka oli kuitenkin antoisa:
Opittiin käyttämään paikallisbussia Guapolo-Floresta, maksoipa matka 25 senttiä ( en huomannut kysyä eläkeläisalennusta !).

Bussin päätepysäkiltä kävellen n. 25 min karttaa apuna käyttänen ja lopuksi myös neuvoa kysyen löydettiin tuleva opinahjomme. Toinen bussi olisi ehkä mennyt lähemmäs: -huomenna harjoittelemme sinisen bussin käyttöä tanään oli vuorossa vihreä. Kartasta yritin muutamalta ihmiseltä kysyä bussin reittiä, mutta ei nää paikalliset osaa lukea karttaa.

Tuossa aidan takana valkoinen talo on koulumme. Escuela Simon Bolivar .
Simon Bolivar - nimisiä paikkoja on paljon: yliopisto, katu, patsas, puisto jne..

Venetzualainen Bolivar suuri vapaustaisteilija espanjalaisia vastaan 1800 -luvun alussa ja 1821 Suur-Kolumbian presidentti. Hän oli silloin  siis nykyisen Ecuadorinkin presidentti ja siis "meidän" Panamankin kuului tuohon Suur Kolumbiaan.

Opittiin tuntemaan paremmin uudenpaa Quitoa La Florestaa ja La Mariscalia. Käytiin isossa puistossa, joka oli täynnä paikallista väkeä -olihan lauantai.  Oli kauppiaita monenmoisia: koruja, vaatteita, inkkarituotteita, ruokaa jne. Oli esiintyviä taiteilijoita ja mikä minusta parasta: valtavat alueet lapsille erilaisia leikkipaikkoja.

Erilaisia leikkipaikkoja oli siellä täällä. 

Mekin istahdettiin välipalaksi maistamaan paikallista grillitikkua: lihaa, banaania, perunaa ja makkaraa.

Oltiin päätetty syödä oikea ruokakin "kylillä" . Ruokapaikkoja oli vaikka kuinka. Katseltiin ruokalistoja ja hintoja.
Jos ruoka maksoi yli 10 dollaria ( 8 euroa), niin hylkäsimme sen kalleuden takia. Täällä alkaa tulla sellainen ilmiö, että se mikä kotimaassa on halpaa tuntuu täällä jo kalliilta. Lopulta päädyimme meksikolaiseen, jossa söimme mahtavat ateriat.

Kotimatkalla olimme ajatelleetkin käydä Superissa ( siis Super Marketissa) ostamassa kotiin tarvikkeita ruuantekoon kotonakin. Eniten kuitenkin lankesimme mahtavaan hedelmätarjontaan.
Päätimme kokeilla myös uusiakin tuttavuuksia. Ja reppu painoi !


Kaupassa kun näytti tältä:

Niin kotona näytti tältä:

Ettei vaan olis oltu liian ahneita. Tänään ostettu papaija(iso takana), babaco ( kulmikas iso)

pikkubanaaneja, taxoja (pienet pitkulaiset) , pepinos dulches (keltainen vähän raitoja)

Nyt sitten näitä maistelemaan. Ennestäänhän meillä onkin vielä ananasta ja meloonia !

Tämä uusi tuttavuus babaco kasvaakin vain yli 2000 m:n korkeudessa, joten Panamassa ei tätä edes ole ollut myytävänä. Maku kuulemma muistuttaa ananasta, papaijaa ja mansikkaa -saapi nähdä kun maistetaan.

Taxoista kysyin kaupassa parilta vanhalta rouvalta, että miten sitä syödään. Toinen oli sitä mieltä, että mehuksi ja maidon kanssa, toinen sanoi syövänsä sellaisenaan. Melkein jäivät väittelemään, miten sitä nyt sitten oikein syödään. 

Sitten tämä pepino dulce (makea kurkku ) : siitäkin kysäisin yhdeltä ystävälliseltä rouvalta. Hän jopa palasi takaisin kertomaan, että ymmärsinköhän nyt varmasti, että tää pitää kuoria.

Muistuttanee melonia ja voi käyttää vaikka ruokiinkin ja salaatteihin. 

Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja auttavaisia kaupassa. Saa hirveän hyvää harjoitusta espanjassa ja päälle vielä hyvän mielen.

Reput pullollaan just ja just jaksoimme kävellä takaisin bussipysäkille ja pääsimme onnellisesti kotiin.