Ullan Uudet Tuulet: Mariposario ja pieni suklaapuoti

Sunnuntai 27.10. 2014

Pienten colibrien sirkutukseen ja lentelyyn taisimme herätä sunnuntai-aamuna. Colibrien siivet kun lyövät n. 15-18 kertaa sekunnissa, niistä kuuluu sellainen jännä surina. Colibrit ovat oma heimonsa, joten eri lajeja on paljon. On hauskan näköistä, kun lintu juo esim. mettä kukasta pysyen ilmassa paikoillaan -täytyy olla superhyvä kamera, jotta saisi selvän kuvan lentävästä yksilöstä. Colibrit ovat ainoita lintuja maailmassa jotka pystyvät lentämään jopa taaksepäin. Pienimmät ovat 5,7 cm:n mittaisia. Tosi söpöjä otuksia.

Söimme aamupalan, pakkasimme kamamme ja lähdimme perhospuistoon (mariposario).
Saimme lyhyen informaation perhosen muodonmuutoksesta, jonka tietysti jo tunsimmekin.
Näimme hauskoja erivärisiä kotiloita, lehtiä popsivia toukkia ja upeita perhosia. Nekään eivät aina totelleet kuvaajaa ja avanneet siipiään oikeaan aikaan.

Tässä n. 10 cm pitkät perhosen toukat popsivat lehteä.

Tässä erivärisiä ja -laisia kotiloita

Nämä kotilot näyttivät kultaisilta korviksilta

Perhoset pitävät näköjään banaanista, sillä niitä sitten yritettiin houkutella kuvaukseen.

Suurimmat ( siipiväli n. 10 cm) olivat kai nämä siniset, jotka eivät halunneet millään kuvattaviksi.

Perhospuistossa olisin viihtynyt ehkä hiukan pidenpäänkin, mutta olimme sopineet, että taksimme odottaa meitä. Luvattu, mikä luvattu.

Mariposariosta lähdettiin takaisin kylälle, ostettiin valmiiksi bussiliput, kun taksisetä oli pelotellut meitä, että sunnuntaisin on kaikki bussit täynnä. No taisipa vaan pelotella, kun sitten tarjoutui 40 dollarilla viemään meidät Quitoon. Eipä tullut mieleenkään vaihtaa 2,5 dollarin bussimatkaa taksikyytiin.

Käveltiin käymään suklaatehtaassa. Saimme aivan loistavan opastuksen kaakaon kasvatukseen ja siitä suklaan valmistukseen. Enpä ennen tiennytkään, että kaakoa kasvaa pääasiassa vain noin 20-30 km. päiväntasaajasta. Enkä myöskään tiennyt miten monen monta vaihetta on ennen kuin suklaa on levyssä. Saimme tietää myös, että ecuadorilainen suklaa on parasta maailmassa, koska se on puhtainta. Kaakaon valmistuksen alunperin tunsivat intiaanit, mayojen kielestä sana kaakao (kakaw ) on peräisinkin. Intiaanit käyttivät kaakaota voimajuomana. Espanjalaiset sitten tuhotessaan intiaanikulttuureita, eivät tunteneet kaakaota ja se jäi vuosisadoiksi lähes unholaan, kunnes Henry Nestle keksi ruveta kaupallisesti valmistamaan kaakaota.

Katso kuinka kaakaon hedelmä kasvaa suoraa rungosta

Tässä kaakaon hedelmä, jonka sisällä sitten kaakao papuja

Suurenna kuvaa, niin näät, että yhtäaikaa puussa on pikkuisia hedelmiä ja suuria hedelmiä. Kaakaopuu tuottaa hedelmää pitkin vuotta.

Kaakaopavut kuivataan, jauhetaan.

Puristetaan pois neste, valkoinen malto, josta tehdään kaakaovoita.

Tässä viljelijä tarkastelee satoaan, miten se on kuivanut.

Pavusta poistetaan kuori, ja jauhetaan ensin raakakaakaota.

Prosessi oli monimutkainen ja monivaiheinen , olli myllyä ja jauhinta jne..

Tässä papuja paahdetaan.

Lopuksi saatiin maistella valmista suklaata, sellaista juoksevaa, joka oli 100 prosenttista kaakaota.

Aika karvasta ! Sitten lisäiltiin sokeria, kahvia, inkivääriä, hunajaa ja chiliä. Jopa maku muuttui !

Saimme maistaa myös kaakaosta tehtyä hunajaa ja barbeque -kastiketta. Retken kruunasi pieni pala suklaakakkua.

Retki suklaatehtaaseen oli super-mielenkiintoinen ja pihakierroksella näimme monenmoista muutakin. Opas selitti rauhallisesti espanjaksi ja piti huolen, että ymmärsimme.